Siirry pääsisältöön

Herajärven kierros



Kesäloman kunniaksi lähdettiin koirien kanssa ensimmäisellä vaellukselle, joka sisälsi teltassa yöpymistä. Suunnaksi otettiin Kolin kansallispuisto. Sieltä reitiksi valittiin Herajärven pohjoispään kierros, joka nimensä mukaisesti kiertää Herajärvi nimisen järven.


Maanantai

Lähdettiin liikkeelle Luontokeskus Ukon luota ja kierrettiin kierros myötäpäivään. Lähtö tapahtui maanantaina puoli kolmen aikaan ja vaellettiin puoli yhdeksään asti. Matkaa kertyi ensimmäiselle päivälle 13 kilometriä.

Heti reitin alussa olisi päässyt kiipeämään Ukko-Kolille, mutta päätettiin käydä siellä vasta lopuksi ilman rinkkoja. Niinpä suunnattiin Ukko-Kolin ohi Akka-Kolille ja sieltä Paha-Kolille. Molemmista avautui hienot maisemat Pieliselle. Kyllä rinkan paino aina unohtui näin hienoja maisemia katsellessa, vaikka vaaralle kavutessa rinkka ikävästi aina muistutti olemassaolostaan.




Näiden jälkeen olikin vähän hetken aikaa vähän helpompaa maastoa, kun kuljettiin Mäkränahon ja Purolanahon ohi. Kyllä mieltä lämmitti nähdä näin hienosti hoidettuja niittyalueita. Reitti muuttui taas jyrkemmäksi, kun lähdettiin kapuamaan kohti Mäkrää.




Mäkrän jälkeen kuljettiin hetken aikaa ilman mitään ihmeellistä nähtävää. Välillä reitti kulki teitä pitkin. Tieosuuden jälkeen kuljettiin Havukanahon ohi. Sitten vuorossa oli Jauholanvaaralle kiipeäminen. Sieltä olikin ehkä reitin hienoimmat näköalat, kun toisella puolella näkyi Pielinen ja toisella puolen järvi. Jauholanvaaralta jatkettiin enää muutama kilometri Lakkalan tilalle, johon teimme leiripaikan. Tämä olikin hyvä yöpaikka, koska se sijaitsi Herajärven rannalla, joten järveen pääsi uimaan ja peseytymään.





Hetken aikaa koirat jaksoi vielä seurata meidän touhuja, mutta melko pian alkoi uni painamaan.



Tiistai

Herättiin yhdeksän aikaan, syötiin aamupala, kerättiin tavarat ja kymmenen aikoihin oltiin rinkat selässä jatkamassa matkaa. Vaellettiin puoli kahdeksaan asti ja matkaa kertyi reilu 18 kilometriä. Tämä päivä kuljettiin kansallispuiston ulkopuolella. Koiratkin oli heti aamusta valmiita jatkamaan matkaa.


Lakkalasta lähdettyämme ensimmäinen etappi oli Kiviniemen seikkailukeskus, jossa päästiin täydentämään vesivarastoja. Lakkalassa keitimme kyllä järvivettä, mutta Kiviniemessä vaihdettiin kaikki vedet uusiin. Vesitilanne reitillä ei ollut kovin hyvä ja lämpöisen kelin vuoksi jouduimme kantamaan varmuuden vuoksi myös koirien juomavedet mukana. Tämä lisäsi rinkan painoa ihan mukavasti.

Kiviniemen jälkeen alkoi ehkä reitin puuduttavin osa. Matkalla oli kolme näköalapaikkaa, mutta muuten reitti kulki kapeaa polkua pitkin melko normaalissa suomalaisessa metsässä. Välillä kuljettiin taas teitä pitkin ja välillä jopa hakkuuaukkojen läpi.


Suunnitelmissa oli kävellä ensin Ryläykseen asti ja katsoa jäädäänkö sinne yöksi vai jatketaanko matkaa. Ryläyksessä ei oikein hyvää telttapaikkaa ollut, joten jatkettiin reilun kilometrin päässä sijainneelle vesipisteelle. Vesipiste osoittautui lähteeksi, jossa oli lappu, että sieltä oli löydetty E. colia, joten vettä ei suositeltu käytettäväksi. Niinpä jatkettiin sitten matkaa vielä seuraavalle telttapaikalle eli Myllypuroon.

Myllypurossa olikin pieni puro, jossa sai suurimmat hiet huuhdottua itsestä. Syötiin vielä iltapala ja mentiin sitten telttaan. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun teltan molemmista nurkista alkoi kuulua pientä tuhinaa.

Kuvia ei tältä päivältä juurikaan tullut otettua, kun kamera oli rinkkaan pakattuna, eikä oikein niin hienoja maisemia tullut vastaan (tai hienompia kuin eiliset) että sitä olisi sieltä jaksanut kaivaa pois.


Keskiviikko

Herättiin vähän yhdeksän jälkeen, mutta oltiin sen verran ripeitä, että kymmenen aikoihin oltiin valmiita jatkamaan matkaa. Viimeiselle päivälle matkaa jäi enää kuusi kilometriä ja aikaa kului parisen tuntia.

Maanantain helteen ja tiistain puolipilvisen jälkeen vuorossa oli pientä tihkusadetta. Se teki kuitenkin kelistä hyvän kävellä, eikä kastellut liikaa. Tämän päivän reittiin kuului Ikolanaho, hienosti pidetty niitty taaskin. Loppumatkasta ohitettiin kolme Kolin huippua ja valittiin reitiksi helppokulkuinen reitti, joka vei suoraan parkkipaikalle.



Laitettiin rinkat autoon ja lähdettiin vielä käymään Ukko-Kolilla. Päivä oli pilvinen, mutta hienot oli maisemat silti. Tämän jälkeen käytiin vielä autolla katsomassa Pirunkirkkoa, joka oli pieni luola. Sitten oli aika suunnata kotia kohti.







Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt