Petsofin luonneanalyysi

Joku aika sitten Petsofin sivuille ilmestyi käyttäytymiskyselyn vastausten pohjalta laaditut analyysit. Aiemmin olen innokkaasti vastaillut kaikkiin mahdollisiin Lohen tutkimusryhmän kyselyihin, mutta niistä ei ole omistajalle tullut mitään palautetta. No nyt sekin asia korjaantui.

Kyselyt perustuvat hyvin pitkälle monivalintakysymyksiin, joista nyt sitten pitää aina valita yksi, vaikka koira tuntuisikin sopivan kahden vaihtoehdon välille. Kysymyksiä on melko paljon ja niistä jollain tapaa sitten koostetaan alla olevia kokonaisuuksia. Tällöin ehkä saadaan poistettua vähän omistajan subjektiivisuutta, kun ei vaan kysytä, että kuinka energinen koirasi on asteikolla 1-10.

Rodun sisäisiä vertailuja voidaan tehdä, jos vastaajia on vähintään 50. Suomenlapinkoirilla vastauksia oli kertynyt osiosta riippuen enemmän tai vähemmän alle 200, joten vertailut on saatu kaikkiin tehtyä. Toivottavasti mahdollisimman moni vielä innostuisi omasta koirastaan vastaamaan, jotta tuloksista saataisiin entistä vertailukelpoisempia. Eli sinne vaan rekisteröitymään Petsofin sivuille ja vastailemaan! Sinällään vähän kyllä ihmettelen, että Nallella ei ole tulosta kaikista osioista, vaikka senkin osalta olen kyllä kaikkeen vastannut.

Petsofin analyysit ovat koirakohtaisia, mutta lisäsi Nallen ja Hukan tulokset päällekkäin, jotta niitä on helpompi vertailla keskenään. Tuloksissa tuli kyllä hyvin esille niiden luonteiden erot, ovathan ne arkielämässäkin kuin yö ja päivä. Tulokset on esitetty janan muodossa, jossa Nalle ja Hukka ovat omina palloinaan, suomenlapinkoirien keskiarvo on merkitty tähdellä ja kaikkien vastanneiden koirien keskiarvo pallolla. Minimi tarkoittaa pienintä vastausta ja maksimi suurinta. Eli tuossa janalla on ikäänkuin kaikki vastanneet koirat peräkkäin. Mitä lähempänä maksimia oma koira on, sen enemmän se osoittaa kyseistä piirrettä ja vastaavasti mitä lähempänä minimiä se on, sen vähemmän se kyseistä piirrettä osoittaa.

Sitten tulosten kimppuun ja vähän omia tulkintoja aiheesta. Lainaukset on ominaisuuksien kuvauksia Petsofin raportista. Peilaan tässä vähän raportin tuloksia omiin kokemuksiin arkielämästä koirien kanssa. Tulkinnat ovat siis täysin minun omia, eivätkä liity Petsofin raporttiin. Sinällään tämä analyysi ei ota kantaa, että millainen minkäkin ominaisuuden tulisi olla, vaan ne pitää suhteuttaa kokonaisuuteen ja siihen, millaista koiraa itse etsii.

Energisyys

"Energisyydessä lähelle maksimia sijoittuva koira on aktiivinen, helposti kiihtyvä, riehakas ja leikkisä. Lähelle minimiä sijoittuva koira on verkkainen ja rauhallinen."

Energisyyden analyysi on tismalleen se, mitä arkielämässäkin näyttää. Nalle on sekä rodun että lajin keskiarvoa vähemmän energinen, mutta ei nyt kovin lähellä minimiä. Hukka taas on reilusti molempien keskiarvojen yläpuolella, jopa melko lähellä maksimia. Suomenlapinkoirat ovat muita koiria keskimäärin vähemmän energisiä, mikä myöskin varmasti pitää paikkansa.

Testissä kysyttiin mm. koiran halukkuutta lähteä lenkille ja onko se täynnä virtaa koko ajan. Jos sisällä ottaa hihnan käteen, niin Hukka on aina oven pielessä valmiina lähtemään (vaikka oltaisiin juuri tultu lenkiltä), kun taas Nalle pitää joskus jopa käydä etsimässä ja pyytää mukaan. Lenkillä Nalle kyllä kulkee mukana, mutta ei se koskaan pahoillaan ole, kun huomaa, että käännytään jo kotiinpäin. Hukka sen sijaan alkaa aina ehdottelemaan pitempiä kiertoreittejä, jos huomaa suunnan olevan kotiovelle päin. Vaelluksilla Nalle jolkottelee perässä energiaa säästäen. Hukka saattaa olla pitkän vaelluspäivän jälkeen väsynyt, mutta hetken levättyään sen akut on taas täynnä virtaa ja mielellään täyttä höyryä jatkettaisiin eteenpäin. Uusissa lenkkimaastoissa ja kovilla pakkasilla Nallenkin tahti kyllä lenkillä kiihtyy.

Keskittyminen ja tasaisuus

"Keskittymisessä/tasaisuudessa lähelle maksimia sijoittuva koira on tottelevainen, kärsivällinen, keskittymiskykyinen ja ennustettava. Lähelle minimiä sijoittuva koira on ailahteleva, impulsiivinen, rauhaton ja helposti kiihtyvä."

Keskittymisen ja tasaisuuden analyysi meni taas meidän koirien osalta nappiin, Nalle on rodun ja lajin keskiarvoa lähempänä maksimia ja Hukka minimiä. Suomenlapinkoirat ovat keskimäärin lähempänä maksimia kuin kaikkien koirien keskiarvo.

Nalle on, kuten Petsofin kuvauksessa sanotaan, tottelevainen, keskittymiskykyinen ja ennustettava. Se on koira johon luotan lähes tulkoon enemmän kuin itseeni. Tiedän melko tarkkaan miten se mihinkin tilanteeseen reagoi. Se ei ota treenatessa häiriötä ja on tottelevainen, arkielämässä ei tarvitse juurikaan edes käskeä mihinkään. Kärsivällisyys on sitten vähän niin ja näin, se ei ehkä Nallen parhaisiin puoliin kuulu. Petsofin mukaan lähellä minimiä oleva koira on ailahteleva, impulsiivinen, rauhaton ja helposti kiihtyvä. Hukalta löytyy SmartDog testinkin mukaan jonkin verran impulsiivisuutta ja se todellakin kiihtyy helposti. Rauhattomaksi sitä en ehkä kutsuisi, enkä myöskään ailahtelevaksi. Aika hyvin sitä olen vuosien kuluessa oppinut lukemaan, joten vaikka käytös ei ole yhtä tasaista kuin Nallella, osaan silti melko hyvin arvioida miten se missäkin tilanteessa käyttäytyy.

Ihmissosiaalisuus

"Ihmissosiaalisuudessa lähelle maksimia sijoittuva koira on hellyydenkipeä, ihmiskeskeinen, empaattinen ja sosiaalinen ihmisten kanssa. Lähelle minimiä sijoittuva koira on syrjäänvetäytyvä ja kosketusherkkä."

Ihmissosiaalisuudessa Nallen ja Hukan pampulat vaihtoivat odotetusti puolia. Hukka on sekä keskimääräistä suomenlapinkoiraa että koiraa ihmissosiaalisempi ja Nalle taas vähemmän sosiaalinen. 

Lähelle maksimia, jossa Hukkakin on, sijoittuvaa koiraa kuvataan hellyydenkipeäksi, ihmiskeskeiseksi, empaattiseksi ja sosiaaliseksi ihmisten kanssa. Kaikki, jotka vähänkään Hukkaa tuntevat, kuvaisivat sitä juurikin näillä sanoilla. Hukka viihtyy kainalossa, eikä ikinä kyllästy rapsutuksiin. Aina kun kotona kävelee sen ohi, se pyörähtää selälleen valmiina vastaanottamaan rapsutuksia. Toinen tapa, jonka Hukka on itse keksinyt saadakseen rapsutuksia, on perusasentoon tuleminen. Harmi vaan, kun kaikki vieraat ihmiset eivät tätä tajua. Hukka on myös ehkä maailman empaattisin koira, joka vaistoaa herkästi jos joku on kipeä, huonolla mielentilalla tai muuten heikko tai sairas. Se hakeutuu tällaisten ihmisten läheisyyteen ja vaan on siinä vieressä. Nalle taas on ihmisistä kiinnostunut tasan sen aikaa, kun kuvittelee saavansa heiltä ruokaa. Nallella on aamuisin noin 1,3 minuutin aikaikkuna, jolloin sitä saa rapsuttaa. Siitä sitten riittääkin rapsutuksia koko päiväksi. Nallella tuntuukin olevan henkilökohtainen tila, johon se ei halua muita koiria tai ihmisiä. Jos joku siihen tilaan tulee, Nalle tuhahtaa hetken päästä ja vaihtaa paikkaa. Tietysti Nalle kyllä tutuista ihmisistä tykkää ja on aivan innoissaan, kun tulee töistä kotiin tai tulee tuttuja kylään. Mutta tällöinkin Nalle tervehtii esittelemällä leluaan, eikä siis kaipaa rapsutuksia.

Koirasosiaalisuus

"Koirasosiaalisuudessa lähelle maksimia sijoittuva koira on leikkisä, sosiaalinen ja hellyydenkipeä toisten koirien kanssa. Lähelle minimiä sijoittuva koira on ihmiskeskeinen ja välinpitämätön toisia koiria kohtaan."

Koirasosiaalisuudessa sekä Nalle että Hukka ovat sekä rodun että lajin keskiarvoa sosiaalisempia. Suomenlapinkoirat ovat taas hieman sosiaalisempia keskimäärin kuin kaikki vastanneet koirat. Tässä koirasosiaalisuutta kuvattiin leikkisyytenä, sosiaalisuutena ja hellyydenkipeytenä toisia koiria kohtaan. Määritelmän mukaan epäsosiaalinen koira oli ihmiskeskeinen ja välinpitämätön toisia koiria kohtaan.

Hukka oli hieman koirasosiaalisempi kuin Nalle. Tämän määritelmän mukaan se kyllä pitää hyvin paikkanssa. Hukka on innokkaampi leikkimään ja nauttii enemmän toisten läheisyydestä. Nallella on toisten koirien kanssa sama juttu kuin ihmisten, se ei halua ketään omaan henkilökohtaiseen tilaansa eikä siten nauti läheisyydestä. Erittäin tutut koirat (eli Hukka ja Lumo) muodostavat poikkeuksen eli heidän vieressään Nalle nukkuu välillä kylki kyljessä. Nalle ei myöskän ole niin innokas leikkimään, varsinkaan vieraiden koirien kanssa, kuin Hukka. Tuttujen ja luotettaviksi katsomiensa koirien kanssa Nalle leikkii mielellään. Välinpitämättömiä toisia kohtaan kumpikaan ei ole.

Epävarmuus

"Epävarmuudessa lähelle maksimia sijoittuva koira on hermostunut, pelokas ja varuillaan. Lähelle minimiä sijoittuva koira on itsevarma, rohkea sekä utelias ja se palautuu nopeasti pelottavista tilanteista."

Epävarmuudessa oltiin taas tämän analyysin perusteella hyvin lähellä sitä, miltä se arkielämässäkin näyttää. Nalle on ehkä itsevarmin koira, jonka olen koskaan tavannut. Se olikin selvästi lähempänä minimiarvoa kuin rodun tai lajin keskiarvo. Hukassa taas vähän on epävarmuutta, onko se sitten geneettistä vai ympäristön (eli Nallen tassun alla kasvamisen) seurausta, en tiedä. Ei Hukkakaan kuitenkaan kovin lähellä maksimiarvoa ollut. Suomenlapinkoirat ovat tämän perusteella keskimäärin hieman vähemmän epävarmoja kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Lähelle minimiä sijoittuvaa koiraa kuvataa itsevarmaksi, rohkeaksi, uteliaaksi ja pelottavista tilanteista nopeasti palautuvaksi. Tämä kuulostaa ihan kuin joku kuvailisi meidän Nallea, se todellakin on kaikkia noita. Epävarmuutta Nallesta ei saa kaivamallakaan esiin. Hukka on välillä vähän hermostunut ja jää jännittävissä tilanteissa mielellään Nallen selän taakse piiloon ja antaa Nallen ratkoa kiperät tilanteet. Palautuminen pelottavista tilanteista riippuu vähän tilanteesta. Toisista se palautuu välittömästi ja toisista taas ei niin nopeasti. Mutta ei Hukallakaan ole kyse mistään arkielämään vaikuttavasta epävarmuudesta.

Dominoivuus

"Dominoivuudessa lähelle maksimia sijoittuva koira on toisia koiria kohtaan hallitseva, aggressiivinen ja reviiritietoinen. Lähelle minimiä sijoittuva koira on muita koiria kohtaan alistuva, sosiaalinen ja rauhoitteleva."

Dominoivuudessa Nalle on hieman rodun keskiarvon yläpuolella, mutta lajin keskiarvon alapuolella. Hukka taas on jonkun verran sekä rodun että lajin keskiarvon yläpuolella. Suomenlapinkoirat ovat keskimäärin vähemmän dominoivia kuin kaikki vastanneet koirat.

Tämä oli ensimmäinen kohta, mikä vähän yllätti. Toisaalta tuo dominoivan koiran määritelmä (hallitseva, aggressiivinen, reviiritietoinen) on aika laaja. Nallehan on jonkun verran toisia koiria hallitseva, mutta ei tippaakaan aggressiivinen. Reviiritietoisuudesta en oikein tiedä, kyllä se ohikulkijat ilmoittaa, mutta lukisin sen ennemmin nimenomaan ilmoittajaksi kuin reviirin puolustajaksi. Hukka taas ei ole tippaakaan hallitseva tai reviiritietoinen, mutta toisista uroksista se ei tykkää, mikä voi näkyä vastauksissa. Muuten tuo lähellä minimiä sijoittuvan koiran kuvailu (narttuja kohtaa) alistuva, sosiaalinen ja rauhoitteleva kuvaa mielestäni Hukkaa. Hukkahan on elämänsä aikana estänyt monta tappelua menemällä kahden nokakkain, tappelua suunnittelevan koiran väliin seisomaan, jolloin tilanne on lauennut.

Määrätietoisuus

"Määrätietoisuudessa lähelle maksimia sijoittuva koira on itsenäinen, sinnikäs ja päättäväinen."

Määrätietoisuudessa osuttiin taas niin naulan kantaan kun olla voi. Nalle oli lähempänä maksimia ja sekä suomenlapinkoirien että kaikkien koirien keskiarvon yläpuolella. Hukka taas sijoittui lähemmäs minimiä. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin vähemmän määrätietoisia kuin kaikki koirat keskimäärin.

Lähelle maksimia sijoittuvaa koiraa kuvataan itsenäiseksi, sinnikkääksi ja päättäväiseksi. Nalle on juuri näitä kaikkea kolmea. Sinnikkyys tulee eniten silloin esiin, kun se tietää voivansa saavuttaa jotain (esim. SmartDogin mahdoton tehtävä). Hyvin itsenäinenkin se on, tarvitsee ihmistä ainoastaan silloin, kun luulee saavansa tältä herkkuja. Ja päättäväisyys on ominaisuus, joka Nallessa on vahvistunut iän myötä entisestään. Hukka-poika puolestaan ei ole niin itsenäinen, tukeutuu enemmän ihmiseen ja ehkä sillä on enemmän haluakin työskennellä ihmisen rinnalla. Sinnikkyyttä Hukassa kyllä on, välillä liiaksikin asti. Päättäväisyydestä en oikein osaa sanoa. Ei se ainakaan tulee niin selkeästi esiin kuin Nallella, mutta ei Hukka kuitenkaan mikään päättämätönkään ole.

Ääniarkuus

Ääniarkuudesta ei jostain syystä tullut ollenkaan Nallelle analyysiä, vaikka olen senkin osalta vastannut. Hukka oli melko lähellä miniä, selvästi sekä lajin että rodun keskiarvon alapuolella. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin enemmän ääniarkoja kuin muut vastanneet koirat keskimäärin.

Hukka sai luonnetestissä laukauksista huonoimman mahdollisen arvion eli laukaisaran. Siellä se reagoikin selvästi laukauksiin eli ihan oikean tulkinnan tuomarit sen tilanteen käytöksestä tekivät. Tuossa kuitenkin vaikutti enemmän testin aikana tullut kuormitus kuin varsinainen ääniarkuus. Hukka ei ole ennen sitä eikä sen jälkeen reagoinut mihinkään ääniin. Ennen lenkkeilimme usein ampuraradan läheisyydessä ja kun sieltä alkoi kuulua laukauksia, Nalle lopetti leikkmisen ja hakeutui minun viereen. No mitäpä tekee Hukka? Jatkaa tyytyväisenä yksin leikkejään. Samoin uutena vuotena Nalle pelkää tosissaan ilotulituksia, niin Hukka ei ole ottanut mallia edes Nallen käytöksestä vaan viettää uudenvuoden aaton samaan tapaan kuin muutkin illat vuodessa. Eli mielestäni tämä analyysi kuvaa nyt paremmin arkielämän Hukkaa kuin luonnetestitulos.

Omistaja-aggressio

Omistaja-aggresiossa Nalle on hyvin lähellä minimiä, jonkun verran rodun ja lajin keskiarvon alapuolella. Hukka on ihan inasen molempien keskiarvojen yläpuolella. Suomenlapinkoirien keskiarvo oli sama kuin kaikkien vastanneiden keskiarvo.

Kummassakaan koirassa ei ole tippaakaan ihmiseen suunnattua aggressiivisuutta. Ne on molemmat ns. solmuun väännettäviä malleja eli ihminen voi tehdä niille lähes tulkoon mitä vaan.

Koira-aggressio

Koira-aggresiossa Nalle on jälleen hyvin lähellä miniä. Hukka on jonkun verran rodun keskiarvoa ja lajin keskiarvoa ylempänä. Suomenlapinkoirat ovat keskimäärin ihan aavistuksen vähemmän koira-aggressiivisia kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Jos Nallesta ei löydy tippaakaan ihmiseen kohdistuvaa aggressiivisuutta, ei siitä löydy myöskään koiriin kohdistuvaa. Nalle on luontainen johtajakoira, joka huokuu muille koirille jotain arvovaltaa, mitä ihminen ei havaitse. Jos joku ei tätä kunnioita, Nalle huomauttaa tästä napakasti, mutta asiallisesti ja tämän jälkeen ollaankin sitten taas kavereita. Hukalla aggressiivisuus pykälää nostaa varmaan se, että se ei pidä vieraista uroksista. Sietää kyllä tarvittaessa eli pystyy esim. treenaamaan ja käymään hihnalenkeillä yhdessä, mutta mihinkään koirapuistoon en sitä veisi vieraiden urosten keskelle. Leikattuja uroksia ja narttuja kohtaan Hukka sen sijaan on ennemmin alistuva.

Vierasaggressio

Vierasaggressiossa Nalle ja Hukka sijoittuvat tismalleen samaan kohtaa, siksi kuvassa on vain yksi vihreä viiva. Ne olivat hyvin lähellä minimiä, hieman sekä rodun että lajin keskiarvon alapuolella. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin hieman vähemmän vierasaggressiivisia kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Tässä ilmeisesti tarkoitettiin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta ja sitähän meidän kummassakaan koirassa ei ole, joten ansaitusti sijoittuivat lähelle minimiä.

Haukkuminen

Haukkumisessa Hukka on lähempänä minimiä kuin Nalle, joka taas on aivan rodun keskiarvon tuntumassa. Kaikki vastanneet koirat haukkuvat keskimäärin enemmän kuin suomenlapinkoirat. Tätä tulosta kyllä vähän ihmettelen rodun keskiarvon osalta tai sitten kyselyyn on vastannut vasta kaikkien hiljaisten suomenlapinkoirien omistajat. Meidän koirat haukkuvat melko vähän, mikä aiheuttaa usein ihmetystä ei-rotua harrastavien parissa. Mielikuva suomenlapinkoirasta kun on aivan toisenlainen.

Nalle haukkuu arkielämässä vähän enemmän kuin Hukka. Nalle on vähän semmoinen ilmoittaja, jonka täytyy kertoa jos jotain tapahtuu. Niinpä pihalla ollessa Nalle haukkuu ohikulkijoille, Hukka taas on aivan hiljaa. Tämä voi toisaalta olla myös opetuksen tulosta. Koirat on aina otettu heti sisälle, jos ne haukkuvat. Niinpä Hukka on fiksuna poikana keksinyt, että se tulee takapihan oven taakse ja sanoo kerran VUF, kun haluaa sisälle. Jos ensimmäisestä ei ovi aukene, tulee kovempi haukahdus. Treenatessa kumpikaan ei ääntele, paitsi Hukka jonkun verran agilityssä.

Arkuus ja ujous

Myöskään arkuudesta ei Nallen osalta jostain syystä ole analyysiä. Hukka on lähempänä minimiä kuin rodun ja lajin keskiarvot. Suomenlapinkoirat ovat keskimäärin vähemmän arkoja ja ujoja kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Tämä sinällään myös vähän yllätti, sillä tietyissä asioissa Hukka on hieman arka (esim. antaa Nallen ratkoa kiperät tilanteet mieluummin kuin puuttuu niihin itse). Mutta toisaalta Hukassa ei ole tippaakaan esim. ihmisiin kohdistuvaa arkuutta ja elämänsä aikana sitä on raijattu jos jonkinlaisissa ympäristöissä ja tilanteissa, joten moneen asiaan se on tottunut.

Eroahdistus

Eroahdistuksen osalta tulokset on jaettu aktiivisiin ja passiivisiin oireisiin. Aktiivisilla oireilla tarkoitetaan tässä kuolaamista ja läähättämistä näissä tilanteissa. Passiivisilla oireilla ääntelyä ja levottomuutta omistajan poissaollessa tai valmistautuessa lähtöön.

Aktiivisissa oireissa kaikki on melko lähellä minimiä. Nalle on rodun keskiarvon tuntumassa lähimpänä. Hukka on hieman rodun keskiarvoa ylempänä, mutta kaikkien vastanneiden koirien keskiarvon alapuolella. Suomenlapinkoirilla näitä oireita oli keskimäärin vähemmän kuin kaikilla vastanneilla koirilla.

Eroahdistusta kummallakaan koiralle ei ole ollut. Hukka nyt pentuna tylsyyttään tuhonnut enemmän tavaroita kuin Nalle. Tosin se on joutunut pienestä asti olemaankin pitempiä aikoja yksin, koska olin vielä opiskelija Nallen ollessa pentu. Joten ihan vertailukelpoista ei tämä mututuntuma ole.

Passiivisten oireiden kohdalta taas kaikki on yhtenä ryppäänä hyvin lähellä minimiä. Hukka kaikkein lähimpänä minimiä. Nalle taas hieman rodun keskiarvon yläpuolella, mutta lajin keskiarvon alapuolella. Suomenlapinkoirilla näitä oireita oli keskimäärin vähemmän kuin kaikilla vastanneilla koirilla.

Tähänkään en sen enempää oikein osaa kommentoida omien koirien osalta, koska kummallakaan ei eroahdistusta ole ilmennyt.

Alusta-arkuus

Alusta-arkuutta Nallella oli hieman enemmän kuin rodussa tai lajissa keskimäärin. Hukalla oli jonkun verran enemmän kuin Nallella. Suomenlapinkoirilla alusta-arkuutta oli aavistuksen enemmän kuin kaikilla vastanneilla koirilla keskimäärin, mutta aika samoissa olivat.

Arkielämässä ehkä huomaa, että Nalle tulee herkemmin perässä sen kummemmin ajattelematta. Hukka saattaa uusilla aluistoilla vähän miettiä. Liukkaat lattiat ainakin on semmoisia, mistä se ei tykkää. Mutta ei tämä kummallakaan mikään ongelma ole, esim. vaelluksilla riippusillat ylitetään tuosta vaan.

Keskittymiskyvyttömyys

Keskittymiskyvyttömyydessä päästiin taas selkeisiin tulkintoihin. Nalle on lähempänä minimiä, selvästi rodun ja lajin keskiarvon alapuolella. Hukka taas lähellä maksimia, huomattavasti kummankin keskiarvon yläpuolella. Suomenlapinkoirilla keskittymiskyky oli keskimäärin hitusen parempi kuin kaikilla vastanneilla koirilla keskimäärin.

Nalle on aina ollut hyvä keskittymään, eikä sitä mitkään häiriöt häiritse. Joten ihan oikeaan kohtaan mielestäni janalla asettuu. Hukalla on jonkun verran impulsiivisuutta, mikä näkyy keskittymiskyvyn vaihteluna. Se saattaa esimerkiksi leikkiä jollain lelulla, pyörähtää selälleen ja huomata toisen lelun, jonka vaihtaa leikkikalukseen lennosta. Treeneissä tämä ei kuitenkaan tuota ongelmaa, koska jostain syystä siellä Hukka taas osoittaa enemmän putkiaivoisuutta eli keskittyy vain yhteen asiaan.

Yliaktiivisuus ja impulsiivisuus

Yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta ei Nallesta löytynyt pätkääkään eli se on aivan minimissä. Se oli sekä rodun että lajin keskiarvoa huomattavasti vähemmän impulsiivinen tai yliaktiivinen. SmartDog testin tapaan Hukassa sitä oli jonkin verran. Mutta sanamuoto jonkin verran on ihan kuvaava, jana jatkuu melko pitkälle Hukan oikealle puolen eli huomattavasti impulsiivisempiakin koiria on olemassa. Hukasta löytyi molempia keskiarvoja enemmän yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Suomenlapinkoirat olivat keskimäärin vähemmän yliaktiivisia ja impulsiivisia kuin kaikki vastanneet koirat keskimäärin.

Nallea tuo minimiin sijoittuminen kuvaa hyvin. Se ei ole koskaan yliaktiivinen, harkitsee jokaisen askeleensa tarkkaan, ettei tule otettua ylimääräisiä ja on rauhallisuuden perikuva. SmartDog testissäkään siitä ei havaittu impulsiivisuutta. Hukan puolesta allekirjoitan täysin, että se on keskimääräistä suomenlapinkoiraa yliaktiivisempi. Toisaalta se on ihan toivottu ominaisuus harrastusten kannalta, koska Hukka on aina valmis treenaamaan ja kestää toistoja. Rauhoittumista ollaan Hukan kanssa opeteltu tassusta pitäen, joten se osaa hyvin myös rauhoittua, enkä koe sen yliaktiivisuutta miksikään ongelmaksi. Impulsiivisuus tuo omalta osaltaan haasteita, esimerkiksi tuohon keskittymiskykyyn, mutta ei sekään ylitsepääsemätön ongelma ole, kun Hukalla ei kuitenkaan hirveästi tätä ominaisuutta ole.

Kognitio

Nallella tai Hukalla ei ole oireita, jotka viittaavat kognitiiviseen heikentymiseen.

Kaikkinensa tämä Petsofin luonneanalyysi oli mielenkiintoinen, vaikka mitään tarkkoja tuloksiahan se ei anna. Lähinnä näkee, onko oma koira kummalla puolen rodun keskiarvoa ja kuinka lähellä ääripäitä. Mutta kyllä minä molemmat koirani näistä analyyseistä tunnistan. Suosittelen kyllä kaikille, varsinkin kasvattajille. Tämmöisen raportin omine tulkintoineen kun näyttäisi pennun ostajalle pentueen vanhemmista, niin olisi vähän enemmän sanottavaa kuin se perinteinen "kiva ja rauhallinen koira". Ja mitä enemmän saataisiin vastauksia suomenlapinkoirista, niin sen kuvaavammaksi tämä analyysi tulisi. Nyt kun vastauksia on vasta se 60-70 voi periaatteessa jonkun verran painottua minkälaisten koirien omistajat ovat kyselyyn sattuneet vastaamaan. Suomenlapinkoirien kokonaismäärästä tuo on kuitenkin aika pieni osuus. Lisätietoa kyselyistä ja niihin osallistumisesta Petsofin sivuilta.