Kesälomareissu vol. 2: päiväretkeilyä Saariselän ympäristössä

Perjantai

Perjantaina ajettiin Juumasta Saariselälle. Netistä ei oikein löytynyt majapaikkaa, eikä Saariselän Keskusvaraamon nettisivuilta saanut mökkiä varattua, joten ajettiin Keskusvaraamoon kysymään jotain kattoa pään päälle. Onneksi sieltä löytyikin Saariselän keskustassa sijainnut rivitalohuoneisto, johon sai ottaa koiria. Tällä kertaa ei edes mennyt lemmikkimaksua, kun siivotaan asunto itse. Viime vuonna meni 25 € per koira.

Käytiin vielä ruokakaupassa ja mentiin asunnolle hetkeksi huilamaan. Illalla ilman vähän viilennettyä lähdettiin kiertämään lyhyt Aurorapolku, joka lähti Saariselältä.

Nalle ja Hukka Kummituskämpän luona.

Lauantai

Lauantaina käytiin aamulla asioilla. Hankintalistalla oli yksi uusi makuualusta, kun meiltä hajosi Oulangan reissulla toinen. Samalla käytiin onneksi Luontokeskukselta, jossa poristiin hetki työntekijän kanssa. Hän sitten kertoikin, että on luvattu ukkosta. Ei sitten viitsitty lähteä ylös tuntureille, kuten oli tarkoitus, vaan ajettiin Tankavaaraan ja kierrettiin kolmen kilsan mittainen Koppelolenkki. Koirista tietysti perinteinen poseerauskuva kansallispuiston portilla. Nalle jo arvasi mitä tässä tapahtuu ja kuvasta näkyy sen mielipide asiasta.

Illalla ukkosen hellitettyä lähdettiin vielä Kaunispäälle iltalenkille. Kuva koirista Kaunispään näkötornista.

Kauempana tunturit olivat värjäytyneet kauniin sinisiksi. Niinpä otettiin koirista vähän poseerauskuvia.

Sunnuntai

Sunnuntai oli taas yhtä hikinen kuin aiemmatkin päivät. Lähdettiin kuitenkin kiipeämään Kiilopäälle ennen iltapäiväksi luvattua ukkoskuuroa. Kasteltiin koiria tunturipuroissa ja onneksi ylempänä tuuli sen verran, ettei koirillekaan tullu tukala olo.

Nalle taas aiheutti ihmetystä vastaantulijoissa. Eräs pariskunta kysyi, että onko se pentu. Vastasin, etät ei vaan 10 vuotias. Eivät meinanneet uskoa, kun oli kuulemma niin terhakkaan oloinen. Heillä itsellään oli 10,5 vuotias koira, joka ei jaksanut enää pitkiä lenkkejä. Sanoivat kyllä, että Nallen ilmeestä näkee, että se on hyvässä kunnossa.

Erityisesti Nallen harmiksi, tällä reissulla ei näkynyt yhtään poroja.

Kohti huippua.

Huipulla ihasteltiin huolella maisemia. Samalla otin koirista kuvia. Kyllä vaan lapinkoira näyttää hienolta näissä maisemissa.

Ja sitten alaspäin ennen ukkosia. Päästiin juuri autolle, kun alkoi satamaan. Hyvä ajoitus siis meillä! Loppuilta kuluikin mökissä ukkosta ja sadetta pidellessä. Illalla sään selvittyä käytiin vielä Saariselän koirapuistossa. 

Maanantai

Vaihtelun vuoksi päätettiin karistaa Saariselän pölyt jaloista viimeisenä mökkeilypäivänä. Lähdettiin tutustumaan Raja-Joosepin kenttään. Kenttä sijaitsee aivan rajavyöhykkeen tuntumassa ja sinne vie kilometrin mittainen huonokuntoinen hiekkatie. Päästiin kuitenkin perille ja takaisin autoa hajottamatta. Raja-Joosepin kenttä on vanha asuintila, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Rakennusten ympärillä on hieno perinnebiotooppi.

Hukka kävi Luttojoessa uimassa ja sen jälkeen piti tietenkin vielä kieriskellä.

Käveltiin hetken matkaa Luttojoen rantaa. Paikalla oli kuitenkin meidän lisäksi noin tsiljoona paarmaa ja hyttystä, joten käännyttiin pian takaisin.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä ihailemaan Luirojoen kuohuja.

Sitten takaisin mökille pakkaamaan rinkkoja ja siivoamaan, sillä huomenna starttaa loman toinen vaellusreissu.