Saatiin paikka oman seuran järjestämään Katja Ojansivun agilitykoulutukseen. Päivä alkoi aamulla puoli yhdeksältä radan rakennuksella. Sen jälkeen oli meidän ryhmän kolmituntiset treenit, jossa oli kahdeksan koiraa. Alussa Katja piti pienen puheen, jossa korosti vauhdin merkitystä agilityssä. Siinä vaiheessa mietin, että nyt taidetaan olla niin väärässä paikassa Nallen kanssa. Onneksi myöhemmin osoittautui, ettei oltukaan, sillä Katjalta löytyi todella hyviä vinkkejä hitaammankin koiran saamiseksi vauhdikkaammaksi. Hän myös vaikutti aidosti kiinnostuneelta siitä, että treeni saadaan mielekkääksi myös hitaalle koiralle. Kumpikaan ei ole itsestäänselvyys hyvillekään kouluttajille. Kaikki treeni tehtiin koira huomioiden ja aika paljon muokattiin rataa koiran mukaan.
Ensin tutustuttiin rataan itsekseen. Sitten käveltiin rata yhdessä läpi ja sai Katjalta kysellä vaikeita kohtia ja niihin sitten yhdessä mietittiin ohjausvaihtoehtoja. Treeniaikaa yhdelle koiralle oli vähän vajaa 20 minuuttia ja se tehtiin pareittain kahdessa erässä (koira1, koira2, koira1, koira2 ja sitten vaihtui pari). Nallen kanssa oltiin kolmannessa parissa, joten ehdin katsoa muutaman ensimmäisen koiran ja käydä sitten lämppäämässä Nallen meidän parin kanssa.
Koira 1. esteen taa, itse 2. taa. Lähetys -> 1, pakkovalssi -> 2-3, sokkari -> 4-6, haltuunotto -> 7-8, takaakierto -> 9, valssi -> 10, valssi -> 11-13, vastakäännös -> 14-16 (leijeröinti keppien takaa), pakkovalssi -> 17-18, poispäinkääntö -> 19-20, valssi -> 21, sokkari -> 22-23, sokkari (koira vas. kädessä kunnes menty putken ohi) -> 24, takaakierto -> 25-29.
Sanoin heti alussa Katjalle, että meidän suurin ongelma on vauhdin puute. Mentiin alkupätkä 1-5. Nalle oli hyvällä mielellä tekemässä hommia tänään ja Katja sanoikin ekan pätkän jälkeen, että Nalle ei ole niin hidas kuin luulen sen olevan. Se lähtee lähdöstä halukkaasti ja on suomenlapinkoiraksi ihan kohtuu nopea, bortsuahan siitä ei koskaan saa, eikä tarvitsekaan. Mentiin treenien aikana koko rata läpi, mutta tekniikoiden sijaan keskityttiin ainoastaan vauhtiin. Palkkana toimi agimuna (jota Oulussa kutsutaan kuvaavammalla nimellä namimuna kiihottimilla), jonka Katja heitti ennalta sovitussa paikassa Nallen linjalle.
En nyt tähän kirjaa sen tarkemmin tuota radan kulkua, kun ei siinä sinällään ongelmia ollut ja jos jotain pientä tuli, niin ei keskitytty niihin ja virheet olivat vain omia sähläyksiä. Tässä on Katjan vinkkejä vauhdin lisäämiseen:
- Palkka aina radan varrelta ns. suorapalkkana eli radalla on joko agimuna, kongi tai namialusta. Voi olla valmiina tietyssä paikassa tai sitten heitetään (avustaja tai minä itse). Palkan pitää olla aina helposti näkyvä, jottei koira ala sitä omia aikojaan etsimään (esim. kisoissa). Ei ikinä palkata niin, että palkka on pelkällään maassa.
- Treeneissä keskitytään vain ja ainoastaan vauhtiin. Tekniikat on Nallella jo kohtuullisesti hanskassa, joten ne unohdetaan hetkeksi.
- Hetsaus. Viedään palkka maahan niin, että Nalle näkee sen. Avustaja pitää koiraa. Minä menen muutaman esteen päähän ja hetsaan Nallea, samalla myös avustaja innostaa sitä. Sitten, kun Nalle painaa oikein kovasti avustajan käsiä vasten (eli haluaa oikein kovasti radalle), se päästetään vauhtiin ja palkka odottaa muutaman esteen takana.
- Kotiharjoitukset
- opetetaan koira vetämään ruokakupille. Laitetaan koiralle valjaat päälle ja hetsataan ruokakuppia. Kun koira vetää oikein kovaa kupille, päästetään se syömään.
- siirretään sama homma agihallille, jossa opetetaan samalla metodilla kaikki esteet este kerrallaan. Koira päästetään esteelle, kun se oikein kovasti sinne haluaa.
Kommentit
Lähetä kommentti