Itsenäisyyspäivän tienoille sattui tänä vuonna pitkä viikonloppu, joten päätettiin lähtemään jonnekin kauemmas retkeilemään. Teijon kansallispuisto oli vielä kokematta, joten auton nokka kääntyi itsenäisyyspäivän aamuna sitä kohti. Perillä oltiin puolen päivän jälkeen. Karttoihin merkitty ainoa nähtävyys Teijon kansallispuiston alueella on Jeturkastin muinaisranta, joten päätettiin käydä katsomassa ihan ensimmäisenä se. Auto jätettiin parkkiin Jeturkastin pysäköntipaikalle ja lähdettiin kiertämään 4,6 kilometrin rengasreittiä. Muinaisranta tuli vastaan heti alkumatkasta. Reitti kulki kuivassa kangasmaastossa.
Reitillä oli hyvin vähän väkeä liikkeelle, joten rauhassa sai kulkea. Vastaantuli yksi pariskunta ja Matildanjärven tulipaikalla oli muutama seurue. Jäätiin siihen paistamaan makkaraa. Evästauon jälkeen jatkettiin matkaa ja tällä osuudella päästiin vähän kiipeilemään kallioillakin. Pääosin reitti oli helppo kulkea ja matka eteni rivakkaa tahtia. Tämän jälkeen käytiin vielä katsomassa Ruukkkikylää ja siellä olleita alpakoita.
Auringonvaloa oli vielä jäljellä ja suunnattiin Punassuolle. Käytiin ihailemassa auringonlaskua suolla ja kierrettiin muutaman kilometrin mittainen rengasreitti. Ehdittiin autolle juuri hämärän laskeutuessa, eikä otsalamppuja tarvittu. Tästä suunnattiin ABC:n ruokapöydän kautta Saloon hotellille.
Hotellilla saatiin sisäänkirjautuessa koirille pussukka, josta löytyi puruluut ja herkkupussi. Loppuilta kului linnan juhlia telkkarista katsellen. Illalla tehtiin vielä lyhyt iltalenkki Salon keskustassa.
Seuraavana aamuna tankattiin hyvin hotellin aamupalapöydässä ja suunnattiin ensin Nenustannummen pysäköintialueelle ja siitä 3,6 kilometrin mittaiselle Nenustan kierrokselle. Ehdittiin kävellä reilu puoli kilometriä reitin varrelle osuneelle tulipaikalle, josta hyökkäsi irtokoira hampaat irvessä meidän koirien päälle. Onneksi oltiin huomattu kauempaa, että tulipaikalla oli väkeä, niin ehdittiin reagoida. Ilman pahempia fyysisiä vaurioita vältyttiin, mutta kyllä ärsyttää tämmöinen koiran omistajien välinpitämättömyys. Kansallispuistoissa on yksiselitteisesti koirien irtipito aina kielletty, niin miksi sitä ei voi noudattaa. Koiran omistaja yritti pyydellä anteeksi, mutta tokaisin hänelle vain, että täällä ei saisi pitää koiria irti. Jospa tämä omistaja miettisi ensi kerralla tarkemmin ennen kuin päästää koiraansa toista kertaa irti. Reitti oli kahdeksikon muotoinen ja kun toistamiseen osuttiin samalle taukopaikalle, oli kyseinen koira piilotettu johonkin, eikä se toista kertaa tullut meitä häiritsemään.
Tästä lähdettiin kohti seuraavan reitin alkupistettä ja melkein matkalle osui Sahajärven pysäköintialue, josta lähti reilun kilometrin mittainen Totin luontopolku. Päätettiin kiertää sekin, kun satuttiin lähellä olemaan. Polku olikin odotettua hienompi ja kasvukaudella varmasti vieläkin hienompi. Kyseessä oli kartanon vanha puistoalue, jota ennallistettiin lehdoksi.
Tästä jatkettiin vielä matkaa Kirjakkalan pysäköintialueelle, josta lähdettiin kiertämään vajaan viiden kilometrin mittaista Onnelannummen reittiä. Tämäkin reitti oli pääosin helppokulkuinen, mitä nyt vähän sisälsi liukkaalla kalliolla kiipeilyä, mutta yhtenä kappaleena selvittiin. Tämän jälkeen alkoi jo hämärä sen verran laskeutumaan, että suunnattiin taas ABC:lle syömään ja siitä hotellille.
Seuraavana aamuna tankattiin hyvin hotellin aamupalapöydässä ja suunnattiin ensin Nenustannummen pysäköintialueelle ja siitä 3,6 kilometrin mittaiselle Nenustan kierrokselle. Ehdittiin kävellä reilu puoli kilometriä reitin varrelle osuneelle tulipaikalle, josta hyökkäsi irtokoira hampaat irvessä meidän koirien päälle. Onneksi oltiin huomattu kauempaa, että tulipaikalla oli väkeä, niin ehdittiin reagoida. Ilman pahempia fyysisiä vaurioita vältyttiin, mutta kyllä ärsyttää tämmöinen koiran omistajien välinpitämättömyys. Kansallispuistoissa on yksiselitteisesti koirien irtipito aina kielletty, niin miksi sitä ei voi noudattaa. Koiran omistaja yritti pyydellä anteeksi, mutta tokaisin hänelle vain, että täällä ei saisi pitää koiria irti. Jospa tämä omistaja miettisi ensi kerralla tarkemmin ennen kuin päästää koiraansa toista kertaa irti. Reitti oli kahdeksikon muotoinen ja kun toistamiseen osuttiin samalle taukopaikalle, oli kyseinen koira piilotettu johonkin, eikä se toista kertaa tullut meitä häiritsemään.
Tästä lähdettiin kohti seuraavan reitin alkupistettä ja melkein matkalle osui Sahajärven pysäköintialue, josta lähti reilun kilometrin mittainen Totin luontopolku. Päätettiin kiertää sekin, kun satuttiin lähellä olemaan. Polku olikin odotettua hienompi ja kasvukaudella varmasti vieläkin hienompi. Kyseessä oli kartanon vanha puistoalue, jota ennallistettiin lehdoksi.
Tästä jatkettiin vielä matkaa Kirjakkalan pysäköintialueelle, josta lähdettiin kiertämään vajaan viiden kilometrin mittaista Onnelannummen reittiä. Tämäkin reitti oli pääosin helppokulkuinen, mitä nyt vähän sisälsi liukkaalla kalliolla kiipeilyä, mutta yhtenä kappaleena selvittiin. Tämän jälkeen alkoi jo hämärä sen verran laskeutumaan, että suunnattiin taas ABC:lle syömään ja siitä hotellille.
Kommentit
Lähetä kommentti