Suojuoksentelua

Käytiin kiertämässä noin kymmenen kilometrin lenkki eräällä läheisellä suolla.

Noin kilometrin verran alkumatkasta oli rakennettu näin komea kulkuväylä.

Nalle oli päällään tänä syksynä hankittu Hurtta Lifeguard Polar- huomioliivi. Äkkiseltään voi vaikuttaa melko tyyriiltä, mutta etsivä saattaa löytää halvemmallakin. On kyllä joka euron arvoinen, pysyy niin hyvin päällä ja istuu hienosti. Ulkopuoli Softselliä, joten pitää mukavasti turkin kuivana märilläkin keleillä. Nallella tuo on kokoa L, pikkuisella lapinkoiralla...

Matkanjohtaja tietenkin ensimmäisenä.

Alkumatkasta kuului tasaiseen tahtiin laukauksia melko läheltä. Eipä Nalle niistä mitään välittänyt. Nyt taas huomasi, ettei se laukausalttius normaaliin elämään vaikuta.

Leveä reitti loppui valmisteilla olevaan näköalapaikkaan. Nallen piti tietenkin olla ensimmäisena reunalla tähystelemässä.

Reitti vaihtui pitkospuiksi.

Kunnon retkikoiran piti tietenkin juoda vettä suoraan suosta, vaikka kupissa oli tarjolla vesijohtovettäkin.

Ilmeestä päätellen maku ei välttämättä ollut ihan paras mahdollinen, mutta ei se juomaintoa latistanut.

Nalle tähysteli toiveikkaana josko jotain saalista olisi ollut näköpiirissä. Suuren Metsästäjän harmiksi ainut myyrä, joka nähtiin, oli jo ehtinyt heittää henkensä.

Paikka paikoin oli ihan kiva valo, jolloin kuvatkin onnistuivat. Suurimman osan matkaa sää oli sateisen harmaa ja kuvat sen mukaisia.

Mistä tietää, että on kuvannut koiraansa liian usein? Siitä, kun käskee sen istumaan johonkin kivannäköiseen mättääseen...

... se käy muutaman kuvan jälkeen makaamaan...

... ja yrittää sitten hautautua varvikkoon.

Irtiollessaan Nalle pitää itse huolta, että pysyy mukana. Jos se jää haistelemaan jotain, melko äkkiä tullaan tuhatta ja sataa perässä.

Taas löytyi tappi, joka aiheutti suurta ihmetystä.

Sitä piti pysähtyä oikein kunnolla tarkkailemaan.

Nallessa ei kyllä ole hienohelman vikaa, sen verran huolettomasti se märissäkin kohdissa kuljeskeli.

Mielenkiintoisia hajuja.

Vajaa kilometri ennen kääntöpaikkaa oli kolmikerroksinen lintutorni. Suo avautui laajana sieltä joka suuntaan.

Tulosuunnan pitkospuut. Kuten kuvasta huomaa, nuo pitkospuut tulevat todella tarpeeseen.

Nalle käväisi omatoimisesti tornin toisessa kerroksessa, mutta paineli sitten takaisin maankamaralle tutkimaan ympäristöä.

Lepopaikka löytyi penkin alta.

Kierrettiin palatessa vähän eri reittiä ja sieltä löytyi vähän metsäisempiäkin maisemia.

Loppuun vielä muutama poseerauskuva.