Siirry pääsisältöön

Kesälomareissu vol. 2: päiväretkeilyä Saariselän ympäristössä

Perjantai


Perjantaina ajettiin Juumasta Saariselälle. Netistä ei oikein löytynyt majapaikkaa, eikä Saariselän Keskusvaraamon nettisivuilta saanut mökkiä varattua, joten ajettiin Keskusvaraamoon kysymään jotain kattoa pään päälle. Onneksi sieltä löytyikin Saariselän keskustassa sijainnut rivitalohuoneisto, johon sai ottaa koiria. Tällä kertaa ei edes mennyt lemmikkimaksua, kun siivotaan asunto itse. Viime vuonna meni 25 € per koira.

Käytiin vielä ruokakaupassa ja mentiin asunnolle hetkeksi huilamaan. Illalla ilman vähän viilennettyä lähdettiin kiertämään lyhyt Aurorapolku, joka lähti Saariselältä.


Nalle ja Hukka Kummituskämpän luona.


Lauantai


Lauantaina käytiin aamulla asioilla. Hankintalistalla oli yksi uusi makuualusta, kun meiltä hajosi Oulangan reissulla toinen. Samalla käytiin onneksi Luontokeskukselta, jossa poristiin hetki työntekijän kanssa. Hän sitten kertoikin, että on luvattu ukkosta. Ei sitten viitsitty lähteä ylös tuntureille, kuten oli tarkoitus, vaan ajettiin Tankavaaraan ja kierrettiin kolmen kilsan mittainen Koppelolenkki. Koirista tietysti perinteinen poseerauskuva kansallispuiston portilla. Nalle jo arvasi mitä tässä tapahtuu ja kuvasta näkyy sen mielipide asiasta.



Illalla ukkosen hellitettyä lähdettiin vielä Kaunispäälle iltalenkille. Kuva koirista Kaunispään näkötornista.


Kauempana tunturit olivat värjäytyneet kauniin sinisiksi. Niinpä otettiin koirista vähän poseerauskuvia.







Sunnuntai


Sunnuntai oli taas yhtä hikinen kuin aiemmatkin päivät. Lähdettiin kuitenkin kiipeämään Kiilopäälle ennen iltapäiväksi luvattua ukkoskuuroa. Kasteltiin koiria tunturipuroissa ja onneksi ylempänä tuuli sen verran, ettei koirillekaan tullu tukala olo.


Nalle taas aiheutti ihmetystä vastaantulijoissa. Eräs pariskunta kysyi, että onko se pentu. Vastasin, etät ei vaan 10 vuotias. Eivät meinanneet uskoa, kun oli kuulemma niin terhakkaan oloinen. Heillä itsellään oli 10,5 vuotias koira, joka ei jaksanut enää pitkiä lenkkejä. Sanoivat kyllä, että Nallen ilmeestä näkee, että se on hyvässä kunnossa.


Erityisesti Nallen harmiksi, tällä reissulla ei näkynyt yhtään poroja.


Kohti huippua.



Huipulla ihasteltiin huolella maisemia. Samalla otin koirista kuvia. Kyllä vaan lapinkoira näyttää hienolta näissä maisemissa.









Ja sitten alaspäin ennen ukkosia. Päästiin juuri autolle, kun alkoi satamaan. Hyvä ajoitus siis meillä! Loppuilta kuluikin mökissä ukkosta ja sadetta pidellessä. Illalla sään selvittyä käytiin vielä Saariselän koirapuistossa. 


Maanantai



Vaihtelun vuoksi päätettiin karistaa Saariselän pölyt jaloista viimeisenä mökkeilypäivänä. Lähdettiin tutustumaan Raja-Joosepin kenttään. Kenttä sijaitsee aivan rajavyöhykkeen tuntumassa ja sinne vie kilometrin mittainen huonokuntoinen hiekkatie. Päästiin kuitenkin perille ja takaisin autoa hajottamatta. Raja-Joosepin kenttä on vanha asuintila, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Rakennusten ympärillä on hieno perinnebiotooppi.


Hukka kävi Luttojoessa uimassa ja sen jälkeen piti tietenkin vielä kieriskellä.


Käveltiin hetken matkaa Luttojoen rantaa. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi noin tsiljoona paarmaa ja hyttystä, joten käännyttiin pian takaisin.


Paluumatkalla pysähdyttiin vielä ihailemaan Luirojoen kuohuja.


Sitten takaisin mökille pakkaamaan rinkkoja ja siivoamaan, sillä huomenna starttaa loman toinen vaellusreissu. 

Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt