Siirry pääsisältöön

Suojuoksentelua

Käytiin kiertämässä noin kymmenen kilometrin lenkki eräällä läheisellä suolla.

Noin kilometrin verran alkumatkasta oli rakennettu näin komea kulkuväylä.

Nalle oli päällään tänä syksynä hankittu Hurtta Lifeguard Polar- huomioliivi. Äkkiseltään voi vaikuttaa melko tyyriiltä, mutta etsivä saattaa löytää halvemmallakin. On kyllä joka euron arvoinen, pysyy niin hyvin päällä ja istuu hienosti. Ulkopuoli Softselliä, joten pitää mukavasti turkin kuivana märilläkin keleillä. Nallella tuo on kokoa L, pikkuisella lapinkoiralla...

Matkanjohtaja tietenkin ensimmäisenä.

Alkumatkasta kuului tasaiseen tahtiin laukauksia melko läheltä. Eipä Nalle niistä mitään välittänyt. Nyt taas huomasi, ettei se laukausalttius normaaliin elämään vaikuta.

Leveä reitti loppui valmisteilla olevaan näköalapaikkaan. Nallen piti tietenkin olla ensimmäisena reunalla tähystelemässä.

Reitti vaihtui pitkospuiksi.


Kunnon retkikoiran piti tietenkin juoda vettä suoraan suosta, vaikka kupissa oli tarjolla vesijohtovettäkin.

Ilmeestä päätellen maku ei välttämättä ollut ihan paras mahdollinen, mutta ei se juomaintoa latistanut.


Nalle tähysteli toiveikkaana josko jotain saalista olisi ollut näköpiirissä. Suuren Metsästäjän harmiksi ainut myyrä, joka nähtiin, oli jo ehtinyt heittää henkensä.




Paikka paikoin oli ihan kiva valo, jolloin kuvatkin onnistuivat. Suurimman osan matkaa sää oli sateisen harmaa ja kuvat sen mukaisia.


Mistä tietää, että on kuvannut koiraansa liian usein? Siitä, kun käskee sen istumaan johonkin kivannäköiseen mättääseen...

... se käy muutaman kuvan jälkeen makaamaan...

... ja yrittää sitten hautautua varvikkoon.

Irtiollessaan Nalle pitää itse huolta, että pysyy mukana. Jos se jää haistelemaan jotain, melko äkkiä tullaan tuhatta ja sataa perässä.

Taas löytyi tappi, joka aiheutti suurta ihmetystä.

Sitä piti pysähtyä oikein kunnolla tarkkailemaan.

Nallessa ei kyllä ole hienohelman vikaa, sen verran huolettomasti se märissäkin kohdissa kuljeskeli.

Mielenkiintoisia hajuja.

Vajaa kilometri ennen kääntöpaikkaa oli kolmikerroksinen lintutorni. Suo avautui laajana sieltä joka suuntaan.

Tulosuunnan pitkospuut. Kuten kuvasta huomaa, nuo pitkospuut tulevat todella tarpeeseen.

Nalle käväisi omatoimisesti tornin toisessa kerroksessa, mutta paineli sitten takaisin maankamaralle tutkimaan ympäristöä.

Lepopaikka löytyi penkin alta.

Kierrettiin palatessa vähän eri reittiä ja sieltä löytyi vähän metsäisempiäkin maisemia.

Loppuun vielä muutama poseerauskuva.


Kommentit

  1. Hehehe... Voin niin samaistua tuohon varvikkoonhautautumistilanteeseen. :D Hyvän ja toimivan näköinen kyllä tuo huomioliivi! Ja kivat retkimaastot.

    VastaaPoista
  2. Liivi on kyllä tosi hyvä, oon tyytyväinen sen hankintaan. Nalle vaan ei ole kovinkaan tykästynyt trikoiseen jumppapukuunsa ;)

    Ja kiva kyllä välillä päästä retkeilemään ihan uusiin maisemiin. Nallekin on aina ihan into piukeana, kun on uusia hajuja yms.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt