Siirry pääsisältöön

Agilityepiksissä

Tänään oli oman seuran järjestämät agilityepikset. Treenikavereiden pakottamana houkuttelemana osallistuin Hukan kanssa mölleihin ja supermölleihin. Oulun aikoina käytiin Nallen kanssa ahkerasti myös epiksissä, mutta täällä asuessa se on jäänyt. Ainakin oman seuran epikset on sijoittunut pääosin johonkin juhlapyhään, jolloin ollaan oltu reissussa. Kauemmas en sitten ole episten takia jaksanut lähteä. Mutta tänään päästiin osallistumaan.

Täällä on epiksissä sellainen systeemi, että yksi koira voi mennä kaksi starttia, varsinaisen ja lisästartin. Ne voivat olla samassa luokassa (eli koirakko menee saman radan kahteen kertaan) tai eri luokissa. Sijoittua voi vain varsinaisessa startissa, ei lisästartissa. Laitoin Hukalle supermölliradan varsinaiseksi startiksi ja mölliradan lisästartiksi. Epiksissä voi myös valita, missä koko luokassa koira menee. Ilmoitin Hukan medeihin, kun meillä on reilun kuukauden treenitauko ja sille uusi tilanne tämmöiset epikset. Tokihan en hoksannut, että epiksissä rimat on normaalia matalammalla, joten ehkä se maksiluokkakin olisi ollut ihan ok.

Ensin oli vuorossa möllirata, jossa me ei siis voitu sijoittua. Hukka oli yllättävän hyvin kuulolla. Yleensä se saattaa jonkun verran kuikuilla ympäristössä, että mitä siellä tapahtuu. Nyt se näki vain esteet ja kuuli minun käskyt. Oli kyllä makeaa sitä ohjata. Kontaktit otti hyvin. Lopussa lähdin vähän liikaa vedättämään, joten yksi pituuden palikka kaatui, muuten puhdasrata reilusti alle ihanneajan.

Kiva yllätys, että mölliradan aikana paikalla oli kuvaaja, joka julkaisi kuviaan netissä ja niihin sai käyttöluvan. Kiitos siis Sami Ritoniemelle Hukan agilitykuvista. Nämä olivatkin ensimmäisiä kunnon kuvia Hukasta agiradalla.










Sitten odoteltiin jonkun aikaa toisen luokan alkua. Supermölliradalla meillä siis olisi ollut mahdollisuus sijoittua. Mutta Hukalla meni vähän kuppinurin radan alkuvaiheessa. Kävi vähän yhtä ratahenkilöä katsomassa, meni ylimääräisen putken, jonka jälkeen käskin sen maahan rauhoittumaan. Tästä episodista yhteensä 15 virhepistettä. Matka jatkui sen jälkeen taas ihan sujuvasti, kunnes radan loppupuolella Hukka taas hairahti ratahenkilön luo, mutta siitä päästiin jatkamaan maaliin. Yhteensä 20 ratavirhettä ja 11,35 aikavirhettä eli 31,35.


Mutta ehkä sitä voisi vähän alkaa jo mahdollisesti loppuvuodelle oikeita kisoja suunnittelemaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä kisakirja varmentamassa valmiiksi.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p
Jatka lukemista »

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin
Jatka lukemista »

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt
Jatka lukemista »