Siirry pääsisältöön

Koirauimalassa

Joskus muinoin Oulussa asuessa käytiin Nallen kanssa joitakin kertoja koirauimalassa. Nalle tykkäsi hommasta kuin hullu puurosta ja muutaman uimalakeikan jälkeen alkoi uimaan vapaaehtoisesti myös luonnon vesissä, mitä aiemmin ei siis tehnyt. Hukka oli silloin vielä niin pieni, että altaaseen ei päässyt, vaikka mukana kyllä oli. Uimisesta Hukka kyllä tykkää hirveästi. Jos kesällä lenkkeillään järven rannalla, Hukka aina yritti suunnistaa suoraan vakituisille uimapaikoille. Lumo ei ole ikinä koirauimalaa nähnytkään ja ainakaan nyt ensimmäisenä kesänään se ei liiemmin syttynyt järvessä uimiselle, joten sen viihtyminen oli täysi arvoitus.

Näillä eväillä sitten suunnattiin kolmikon kanssa Koirapalvelu Taidogasin koirauimalaan Kangasalalle. Varattiin meille puolen tunnin vuoro, johon saa osallistua maksimissaan kolme koiraa ja uittaja, koska uintikerta oli kaikille ensimmäinen tässä paikassa. Navigaattorin avulla löydettiin helposti oikeaan paikkaan, ensin tosin väärälle puolen rakennusta, mutta lopulta löytyi oikea ovikin, jossa olikin jo uittaja vastassa.


Käytettiin koirat pissalla ja mentiin sisälle. Ensin koirat huuhdeltiin suihkussa, ettei altaaseen mene turhaan roskia. Nalle ja Hukka saivat vielä uimalan pannat ja hihnat, ettei omat kastu. Lumolle laitettiin pelastusliivit päälle. Sitten kiivettiin ramppia pitkin altaan luo. Altaan ympärillä oli aita, josta sai portin kiinni, joten koirat saivat olla vapaana altaan ympärillä. Siitä niitä sitten otettiin uitettavaksi vähän vuorotellen ja muut saivat huilata.


Ensin altaaseen pääsi Nalle. Sen mielestä touhu oli hyvin epäillyttävää. Pienellä houkuttelulla saatiin Nalle rampille ja siitä uimaan. Uittaja oli alkuun vähän mukana tukemassa koiraa ja ohjaamassa takaisin rampin suuntaan. Nalle teki pari pyrähdystä ja pääsi huilaamaan. Sitten oli Hukan vuoro ja Hukka oli vieläkin epäluuloisempi. Nostin sen rampille ja autoin vähän pepusta työntämällä altaaseen. Uittaja oli taas Hukan vieressä. Ensimmäisillä pyrähdyksillä Hukka pyrki altaan reunalle aikomuksena varmaan nousta sieltä pois ja uittaja joutui vähän ohjaamaan Hukkaa toiseen suuntaan. Hukkakin teki muutaman pyrähdyksen. Sitten oli Lumon vuoro. Se pääsi altaaseen uitttajan sylissä. Ensimmäiset vedot oli aikamoista räpistelyä, mutta kyllä niitä uintiliikkeitä alkoi pennultakin sitten löytymään.



Vuoroteltiin koiria ja muutaman kerran jälkeen sekä Nalle ja Hukka innostuivat asiasta. Kun koirille selvisi, että altaasta pääsee ramppia pitkin pois, tuli varmuutta asiaan. Molemmat hakivat palloa innoissaan uimalla ja Hukka alkoi jo rampille tultuaan itse kääntymään valmiiksi altaan suuntaan. Uittaja kehui erityisesti Nallen uintitekniikkaa. Välillä uittaja teki hihnasta kiinni pitämällä varovasti vastusta Nallelle ja Hukalle, jotta uiminen olisi vielä vähän tehokkaampaa. Lumollakin alkoi tekniikka löytymään, erityisesti silloin, kun Hukka ui sen kanssa altaassa yhtäaikaa. Kaverista sai vähän tukea ja Lumo uskalsi paremmin lähteä Hukan perään uimaan.


Uittamisen jälkeen vielä huuhdottiin koirat, koska vedessä oli vähän klooria ja kuivattiin niitä pyyhkeillä. Hukka kyllä kuivasi itsensä suurimmaksi osaksi uimalan mattoon. Oli erittäin kiva kokemus, paikka oli hieno, allas ainakin meidän koirille ihan riittävän kokoinen ja henkilökunta mukavaa, joten ehdottomasti mennään kyllä toistekin käymään.

Loppuun vielä lisää kuvia reissusta.




Lumo ja Hukka seuraavat kiinnostuneina, kun Nalle ui ultaassa.


Varsinkin Hukan turkki imi uintipyrähdyksen aikana uskomattoman määrän vettä. Koirat pitikin aina pysäyttää rampille hetkeksi ennen altaasta poistumista, jotta suurin osa vedestä valuisi takaisin altaaseen, eikä maahan.








Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt