Vappuna suunnattiin tämän vuoden ensimmäisellä yön yli kestävälle vaellukselle. Suunnaksi otettiin Etelä-Konneveden kansallispuisto, joka oli meille ihan uusi tuttavauus. Monesti on pitänyt sinne lähteä, mutta ei aiemmin ei ole saanut aikaiseksi. Mutta nyt viimein suunnitelma eteni toteutukseen asti. Haaveena meillä oli tutustua Etelä-Konneveteen meloen, mutta järvet olivat tällä puolen Suomea vielä niin paksun jääpeitteen suojassa, joten meidän oli tyytyminen jalkapeliin.
Reitiksi valittiin Etelä-Konneveden pisin reitti, Kolmen vuoren valloitus. Auto jätettiin Kalajan pysäköintipaikalle, josta reitille kertyi pituutta 16 kilometri. Reitin olisi kiertänyt päivässäkin, mutta matkaa meiltä on Etelä-Konnevedelle sen verran, että päädyttiin jakamaan matka kahdelle päivälle. Liikkellee päästiin vasta iltapäivän puolelle, joten päätettiin kiertää reitti myötäpäivään ja yöpyä Enonrannan laavulla.
Kilometrin päässä autolta sijaitsi Vuori-Kalajan taukopaikka isoine laavuineen. Alkumatkasta ohitettiin tämä laavu.
Matkaa Enonrannalle oli joitakin kilometrejä, mutta reitti oli paikoin haastava ja vaikeakulkuinen. Etenkin rinkka selässä. Ja etenkin kun tässä taas oli ollut talvi taukoa rinkan kantamisesta. Matkalla tehtiin pienet poikkeamat Kalajanvuoren ja Loukkuvuoren näköalapaikoille. Juuri ennen Enonrannalle saapumista alkoi satamaan, joten oltiin hyvillä mielin kun kota tuli näkyviin. Sadekin onneksi lakkasi illan aikana.
Meillä oli teltta mukana, mutta telttapaikkoja kivisellä ja juurakkoisella taukopaikalla ei ollut. Onneksi illan aikana paikalle ei ilmaantunut muita, joten mahduttiin nukkumaan Enonrannan laavussa, siihen sopi juuri kaksi ihmistä nukkumaan. Yö oli aika kylmä, taisi käydä pakkasen puolella. Hukka nukkui sikeästi laavun lattialla, mutta Nalle oli alkuyön vähän levoton. Otin sen sitten oman retkipatjani jalkopäähän nukkumaan, jossa se nukkuikin sitten hyvin aamuun asti. Minun yöunet jäivätkin sitten vähän lyhyenlaisiksi, kun yhden hengen retkipatja oli vähän ahdas yhdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle.
Kotioloissa koirat eivät näin lähekkäin nuku, mutta retkillä ne ilmeisesti hakevat vähän turvaa toisistaan ja nukkuvat usein kylki kyljessä.
Aamu lähti vähän kankeasti kylmässä ilmassa käyntiin, mutta lopulta päästiin matkaan. Enonrannasta polkua jatkettuamme huomattiin, että laavupaikan jälkeen olisikin polun vieressä ollut muutama kohtalainen telttapaikka. No meni se yö näinkin. Polku jatkui Loukkuvuoren rinnettä ylöspäin ja paikoitellen avautui hienoja näkymiä järvelle.
Hukka kantoi urhoollisesti omaa pientä reppuaan. Otettiin reppuosa aina irti tauoillaan, eikä Hukka tuntunut olevan pahoillaan, kun sitä laitettiin takaisin kiinni. Toisena päivänä polut olivat huomattavasti helpommat kulkea kuin ekana päivänä ja pätkä reitistä kuljettiin tietä pitkin. Toki tielläkään kulkeminen ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella, koska kyseessä oli auraamaton metsäautotie, mikä oli vielä lumen peitossa.
Reppu ja reissumies.
Ruokatauko pidettiin Keskilahden tulipaikalla.
Maisemaa Keskilahdesta.
Loppumatka Keskilahdesta takaisin Vuori-Kalajalle sujui oikein joutuisasti. Polut olivat melko tasaisia, eikä kovin suuria korkeuseroja enää tullut. Väkeä puistossa oli melko vähän liikkeellä, joten rauhassa sai kulkea. Enemmän oli Vuori-Kalajan suunnalla, missä kulkee puiston suosituin rengasreitti, Kalajan kierros. Enonrannan ja Keskilahden suunnalla tuli vain kaksi ihmistä vastaan.
Etelä-Konneveden kolmas vuori, Kituvuori.
Vuori-Kalajalta kuljettiin parkkipaikalle samaa reittiä kuin tultiinkin. Tämä pätkä on erittäin helppo kulkuinen.
Kommentit
Lähetä kommentti