Siirry pääsisältöön

Kesälomareissu vol. 2: Nuorttin retkeilyreitti

Hossasta suuntasimme Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoisosaan, Nuorttijoelle. Joenrantoja kiertää noin 40 kilometrin mittainen soikioreitti. Lähdimme puoli neljän aikaan kävelemään ja kävelimme ekana päivänä noin 10 kilometriä.

Alkumatka taivallettiin tulvaniittyjä pitkin.

Poroaidan ylitys on varmaan ohjelmoitu koirien geeneihin. Ne olisivat mahtuneet aidan ali, mutta ryykäsivät portaita pitkin aidan yli ennen kuin ehti niille mitään ohjeita sanomaan.

Ilmeistä näkee, että mukavaa taitaa olla.

Illan lähestyessä alkoi Hukallekin uni maistumaan lepotauoilla.

Ensimmäisen yön telttapaikka.

Toisena päivänä reitin varrelle osui kaksi hienointa näköalapaikkaa, joista pääsi näkemään Nuorttijokea. Muuten reitti kulki pääosin ylempänä, jolloin joesta näki vain vilauksia.

Ruokatauolla aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Nuorttijoki ylitettiin rajavartioiden vanhaa siltaa pitkin. Sillalla oli kyltit, ettei se ole käytössä ja sinne meno on kielletty, mutta yli päästiin. Tämän jälkeen kuljettiin aivan rajavyöhykkeen rajaa pitkin, ennen kuin lähdettiin takaisinpäin.

Muutama porokohtaaminenkin tuli. Yksi poro käveli ihan pokkana polkua pitkin meitä vastaan. Koirat kun sen huomasivat, alkoi aikamoinen konsertti. Poro vaan jatkoi tulemista, kunnes oli noin 15 metrin päässä ja totesi, etteivät nuo taida väistää ja lähti hitaasti meitä katselleen kiertämään polulta pois. Ei kauheasti koirien haukkumista pelännyt.

Ihmisiä tuli vastaan muutamia, joten aika rauhassa sai kulkea. Monet saattavat kyllä kiertää reitin samaan suuntaan kuin me, jolloin kahlaaminen (ja itsensä kastelu) jää reitin viimeiseksi osuudeksi. Yksi koira tuli vastaan ja se taisi olla joko suomen- tai ruotsinlapinkoira. Koko musta väriltään. Tarkkaan analyysiä en päässyt tekemään, kun väistettiin polulta sivuun vastaantulijaa, jolla olisi ollut kovasti meidän koirille asiaa. Nukuttiin molemmat yöt tulipaikoilla, joten niilläkin saatiin olla ihan keskenämme. Autiotuvat saattavat olla suositumpia yöpaikkoja.

Lepotaukoa.

Kaksi ekaa vaelluspäivää oli tosi helteisiä. Lämpöä varmaan vähintään 25 astetta. Uitettiin koiria Nuorttijoessa ja sinne laskevissa puroissa aina kun oli mahdollista. Aamulla ja päivällä matka ei tuntunut edistyvän ollenkaan, mutta illalla lämpötilan laskiessa vauhti aina kiihtyi.

Toisena päivänä matkaa kertyi noin 19 kilometriä. Yöpaikkoja oli sen verran harvassa tällä osuudella, että piti valita käveleekö 6 kilometriä lisää vai ei. Tällä laavulla ei ollut kunnon telttapaikkaa, joten päätettiin kävellä vielä 6 kilometriä. 

Viimeiselle päivälle jäi vielä reilu 10 kilometriä käveltävää. Kävelimme hyvin rauhalliseen tahtiin maisemia ihaillen, koska jäimme auton luokse vielä yhdeksi yöksi telttaan. Reitin loppupuolella oli sitten vielä Nuorttijoen ylitys kahlaamalla tai koirien tapauksessa uimalla. Vähän mietitytti, että miten se sujuu. Vietiin ensin rinkat yksitellen yli ja sitten minä lähdin Nallen kanssa. Nalle yllätti ja hyppäsi rannalta itse jokeen (siinä oli noin puoli metriä pudotusta) ja lähti päättäväisesti uimaan vastarannalle. Kai se katsoi, että tavarat meni tuonne, niin mennään mekin.

Hukaltakin sujui ylitys hienosti. Vaikka vettä ei ollut syvimmillään kuin reiteen asti, virta oli sen verran voimakas, että jos koirat ei olisi olleet hihnassa, ne olisivat lähtenee virran mukaan. Hyvin molemmat osasivat katsoa matalampaa kohtaa mistä mennä.

Kahluupaikalta oli enää muutama sata metriä autolle, joten käveltiin crocsit jalassa loppumatka. Vähän naureskeltiin, että nyt olisi hyvä hetki pyöräyttää nilkka, mutta onneksi niin ei käynyt. Koiratkin ehtivät melkein kuivua illan aikana, niin ei tarvinnut märkiä koiria ottaa telttaan.

Rannassa oli taas jyrkkä nousu maalle, joten Hukka ei ihan jaksanut ponnistaa vedestä ylös.

Nukuttiin yö vielä teltassa ja aamulla suunnattiin kohti Saariselkää, missä päästiin taas mökkimajoituksen piiriin. Matkalla kohdattiin poroja, jotka meinasivat valloittaa sillan. Ohi kuitenkin päästiin ja Hukalla oli poroille kovasti asiaa.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt