Siirry pääsisältöön

Löytynojan koulutus

Viime kerta Löytynojan Hannan koulutuksista jäi tokokokeen takia välistä, mutta tällä kertaa päästiin Nallen kanssa mukaan. Päivä oli erittäin lämmin, onneksi ei kenttää tällä hetkellä ole, joten treenattiin viileässä hallissa. Nalle kävi lähijärvellä uimassa sekä ennen että jälkeen treenien.

Rata oli aikamoista kieputusta, pääaiheena ainakin meillä oli niisto ja sen ajoitus. Tehtiin rata kahdessa 10 minuutin pätkässä. Eka kierroksella päästiin keinulle 21. Keppejä ei otettu montaa kertaa, Nalle veti ne hyvällä vauhdilla, niin en halunnut sitä vauhtia siitä sammuttaa liialla hinkkaamisella.


Aloitettiin loogisesti alusta ja tankattiin sitä hetken aikaa. Mentiin eka 1-4 niin miten olin itse suunnitellut ja Hanna kertoi sen jälkeen miten se kannattaa mennä. Itse ollaan 1 ja 3 esteiden välissä, kepeille viedään loppuun asti, niin että voidaan vetää koira oikeaan väliin. A:lle treenattiin itsenäistä suoritusta herkun avulla niin, että itse lähdin jo kepeiltä keinun toiselle puolen odottamaan. Ensin Nalle kääntyi A:lta takaisin, vietiin kongi Hannalle A:n taakse, niin meni hyvin. Mentiin sitten vielä kerran ilman kongia ja silloinkin meni hyvin. Nallen kanssa pitää vaan vielä treenata juoksukontaktille noita tiukkoja käännöksiä.

Keinulta puomille tarvi vaan juosta mahdollisimman lujaa. Puomin jälkeen hypylle jaakotus, itse puomin ja pussin välistä ja pussin jälkeen sokkari. Tämä sujui hyvin, kunhan itse vaan muistin lähteä 12 hypyltä ajoissa ja tehdä sen sokkarin. 14 esteelle niisto, jotta kaarre jää pieneksi ja sitten taas juostiin keinulle asti. Renkaan kohdalla ohjausotettiin oikeaan (vastakkaiseen) käteen ja 19 esteelle koira "heitettiin" oikealla kädellä. Tämä aiheutti Nallessa vähän ihmetystä, mutta muutaman toiston jälkeen saatiin onnistumaan. Sitten päästiinkin huilaamaan, mikä tuli ainakin ohjaajalle tarpeeseen.

Toisella kierroksella jatkettiin keppien jälkeisestä elämästä. Jätettiin tässä kohtaa Nallen kanssa kepit väliin, ettei mene jankkaamiseksi. 23-24 väliin normaali välistäveto. 24-25 väliin valssi, niisto ja sokkari, 26 takaakierto ja niisto, 27 jaakotus, 29 jälkeen sokkari ja taas juostiin. 23-29 vaati ohjaajan takia muutamia toistoja. Oli semmoista pyöritystä, että helposti jäi joku este välistä. Niistojen tekeminen täydessä vauhdissa on vielä vaikeaa, kun siinä on niin monta muistettavaa asiaa; varpaiden suunta, kyykistyminen, esteen lähelle meneminen, ajoitus. Ajoituksen kanssa oli ongelmia, kun vanhasta tottumuksesta jäin Nallea odottelemaan ja nyt kun sillä on paremmin vauhtia, se saa minut helposti kiinni. Saatiinkin kotiläksyksi treenata niistoja kovassa vauhdissa, yksittäisinähän ne kyllä sujuu.

Lopuksi mentiin vielä koko 32 esteen rata. Nallella alkoi vähän jo vauhti hyytyä, olihan men paljon treenattukin, mutta saatiin kuitenkin rata mentyä ihan hyvin.

Nämä olikin viimeiset Hannan treenit tälle keväälle, toivotaan että vielä joskus tulevaisuudessakin päästään hänen oppiinsa.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt