Lumon Etelä-Pohjanmaan loma huipentui epävirallisiin rally-tokokisoihin. Justiinhan me maanantaina tokoa treenattiin, joten luottavaisin mielin korkkaamaan mölliluokkaa. Vaikka mölliluokassa saakin koiraa palkata, on se silti aika paikka koiralle, joka ei tällaista ole tottunut tekemään. Mutta mitä vielä. Lumoa ei kisapaikan häiriöt, kummalliset kylttitelineet, radalla kökättävät toimihenkilöt tai kisapaikan yleisö häirinnyt piirunvertaa. Pari uusimista, kun oudot tehtävät ei eka yrittämällä onnistunut, yksi kyltin haistelu ja yksi virhepiste ajatuksen hairahtumisesta. Lopputuloksena siis 92 pistettä, millä saavutettiin neljäntoista koirakon joukosta vitossija! Aikamoinen suoritus.
Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin
Kommentit
Lähetä kommentti