Siirry pääsisältöön

Kolmen vuoren vaellus Etelä-Konneveden kansallispuistossa


Vappuna suunnattiin tämän vuoden ensimmäisellä yön yli kestävälle vaellukselle. Suunnaksi otettiin Etelä-Konneveden kansallispuisto, joka oli meille ihan uusi tuttavauus. Monesti on pitänyt sinne lähteä, mutta ei aiemmin ei ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt viimein suunnitelma eteni toteutukseen asti. Haaveena meillä oli tutustua Etelä-Konneveteen meloen, mutta järvet olivat tällä puolen Suomea vielä niin paksun jääpeitteen suojassa, joten meidän oli tyytyminen jalkapeliin.


Reitiksi valittiin Etelä-Konneveden pisin reitti, Kolmen vuoren valloitus. Auto jätettiin Kalajan pysäköintipaikalle, josta reitille kertyi pituutta 16 kilometri. Reitin olisi kiertänyt päivässäkin, mutta matkaa meiltä on Etelä-Konnevedelle sen verran, että päädyttiin jakamaan matka kahdelle päivälle. Liikkellee päästiin vasta iltapäivän puolelle, joten päätettiin kiertää reitti myötäpäivään ja yöpyä Enonrannan laavulla.


Kilometrin päässä autolta sijaitsi Vuori-Kalajan taukopaikka isoine laavuineen. Alkumatkasta ohitettiin tämä laavu.


Matkaa Enonrannalle oli joitakin kilometrejä, mutta reitti oli paikoin haastava ja vaikeakulkuinen. Etenkin rinkka selässä. Ja etenkin kun tässä taas oli ollut talvi taukoa rinkan kantamisesta. Matkalla tehtiin pienet poikkeamat Kalajanvuoren ja Loukkuvuoren näköalapaikoille. Juuri ennen Enonrannalle saapumista alkoi satamaan, joten oltiin hyvillä mielin kun kota tuli näkyviin. Sadekin onneksi lakkasi illan aikana.


Meillä oli teltta mukana, mutta telttapaikkoja kivisellä ja juurakkoisella taukopaikalla ei ollut. Onneksi illan aikana paikalle ei ilmaantunut muita, joten mahduttiin nukkumaan Enonrannan laavussa, siihen sopi juuri kaksi ihmistä nukkumaan. Yö oli aika kylmä, taisi käydä pakkasen puolella. Hukka nukkui sikeästi laavun lattialla, mutta Nalle oli alkuyön vähän levoton. Otin sen sitten oman retkipatjani jalkopäähän nukkumaan, jossa se nukkuikin sitten hyvin aamuun asti. Minun yöunet jäivätkin sitten vähän lyhyenlaisiksi, kun yhden hengen retkipatja oli vähän ahdas yhdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle.



Kotioloissa koirat eivät näin lähekkäin nuku, mutta retkillä ne ilmeisesti hakevat vähän turvaa toisistaan ja nukkuvat usein kylki kyljessä.


Aamu lähti vähän kankeasti kylmässä ilmassa käyntiin, mutta lopulta päästiin matkaan. Enonrannasta polkua jatkettuamme huomattiin, että laavupaikan jälkeen olisikin polun vieressä ollut muutama kohtalainen telttapaikka. No meni se yö näinkin. Polku jatkui Loukkuvuoren rinnettä ylöspäin ja paikoitellen avautui hienoja näkymiä järvelle.


Hukka kantoi urhoollisesti omaa pientä reppuaan. Otettiin reppuosa aina irti tauoillaan, eikä Hukka tuntunut olevan pahoillaan, kun sitä laitettiin takaisin kiinni. Toisena päivänä polut olivat huomattavasti helpommat kulkea kuin ekana päivänä ja pätkä reitistä kuljettiin tietä pitkin. Toki tielläkään kulkeminen ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella, koska kyseessä oli auraamaton metsäautotie, mikä oli vielä lumen peitossa.


Reppu ja reissumies.


Ruokatauko pidettiin Keskilahden tulipaikalla. 


Maisemaa Keskilahdesta.


Loppumatka Keskilahdesta takaisin Vuori-Kalajalle sujui oikein joutuisasti. Polut olivat melko tasaisia, eikä kovin suuria korkeuseroja enää tullut. Väkeä puistossa oli melko vähän liikkeellä, joten rauhassa sai kulkea. Enemmän oli Vuori-Kalajan suunnalla, missä kulkee puiston suosituin rengasreitti, Kalajan kierros. Enonrannan ja Keskilahden suunnalla tuli vain kaksi ihmistä vastaan.



Etelä-Konneveden kolmas vuori, Kituvuori.


Vuori-Kalajalta kuljettiin parkkipaikalle samaa reittiä kuin tultiinkin. Tämä pätkä on erittäin helppo kulkuinen.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt