Siirry pääsisältöön

Rally-tokon SM-kisat

Varmistettiin Nallen kanssa osallistumisoikeus rally-tokon SM-kisoihin jo keväällä saavuttamalla mestariluokasta vaadittu tulos. Loppuun asti sai kuitenkin jännittää, että mahdutaanko kisaan mukaan. Yksilökisaan otettiin maksimissaan 60 osallistujaa tietyin karsintakriteerein. Tänä vuonna oli vielä niin hyvä tuuri, että kaikki halukkaa pääsivät mukaan ja mestariluokassa nähtiin 47 koirakkoa. Meidän seurasta oli viisi koirakkoa mestariluokassa eli lähes 11 % osallistujista. Määrä on ihan huikea ajatellen sitä, että meillä ei ole yhtään tuomari tai edes koulutettua koulutusohjaajaa, lähimaillakaan. Seuramme ilmoitti kisaan kaksi joukkuetta. Nalle oli kakkosjoukkueessa. Valitettavasti nyt mahtui mukaan vain yksi joukkue per seura. Tulevina vuosina, kun lajin suosio varmasti kasvaa, ei varmaan mahdu edes kaikki halukkaat seurat.

Seuramme edustusta vasemmalta Saaga, Nalle, Onni, Tellu, Iisi ja Dessa. Kuva: Kirsi Kjäll.

Lähdettiin Nallen kanssa reissuun jo lauantaina ja oltiin Tampereella yötä. Näin sai aamulla nukkua vähän pidempään. Kisapaikalla oltiin kahdeksan aikaan. Mestariluokan ratapiirrustusta katsoessa ei odotukset olleet kovin korkealla. Rata oli haastava, kuten SM-kisoissa kuuluukin olla. Suurin osa radasta tehtiin koiran seurataessa oikealla, mikä on meille edelleenkin vähän hankalaa, vaikka edistystä onkin tapahtunut.

Kisat käytiin kahdessa vierekkäisessä hallissa, kahdella radalla yhtäaikaa. Jokaisessa luokassa oli useampi rataantutustumisryhmä. Ensimmäisen ryhmän aikana jännitettiin seuramme seniorin, lähes 12 vuotiaan Onnin suoritusta mestariluokassa ja joukkueen juniorin, Iisin suoritusta alokasluokasta. Molemmat suoriutuivat tehtävistä hienosti saaden hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen. 

Nallen kanssa mestariluokan toisessa ryhmässä oli myös meidän kolme seurakaveria. Rataantutustumisessa rata ei enää vaikuttanut niin pahalta kuin kuvassa. Nalle oli tutustumisen jälkeen 10. koira. Täytyy kyllä antaa vähän noottia järjestäjille siitä, että paikalla ei ollut sisäänheittäjää tai vastaavaa kertomassa, että missä vaiheessa kisa etenee. Menin tutustumisen jälkeen ottamaan Nallen autosta ja tehtiin vähän juttuja. Sitten mentiin hallille ja siellä olikin vasta toinen koira radalla. Takaisin autolle ja laitoin Nallen autoon. Odottelin mielestäni aika pitkään ja mentiin taas katsomaan halliin, niin siellä oli vasta 4. koira menossa. Toistamiseen takaisin autolle ja odoteltiin hetki ja mentiin vasta sitten halliin valmistautumaan. Nalle oli hallissa ihan ok, mutta radalle päästyä se alkoi jännittämään. Kisaolosuhteet olivat huomattavasti haastavammat kuin normaalissa rally-tokokisoissa. Yleisöä oli enemmän (yleensä ei montaa katsojaa ole paikalla) ja meteli sen mukainen. Kaikki mitä tehtiin yleisöä kohti meni Nallelta tahmeasti. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt tulla eteen istumaan eli kääntää selkä yleisöön päin, Nalle meinasi karata radalta treenikaverin luokse. Yleisöstä poispäin tehtävät liikkeet menivät paremmin ja erityisen tyytyväinen olen putken jälkeen tulleen kolmen askeleen peruutuksen oikealla onnistumisesta. Käytösruutu oli paras tähän astisista, Nalle makasi kuin tatti paikallaan. Radan jälkeen tiesin, että pisteet ei riitä hyväksyttyyn tulokseen ja niinhän siinä tälllä kertaa kävi. Toisaalta finaaliradan ratapiirrosta katsoessa (oli vielä vaikeampi), ei kyllä sinällään harmittanut, ettei sinne asti ylletty. Nyt oltiin jo kotona siinä vaiheessa, kun finaalikisaa vasta käytiin. Kakkosryhmästä myös Tellu jäi ilman tulosta tällä kertaa. Dyrillä ja Dimmalla meni paremmin ja Dyri ylsi jopa seuran ainoana edustajana finaaliin 20 parhaan joukkoon! Onnea siitä. Toisella radalla Saaga sai hyväksytyn tuloksen alokasluokasta ja sai RTK1-koulutustunnuksen.

Käytiin välillä Kaupppakeskus Elossa pizzalla ja palattiin sitten jännittämään joukkueen viimeisen koiran, Dessan, suoritusta avoimessa luokassa. Dessa teki varmaa työtä ja sai hyväksytyn tuloksen ja RTK2- koulutustunnuksen. Joukkueen tuloksista ei ollut kisapaikalla mitään hajua, joten siinä vaiheessa kun oli kolme parempaa joukkuetta pikaisesti päässä laskien, lähdettiin kotimatkalle. Seuraavana päivän sitten selvisi, että joukkueen sijoitus oli 19./36. 

Vaikkei tulosta Nallen kanssa saatukaan, niin tyytyväinen olen reissuun. Oli hienoa päästä osallistumaan näin isoihin kisoihin. Nämä oli meidän ensimmäiset yksilö-SM-kisat ja kolmannet SM-kisat tälle vuotta. Meidänkin radassa oli paljon hyvääkin ja tiedetään taas lisää juttuja, mitä treenata. Ei kyllä tässä lajissa treenattava lopu kesken. Nyt sitten vaan lisää treeniä ja toivotaan kisoista hyviä tuloksia, jotta päästäisiin ensi vuonnakin osallistumaan.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p...

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin ...

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska ...

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt...