Siirry pääsisältöön

Noseworkin hajutesti

Tällä seudulla järjestettiin ensimmäinen noseworkin hajutesti ja ilmoittauduin sinne heti, kun se oli mahdollista joskus viime vuoden puolella. Viime aikoina ollaankin treenattu ahkerasti erityisesti laatikkoetsintää. Testiin ilmoittautui lopulta 14 koiraa, joka riitti juuri ja juuri testin järjestämiseen.

Paljon myös sokkona, jolloin olen jo treeneissä joutunut lukemaan koiria tarkasti. Testin lähestyessä Hukan kanssa oli luottavainen olo. Se etsii tarkasti, ilmaisee selkeästi nenäkosketuksella, eikä taida edes tietää mikä on valeilmaisu (ja hyvä niin). Suoritukset ovat tasaisia ja varmoja. Nallen kanssa oli sitten yhtä paljon epäluottavainen olo. Sen ilmaisut ovat vielä hyvin huomaamattomia ja turhautuessaa se alkaa herkästi arvailemaan ja kokeilemaan, minkä laatikon luota saisi palkkaa. Meinasinkin jo perua testin sen osalta, mutta koska koiria oli niin vähän tulossa, niin ajattelin, että mennään nyt yrittämään.

Testipaikka oli meille aivan vieras halli ja vähän oli hankaluuksia löytää perille. No ajoissa kuitenkin oltiin. Kävin ensin näyttämässä rokotustodistukset ja kauhukseni huomasin, että testissä käytetään muovilaatikoita, kun me ollaan harjoiteltu enimmäkseen pahvilaatikoilla. Testin tuomarina toimi Terhi Lindqvist. Hän piti testin alkuun pienen esittelyn siitä miten testi etenee ja miten pitää toimia. Tunnelma oli oikein rento ja jännitys hävisi nopeasti.

Hukka oli lähtöjärjestyksessä toisena. Mentiin omalla vuorolla halliin ja Hukalta tarkistettiin siru. Sitten saatiin lupa aloittaa. Mentiin lähtöviivan tuntumaan ja siitä luvan saatua laatikoiden luo. Lähetin Hukan vasemmanpuoleista riviä eteenpäin ja se haisteli hyvin laatikoita. Puolivälin paikkeilla se meinasi lähteä oikeanpuoleisen rivin luo, mutta ohjasin sen jatkamaan siitä mihin jäätiin. Rivin päässä lähetin sen oikeanpuoleiselle riville. Siitä taas puolivälin paikkeille ja Hukka alkoi hirveästi haistelemaan ja kiertämään laatikkoa. Välillä meinasi ilmaista laatikon päälle, mutta palasi sitten haistelemaan, En odottanut sen parempaa ilmaisua, vaan ilmoitin tuomarille, että löytö on tehty. Ja oikea laatikko se oli, joten Hukka läpäisi testin.



Sitten odoteltiin heti Nallen vuoroa, joka oli toiseksi viimeisenä. Välissä hajulaatikon paikkaa vaihdettiin, koska testissä oli kolme ihmistä kahden koiran kanssa ja laatikko ei tietenkään voinut olla samassa paikassa. Nalleltakin katsottiin siru ja sitten päästiin aloitamaan. Lähetin Nallen samasta paikasta laatikoille kuin Hukan. Ekan laatikon kohdalla se jäi haistelemaan maata, mutta käskin jatkamaan. Toista laatikkoa se haisteli ja lipaisi huuliaan. Arvelin, että siinä se haju taisi olla. Nalle kuitenkin jatkoi kolmannelle laatikolle, mistä kääntyi nopeasti takaisin kakkoslaatikon luo, jota alkoi haistelemaan. En jäänyt odottamaan mitään ilmaisua, vaan vähän riskipelillä ilmoitin tuomarille löydöstä. Niinhän se kuitenkin oli, että laatikko oli oikea ja näin ollen Nallekin läpäisi testin.



Nyt on sitten molemmilla koirilla oikeus osallistua noseworkin 1. luokan kisoihin. Tänne suunnalle on möllikisat keväällä luvassa, mutta katsotaan saisiko sitä aikaiseksi lähteä kauemmaksikin.

Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt