Siirry pääsisältöön

Lempäälän rally-tokokisat

Keskiyöhön valvominen kannatti tällä kertaa, sillä saatiin paikka Lempäälässä järjestettyihin rally-tokokisoihin. Tällä hetkellä näyttää rally-tokokilpailuissa vaikeinta olevan se kisapaikan saaminen. Toivotaan, että tilanne helpottaa, kunhan laji vielä tästä vähän yleistyy.

Kisapaikalle saavuttiin ajoissa, vaikka navigaattori ei perille asti löytänyt. Onneksi kisakirjeessä oli hyvät ajo-ohjeet. Kisatkin oli ihan aikataulussa. Ehdin hyvin ennen rataa opetella ratapiiroksesta avoimen luokan radan ja kävin Nallen kanssa muutamia vaikeampia kylttejä läpi. Viime aikoina meillä on vähän avoimen luokan juttujen treenaaminen jäänyt vähemmälle, kun olen kouluttanut ja treenannut mölliryhmässä, mutta onneksi tähän on tulossa parannusta. Alkuun rata näytti tosi vaikealta, suurin osa kylteistä oli avoimen luokan ja juoksemistakin mukana, sekä houkutus. Houkutus on Nallelle vaikea, jos siellä on lelu. Omat lelut Nallea ei juurikaan kiinnosta, mutta jos se löytää jonkun toisen lelun, niin sehän on ihan paras juttu.

Itseä jännitti melkoisen paljon tämä meidän eka avoimen luokan rata. Koiratkin on ollut pari viikkoa treenitauolla lomareissun vuoksi, joten sekään ei auttanut jännitykseen. Nallen vuoro oli puoli välin jälkeen, joten ehdin hyvin katsella muiden suorituksia.

Kuten yleensä, oma jännitys tarttui Nalleen ja se oli melko tahmea radalla. 
Istu-seiso-kierrä koira, sujui hyvin, vaikkei sitä olla hetkeen treenattu.
Pyörähdyksessä, jouduin hidastamaan vauhtia, kun Nalle oli vähän hidas, joten siitä yksi virhe.
Istu-täyskäännös oikeaan-istu, meni ihan hyvin.
Hyppy, ok.
360 vasempaan, Nalle pyöri takajalkojen ympäri. Ei siis ole virhe, mutta se kyllä on opetettu pyörimään etujalkojen ympäri, joten ei se nyt ihan oikein mennyt.
Saksalainen täyskäännös, pieni pysähdys Nallelta selän takana, muuten ok.
90 astetta oikealle, ok.
Istumisesta juosten, ok
Spiraali oikealle, hirveää löntystämistä, mutta siitä selvittiin.
Istu-täyskäännös vasempaan, tätä vähän jännitin kun ei olla hetkeen treenattu, mutta ihan kohtalaisesti selvittiin.
Liikkeestä maahan, ok.
Pujottelu, ok.
Houkutus, meinasi lähteä lelulle, muttei lähtenytkään.
Istu-eteenistu-vasemmalta sivulle, ok.
Istu-90 astetta vasempaan-istu. Tämän kyltin takana oli vähän matkan päässä yleisöä, jota Nalle jäi tuijottamaan, eikä pysähtynyt perusasentoon. Otettiin uudestaan ja sama homma, mutta käskin sen äkkiä uudestaan perusasentoon, jolloin pieni vänkyrä tuli. Tästä tuli sitten -3 uusinta ja -3 tvä.
Sitten olikin enää maali.

Radan jälkeen ei ollut mitään tietoa, saadaanko me edes sitä 70 pistettä kasaan. Jännittää saikin sitten koko rahan edestä kisakirjojen jakoon asti, kun vain alkupään avoimen luokan koirien tulokset kerrottiin etukäteen. Kirjat jaettiin vielä sekalaisessa järjestyksessä ja yhtäkkiä hoksasin, että nyt alkaa pino tuomarin kädessä näyttämään aika ohuelta. Niin siinä kävikin, että Nalle sijoittui sijalle 3. Kisaajia avoimessa oli n. 15. Palkinnoksi saatiin pokaali, suklaalevy ja lelu.

Tästä onkin hyvä jatkaa treenejä. Näki taas hyvin, mitkä on meidän ongelmakohtia ja mitä pitää vielä treenata. Elokuussa lähdetään Sieviin kisoihin, sen tuloksesta riippuen mietitään miten ja missä jatketaan kisailuja. Harkinnassa olisi pysytellä rotumestaruuksiin asti avoimessa luokassa.

Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt