Siirry pääsisältöön

Agilityn Piirinmestaruuskilpailut

Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskilpailut kilpailtiin tänä vuonna Lapualla. Samassa paikassa, missä Nalle melko tarkalleen kaksi vuotta sitten nousi kolmosiin. Tuomarina toimi Salme Mujunen, jolla on meille oikein sopivat radat.

Aamu aloitettiin hyppyradalla. Etenemävaatimus ei päätä huimannut, noin 3 m/s. Rataantutustumisessa kepeille vienti aiheutti vähän päänvaivaa, muuten rata vaikutti melko simppeliltä sisältäen pitkän maalisuoran. Nalle oli ihan hyvillä mielin lähdössä matkaan. Kepit oli radalla neljäntenä esteenä ja niistä kun selvittiin ajattelin, että kyllä tämä tästä. Loppuratakin sujui ilman virheitä, vaikka oma ohjaaminen useamman kuukauden kisatauon jälkeen olikin aika tönkköä ja sohlaamista. Päästiin kuitenkin ilman virheitä maaliin ja aikakin riitti, joten neljäs kolmosluokan nolla saatiin. Sijoitus luokassa oli kuudes ja PiirM-kamppailussa olimme ekan radan jälkeen kolmantena.

Toinen rata oli sitten agirata ja rataantutustumisessa vaikutti mukavammalta kuin hypäri. Nallella ei vaan vauhti enää toiselle radalla riittänyt, onhan silläkin kisarutiinit aikalailla unholassa. Omat paineet kasvoi ennen meidän rataa, kun ekan radan jälkeen PiirM-kisaa johtanut ja toisena ollut hylättiin. Kaikki oli sitten enää itsestä kiinni. Ensimmäisen puolikkaan se lönkytteli radasta, kepeillä taisi osittain kävelläkin. A:n jälkeen löytyi sitten taas vauhti ja loppu meni ihan kivalla vauhdilla. Ratavirheitä tuli 0, mutta harmittavasti kuitenkin reilu neljä sekunttia yliaikaa. Tämän kisan sijoituksia en vielä tiedäkään.

Kokonaistuloksissa sitten meidän reilulla nelosella kavuttiin Piirinmestaruuskisojen ykköspallille. Hienosti meni meidän seuralla, kun mineissä sijat 1-3, medeissä sijat 1-2 ja makseissa sijat 1-3 tuli meille. Kyllä jäi aikalailla kaivelemaan tuo kakkosrata, kun tuplanollalla piirinmestari olisi päässyt suoraan ensi kesän SM-kisoihin. Mutta sille ei nyt voi mitään, pitää tässä tosissaan aloittaa se nollien metsästys.

Kuva: Anne Peräsalo

Kuva: Anne Peräsalo

Piirinmestari melkein itsensä kokoisen palkintopystin kanssa.

Nalle oli mukana myös seuran pystykorvajoukkueessa. Harmittavasti joukkueen ensimmäinen ja kolmas jäsen hylättiin, joten käytiin ankkureina vaan juoksemassa rata läpi. Nalle taas hölkötteli alkumatkan, mutta pitkän loppusuoran alussa lähdin itse vaan juoksemaan kovaa, niin kyllä sitä vauhtia taas Nallestakin löytyi. Medeissä jäi joukkuemestaruus jakamatta, kun molemmat mukana olleet joukkueet hylättiin.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p...
Jatka lukemista »

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin ...
Jatka lukemista »

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska ...
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt...
Jatka lukemista »