Kaikkea kun on kiva kokeilla, niin päädyttiin Nallen kanssa jäljen alkeiskurssille. Kurssi kestää neljä kertaa, joten eiköhän sieltä saa jotain osviittaa, että mistä tässä hommassa on kyse. Koirakoita on mukana seitsemän kappaletta, kaikki erirotuisia ja -ikäisiä, joten melkoisen sekalainen seurakunta meitä oli koossa.
Kurssi alkoi sillä, että ohjaaja kertoi, mistä tässä lajissa on kyse, suurimmalla osalla kun ei ollut aiempaa kokemusta pk-jäljestä. Sitten hän esitteli välineet, mitä tarvitaan. Ohjaaja oli käynyt aiemmin tekemässä omalle koiralleen jäljen, joten pääsimme seuraamaan, minkälaista jälkityöskentely oli.
Sitten oli omien koirien vuoro. Jokainen koira kävi yksikerrallaan suorittamassa harjoituksen. Ensin koiran kanssa leikittiin kepillä, koska kepistä pitäisi tulla koiran mielestä aivan mahtava juttu, joita se sitten maastossa innokkaana etsii. Sitten kun koira oli muutaman kerran tuonut kepin omistajalleen, ohjaaja teki lyhyen, muutaman metrin mittaisen jäljen, jonka päähän keppi laitettiin. Tässä vaiheessa koira vielä näki, mihin keppi laitettiin. Sitten koira lähetettiin jäljelle ja kun se reagoi keppiin (jotkut toi sen suoraan omistajalleen, toiset vaan vilkaisivat siihen), koira palkittiin nakeilla tvs. Sitten koiran kanssa leikittiin kepillä ja palkittiin uudestaan nakeilla tvs. Kaikki koirat tekivät 2-3 lyhyttä jälkeä.
Nalle oli ehkä jo kyllästynyt autossa istumiseen, joten se suorastaan puhkui intoa kun kävin hakemassa sen. Kepillä se alkoi leikkimään ja syöksyi hakemaan sitä innoissaan. Yllätykseksi se jopa toi keppiä muutaman metrin minua kohti ennen kuin pudotti sen maahan. Yleensä se ei edes ota suuhun mitä sille heitetään tai jos ottaa, niin se lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan karkuun. Ensimmäinen jälki meni vähän turhan innokkaasti, kun Nalle näki mihin keppi laitettiin, niin se suunnilleen loikkasi yhdellä loikalla sen luo. Kaksi seuraavaa meni sitten jo vähän paremmin. En tosin ole varma, tajusiko Nalle, että sitä jälkeä pitäisi haistella vai hakiko se kepit näön perusteella...
Samanlaisia harjoituksia saimme kotiläksyksi ennen seuraavaa jälkitreeniä, joka on sunnuntaina.
Kurssi alkoi sillä, että ohjaaja kertoi, mistä tässä lajissa on kyse, suurimmalla osalla kun ei ollut aiempaa kokemusta pk-jäljestä. Sitten hän esitteli välineet, mitä tarvitaan. Ohjaaja oli käynyt aiemmin tekemässä omalle koiralleen jäljen, joten pääsimme seuraamaan, minkälaista jälkityöskentely oli.
Sitten oli omien koirien vuoro. Jokainen koira kävi yksikerrallaan suorittamassa harjoituksen. Ensin koiran kanssa leikittiin kepillä, koska kepistä pitäisi tulla koiran mielestä aivan mahtava juttu, joita se sitten maastossa innokkaana etsii. Sitten kun koira oli muutaman kerran tuonut kepin omistajalleen, ohjaaja teki lyhyen, muutaman metrin mittaisen jäljen, jonka päähän keppi laitettiin. Tässä vaiheessa koira vielä näki, mihin keppi laitettiin. Sitten koira lähetettiin jäljelle ja kun se reagoi keppiin (jotkut toi sen suoraan omistajalleen, toiset vaan vilkaisivat siihen), koira palkittiin nakeilla tvs. Sitten koiran kanssa leikittiin kepillä ja palkittiin uudestaan nakeilla tvs. Kaikki koirat tekivät 2-3 lyhyttä jälkeä.
Nalle oli ehkä jo kyllästynyt autossa istumiseen, joten se suorastaan puhkui intoa kun kävin hakemassa sen. Kepillä se alkoi leikkimään ja syöksyi hakemaan sitä innoissaan. Yllätykseksi se jopa toi keppiä muutaman metrin minua kohti ennen kuin pudotti sen maahan. Yleensä se ei edes ota suuhun mitä sille heitetään tai jos ottaa, niin se lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan karkuun. Ensimmäinen jälki meni vähän turhan innokkaasti, kun Nalle näki mihin keppi laitettiin, niin se suunnilleen loikkasi yhdellä loikalla sen luo. Kaksi seuraavaa meni sitten jo vähän paremmin. En tosin ole varma, tajusiko Nalle, että sitä jälkeä pitäisi haistella vai hakiko se kepit näön perusteella...
Samanlaisia harjoituksia saimme kotiläksyksi ennen seuraavaa jälkitreeniä, joka on sunnuntaina.
Kommentit
Lähetä kommentti