Ilmoittauduin Hukan kanssa Huotarin Peten agilitykoulutukseen, joka järjestettiin meidän omalla treenihallilla. Pete on käynyt meillä aikaisemminkin, mutta silloin en jostain syystä osallistunut ollenkaan. Eli nyt pääsin ihka ensimmäistä kertaa Peten oppiin.
Oltiin Hukan kanssa iltapäiväryhmässä, joten hallissa oli rata valmiina ja ratapiirrustus tuli jo edellisenä päivän, joten siihen oli päässyt tutustumaan etukäteen. Tutustuttiin ensin itsenäisesti rataan ja sitten Pete puhui vähän yleisesti ohjaamisesta. Sitten aloitettiin treenit.
Radassa oli 30 estettä, mutta Hukan kanssa päästiin 20 minsan (12 min + 8 min) treenissä esteelle nro 10. Mutta tätä oli yleisesti ilmassa, joku ei ollut päässyt vitosestettä pidemmälle. Mitä nyt päällimmäisenä jäi mieleen, niin katso koiraa ja polvien pitää osoittaa aina koiran ponnistuspaikkaan. Käskyt niin ajoissa, että esteeltä laskeutuessa koira tietäisi, että mikä on seuraava este ja lähtisi heti kiihdyttämään sitä kohti. Inareissa rintakehän pitää aueta kunnolla ja omalla rytmityksellä voi muuttaa koiran linjaa ja pienentää kaarroksia. Linjan muututtua vaan omat polvet kohti seuraavaa estettä. Koira jatkaa siihen suuntaan, mihin sen nenä näytti silloin kun ohjaaja lähtee kiihdyttämään. Ihan perusjuttuja siis, mutta olihan siinä muutettavaa omaan ohjaamiseen. Käsien käyttö kun piti lähes tulkoon lopettaa kokonaan ja ohjata muilla avuilla. Hukka kyllä selvästi tykkäsi tästä selkeämmästä ohjaamisesta ja sillä alkoi vire nousta ja haukkuminen loppua ohjaamisen parantuessa. Mutta olipahan vaan väsynyt koira poika tämän jälkeen.
Radassa oli 30 estettä, mutta Hukan kanssa päästiin 20 minsan (12 min + 8 min) treenissä esteelle nro 10. Mutta tätä oli yleisesti ilmassa, joku ei ollut päässyt vitosestettä pidemmälle. Mitä nyt päällimmäisenä jäi mieleen, niin katso koiraa ja polvien pitää osoittaa aina koiran ponnistuspaikkaan. Käskyt niin ajoissa, että esteeltä laskeutuessa koira tietäisi, että mikä on seuraava este ja lähtisi heti kiihdyttämään sitä kohti. Inareissa rintakehän pitää aueta kunnolla ja omalla rytmityksellä voi muuttaa koiran linjaa ja pienentää kaarroksia. Linjan muututtua vaan omat polvet kohti seuraavaa estettä. Koira jatkaa siihen suuntaan, mihin sen nenä näytti silloin kun ohjaaja lähtee kiihdyttämään. Ihan perusjuttuja siis, mutta olihan siinä muutettavaa omaan ohjaamiseen. Käsien käyttö kun piti lähes tulkoon lopettaa kokonaan ja ohjata muilla avuilla. Hukka kyllä selvästi tykkäsi tästä selkeämmästä ohjaamisesta ja sillä alkoi vire nousta ja haukkuminen loppua ohjaamisen parantuessa. Mutta olipahan vaan väsynyt koira poika tämän jälkeen.
Sunnuntaina näkyi selvästi, että edellisen päivän treeni ja ennnen kaikkea miettiminen painoivat Hukan jaloissa. Jatkettiin samojen aiheiden parissa ja ehkä sitä vähän oli jo itse sisäistänyt edellispäivän oppeja. Treenattiin vähän valssejakin, mikä on minulle itselle tosi vaikea ohjaus vaikka se onkin ehkä ensimmäinen ohjauskuvio mitä aikoinaan on opeteltu. Takaakierroissa pitäisi luottaa enemmän Hukkaan, eikä halailla esteitä. Siitä kuulemma näkee 5 metriä ennen estettä, että se on menossa takaakiertoon. Tai kaikki muut näkee paitsi minä.
Tykkäsin kyllä tosi paljon näistä treeneistä, kun pysyttiin ihan perusasioiden äärellä, joita ei voi ikinä liikaa kerrata. Nyt kun vielä saisi näitä oppeja vietyä käytäntöön jatkossakin.
Kommentit
Lähetä kommentti