Meidän taloudessa varma kevään merkki on se, että Nalle pääsee karvoistaan. Perinteisesti karvat on leikattu vappuna, mutta koska helatorstain seutuvilla suuntasimme vielä retkeilemään, lykättiin karvojen ajelua tämän retken yli. Joka vuosi tarkoituksena on ollut ottaa viikottain kuva Nallen karvan kasvusta. Katsotaan saisiko tänä vuonna aikaiseksi kuvata siihen asti, että karva on taas normaalimittainen.
Nallen karvankasavatusprojektin lähtötilanne. Eli ulkonäoltään valtava karvakasa, jolla ei näytä jalkoja olevan nimeksikään. Turkki on pehmeä ja kerää roskaa, vaikka kävelisi metsässä polulla. Vertailuna Hukka, joka samalla polulla kävellessään ei kerää roskaa ollenkaan. Karva ei myöskään irtoa, joten kauheasti ei tarvinnut käydä pohdintaa siitä, ajellaanko karva vai ei.
Tässä sitten trimmausoperaation jälkeen. Leikkasin karvaa taas saksilla ensin niin paljon kuin uskalsin ja loput vetelin koneella. Koneessa taitaa olla 10 mm terä ja sillä vedän niin paljon kuin lähtee. Jälki ei nyt ihan täysin tasaista ole, mutta riittää meidän tarpeisiin. Eihän tuo nyt nätti ole vaikka kuinka päin ajelisi. Villasukat jäi totuttuun tapaan jalkaan, koska herkkätassuinen Nalle ei tykkää jos niitä ajelee.
Leikkuujälki alkoi tasoittua jo viikon sisällä ajelusta. Vaikka aika lyhyeksi karva ajelussa meni, niin äkkiä se kyllä kasvaa takaisin suojaamaan ihoa. Meillä ei siis ole ollut ikinä ongelmaa hyönteisten tai ihon palamisen kanssa.
Kaksi viikkoa ajelusta ja karva alkaa olemaan oikein tasainen ja nätti.
Kolme viikkoa ajelusta ja turkki on sen mittainen, että sitä voi jo alkaa kutsumaan turkiksi.
Neljä viikko ajelusta.
Viisi viikkoa ajelusta. Karva on sen verran pörröinen, että Nalle alkaa taas muistuttamaan koiranpentua. On treenihallilla muutama ihminen hieraissutkin silmiään ja kysynyt, että onko minulla uusi pentu. Toki Nallen nuorekkaalla käytöksellä voi olla vaikutusta asiaan...
Kommentit
Lähetä kommentti