Siirry pääsisältöön

Iso Vaalea ja Pikku Musta

Nalle pääsi taas mukaan katsomaan meidän perheen toista karvajalkaa.

Sillä aikaa, kun Nassea harjattiin, Nalle makaili tyytyväisenä lumikasassa. Selän takana olevat hevoset eivät sitä kiinnosta, koska Nalle tietää, ettei se saa olla tekemisissä muiden hevosten kuin Nassen kanssa.

Heti kentälle päästyä piti tietysti etsiä kakkakasa, jossa sitten luonnollisesti piti piehtaroida.

Meinasi iskeä pieni hepulikin, mutta kun Nallea muistutti siitä, että Nassen seurassa ollaan rauhallisesti, se rauhoittui heti.

Nalle jatkoikin omia puuhailujaan Nassesta välittämättä. Nasse tässä ihmettelee, että miksi tuo pieni musta piehtaroi kentällä, kun tämä paikkahan on työntekoa varten.

Nallen saatua piehtaroinnista tarpeekseen kaverusten matka jatkui eri suuntiin.

Luoksetulot sujuu vauhdilla, koska Nalle tietää, että jos ei ensimmäistä käskyä totella, joutuu hihnan nokkaan nököttämään.

Ja sitten piti taas piehtaroida.

Uralta löytyi jäätynyt tiera, jota Nalle innolla kaiveli esiin. Niin innokkaasti, että se piti käydä nostamassa pois tieltä, että Nasse pääsi jatkamaan matkaa.

Nallen puuhat eivät paljon häiriinny, vaikka Nasse ravaisi vierestä ohi.

Kuten näkyy tästäkin kuvasta.


Taas tieran kimpussa.

Kaivelua.

Löytyihän se jäätelö sieltä!


Ainoastaan luvan saatuaan Nalle saa mennä näin lähelle Nassea.

Jos Nasse kokee Nallen liian päällekäyväksi, se nostaa päänsä korkeuksiin turvaan. Ei siinä auta pikkukoiran pomppia.

Jos Nasse suo, Nalle saa antaa sille pienen pusun.

Loppukäynnit maastossa.




Kommentit

  1. Nalle on kyllä ihan huippu, miten osaakin olla heppasen kanssa noin! Ja ei siinä, on Nassekin huippu, kun osaa olla koirasen kanssa noin. :D Upeita aurinkoisia hyvänmielenkuvia.

    VastaaPoista
  2. Joo, en mää kyllä ketään toista koiraa päästäs noin lähelle Nassea. Enkä Nallea noin lähelle ketään muuta hevosta :)

    Luottamus on vahva molempia kohtaan ja tunnen molemmat niin hyvin, että ehdin rauhoittamaan tilanteen ennen kuin kumpaakaan alkaa liikaa ahdistamaan.

    VastaaPoista
  3. Nasse taitaa olla vielä oikein hyvässä kunnossa iästään huolimatta? Onko siltä pilkut hävinneet iän myötä? Vai muistanko oikein, että tuolla rodulla niitä pilkkuja oli...

    Nalle näyttää omaavan hyvät tallikäytöstavat. Käyn itsekin ratsastamassa (tosin heppa ei ole oma) ja saisin pitää koiria mukana irti, mikä olisikin oikein mukavaa, mutta aristelen paikan koiriin tottumattomia kissoja, kun en niiden reaktioista (pako/hyökkäys/neutraalius) koiria kohtaan tiedä.

    VastaaPoista
  4. Nasse on tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen. Ei sitä noin vanhaksi kukaan meinaa uskoakaan :)

    Nasse on tosiaan knabstrup, jotka usein ovat pilkullisia. Nasse on syntyjään tuon värinen kuin on (tosin on sillä kymmenkunta pilkkua, mutta ovat niin pieniä ettei niitä näissä kuvissa näy). Taisi mennä niin, että jos yhdistää kaksi pilkullista yksilöä lopputuloksena on tuollainen Nassen värinen yksilö.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt