Vietettiin pari viikkoinen kesäloma koirien kanssa retkeillen ensin Hossan kansallispuistossa ja sitten Urho Kekkosen kansallispuistossa. Hossa muuttui aiemmin tänä vuonna retkeilyalueesta kansallispuistoksi. Meillä oli pieni leirintäalueen mökki vuokrattuna ja teimme 10-17 kilometrin päiväretkiä. Hossassa onkin tarjolla melko runsaasti erimittaisia, päiväretkiin sopivia reittejä. Yksi päivä oli koirille lepopäivä, kun kävimme maastopyöräilemässä.
Uusi kansallispuisto kiinnnosti ihmisiä, joita kyllä alueella riitti. Luontokeskuksen piha oli välillä niin täynnä, että hyvä kun auto mahtui parkkiin. Koiriakin oli paljon liikkeellä ja valitettavasti osa niistä irrallaan. Muutama läheltä piti- tilanne reissun aikana tuli, kun tulipaikalla irrallaan ollut koira meinasi hyökätä kimppuun. Vahingoilta onneksi säästyttiin.
Nalle ja Hukka näkivät molemmat ensimmäistä kertaa elämässään poroja. Selvästi kyllä herätti molemmissa paljon suurempia tunteita kuin muut metsän eläimet.
Hukka on iän myötä rauhoittunut sen verran, että malttaa käydä maate lepotauoilla. Aiemmin se aina touhusi omiaan kaikki tauot.
Julma-Ölkky oli Hossan parasta antia. Reitti on melko vaativa ja meidän sitä kiertäessä sattui reissun ainut sadepäivä, mutta maisemat kyllä palkitsivat.
Nallea ei korkeat paikat hirvitä. Se on kaikkien jyrkänteiden laidalla aina ensimmäisenä tiirailemassa alaspäin.
Huilitauko Julma-Ölkyn rannalla. Reitti oli sen verran vaativa, että olin ihan tyytyväinen, että selässä oli rinkan sijaan vain päiväreppu.
Hukka ihailemassa Julma-Ölkyn maisemia.
Käytiin ihailemassa Julma-Ölkkyä myös riippusillalta käsin, vaikkei se meidän varsinaiseen reittiin kuulunutkaan. Koirat kävelivät ensimmäistä kertaa riippusillalla, eikä kummallakaan ollut ongelmaa sen suhteen. Julma-Ölkyn riippusilta on ihan uusi ja polku sen luokse on vielä keskeneräinen.
Toinen Hossan "pakko-nähdä"- kohteista on Värikallion kalliomaalaukset. Sinne vievä reitti oli pääosin helppokulkuinen. Tämä on varmaan Hossan suosituin reitti tai sitten vain satuimme sinne semmoisena päivänä, jolloin kaikki muutkin olivat menossa sinne.
Alhaalla siintää järvi, jonka luona kalliomaalaukset ovat. Kalliomaalauksille vie ritilälaituri, joka ei koiran tassuille ole kovin hyvä. Tehtiin sitten niin, että toinen odotti maankamaralla koirien kanssa, kun toinen kävi katsomassa maalauksia.
Hossan reitteihin on kansallispuistoitumisen myötä panostettu. Osa reiteistä on vedetty uusia linjoja pitkin ja rakenteet olivat todella hyvässä kunnossa.
Missä kaikki porot on? Luontokeskuksen lähelle oli rakennettu poroaitaa.
Herra Hukka ja kelo.
Nalle ja vanamot.
Vähän poseerausta välillä.
Hukan nättinaama.
Yhteiskuva.
Käytiin tutustumassa myös Hossan naapurissa olevaan Kylmäluoman retkeilyalueeseen.
Kelit olivat välillä jopa vähän liiankin lämpimät, joten uitettiin koiria aina, kun se oli mahdollista. Hossan alueella oli onneksi paljon järviä ja pieniä lampia, joten tilaisuuksia kyllä oli.
Lepotauko.
Hukka kävelemässä Hukanharjua pitkin. Harju on saanut nimensä siitä, että eläimet ovat käyttäneet sitä kulkureittinään.
¨
Nalle kunnostautui porojen pissapaikkojen löytämisessä ja tietenkin niissä piti aina kieriä.
Hyvin jaksoivat koirat tassutella ensimmäisen lomaviikon. Toki illalla mökissä oli melko hiljaista, ei paljon jaksettu enää riehua. Mutta aamulla olivat taas aina valmiita uuteen seikkailuun.
Hossasta jatkoimme matkaa pohjoisemmaksi kohti Urho Kekkosen kansallispuistoa.
Kommentit
Lähetä kommentti