Otettiin vaan yksittäisenä tai muutaman esteen kautta puomia, A:ta, keinua ja keppejä. Harjoiteltiin taas välillä namikipon kanssa kontakteja kuntoon. Keinulla ja puomilla ne pääosin sujuukin hyvin, mutta A:lla Nalle meinaa joskus unohtaa pysähtyä. Kepitkin sujui melko vauhdikkaasti, vaikka Nalle vähän ihmetteli niissä olleita ohjureita, kun ei olla ohjureitten kanssa menty aikoihin. Keppien kanssa vaan pitää muistaa, että Nalle ei kovin montaa toistoa jaksa peräkkäin ennen kuin kiinnostus lopahtaa.
Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin
Kommentit
Lähetä kommentti