Yksilökisoihin vaadittavia tuloksia ei Nallen kanssa tänä vuonna saatu kasaan, mutta päästiin kuitenkin ottamaan osaa Suomen Mestaruuskisohin Lagun medijoukkueessa. Ehkä sitä ensi vuodeksi pitäisi aktivoitua ja kisata kesälläkin enemmän, jos vaikka saataisiin yksilötuloksetkin kasaan.
Nalle oli suoritusvuorossa toisena. Paikan päälle mentiin yhdeksän aikaan ja nopeasti löysin meidän seuran leirin ja sain oman numerolapun. Rataantutustuminen oli vartin yli kymmenen. Tutustuumisessa oli kerralla yli 30 joukkuetta, joten ei siellä paljonn tilaa ollut. Kentän vieressä oli tiivis telttarivi, jonka välistä oli vähän hankala seurata, kuka milloinkin oli vuorossa. Eikä siinä ollut juurikaan tilaa nostattaa koiraa.
Ennen radalle menoa piti kolmen seuraavan koiran odottaa karsinoissa, joissa koiraa ei saanut leikittää, eikä palkata nameilla. Ensikertailisia kun ollaan, niin tätähän ei tietenkään tajuttu harjoitella, yleensä kun mennään leikkien ja riehuen lähtöpaikalle. No Nallehan oli sitten alkuradan sen näköinenkin, että oli hetken aikaa istunut paikallaan. Vauhti oli ihan kateissa, mikä kostautuikin sitten yhdellä hypyllä, jossa itse olin liian aikaisin, minkä vuoksi Nalle kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan ja siitä sitten vielä saman hypyn väärään suuntaan, mistä hylkäys. Tähän ehkä oma jännityskin sitten laukesi, minkä seurauksena loppurata sitten menikin jo paremmalla vauhdilla. Rimat oli tänään arvokisojen tapaan 45 cm.
Kyllähän tuo hylkäys harmitti, kun kivempihan se olisi ollut tehdä puhdas rata tai edes tulos. Mutta sinällään tuloksella ei olisi ollut väliäkään, kun joukkueemme kaikki neljä koiraa tekivät neljä tasaista hylkyä ja hyväksyttyyn tulokseen olisi tarvittu kolme tulosta. Eli jossiteltavaa ei jäänyt.
Mutta kokemus oli erittäin hieno. Olihan nuo tunnelmaltaan ihan erilaiset kisat kuin normaalisti. Toivottavasti vielä ensi vuonna päästäisiin osallistumaan, silloin voi medijoukkueeseen olla enemmän tunkua, joten katsotaan miten käy. Myyntikojuiltakin tarttui taas mukaan muutama uusi lelu, ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi.
Ennen radalle menoa piti kolmen seuraavan koiran odottaa karsinoissa, joissa koiraa ei saanut leikittää, eikä palkata nameilla. Ensikertailisia kun ollaan, niin tätähän ei tietenkään tajuttu harjoitella, yleensä kun mennään leikkien ja riehuen lähtöpaikalle. No Nallehan oli sitten alkuradan sen näköinenkin, että oli hetken aikaa istunut paikallaan. Vauhti oli ihan kateissa, mikä kostautuikin sitten yhdellä hypyllä, jossa itse olin liian aikaisin, minkä vuoksi Nalle kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan ja siitä sitten vielä saman hypyn väärään suuntaan, mistä hylkäys. Tähän ehkä oma jännityskin sitten laukesi, minkä seurauksena loppurata sitten menikin jo paremmalla vauhdilla. Rimat oli tänään arvokisojen tapaan 45 cm.
Kyllähän tuo hylkäys harmitti, kun kivempihan se olisi ollut tehdä puhdas rata tai edes tulos. Mutta sinällään tuloksella ei olisi ollut väliäkään, kun joukkueemme kaikki neljä koiraa tekivät neljä tasaista hylkyä ja hyväksyttyyn tulokseen olisi tarvittu kolme tulosta. Eli jossiteltavaa ei jäänyt.
Mutta kokemus oli erittäin hieno. Olihan nuo tunnelmaltaan ihan erilaiset kisat kuin normaalisti. Toivottavasti vielä ensi vuonna päästäisiin osallistumaan, silloin voi medijoukkueeseen olla enemmän tunkua, joten katsotaan miten käy. Myyntikojuiltakin tarttui taas mukaan muutama uusi lelu, ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti