Keväällä Lappalaiskoirien alaosaston paimennuspäivä piti perua koronarajoitusten vuoksi. Varattiin sitten melkein heti uusi päivä omalle porukalle. Otin mukaan omien koirien lisäksi myös Lumon. Päivälle oli luvattu melko lämpöistä keliä, joten aloitettiin harjoitukset jo kahdeksalta. Tämä olisi tarkoittanut Seinäjoelta ajellessa melko aikaista herätystä, joten menin vanhempieni luokse yöksi, mistä on huomattavasti lyhempi matka. Hukan poika Ruuti omistajineen käytti samaa taktiikaaa ja tehtiin tärskyt erään huoltoaseman pihalle, mistä jatkettiin loppumatka samalla kyydillä. Postauksen kuvat on julkaistu kouluttajan luvalla.
Hukka pääsi vuoroon ihan ensimmäisenä. Tällä kertaa tehtiin molemmat kierrokset niin, että kouluttaja kulki koiran kanssa ja omistaja meni lampaiden kanssa. Näin muutos ei ole niin suuri, jos koira jossain vaiheessa päästetään irti. Itse myös tykkään tästä tavasta, koska kouluttaja osaa antaa koiralle palautetta paljon oikea-aikaisemmin kuin minä itse.
Hukka oli tänään hyvin asialla ja oli paljon rauhallisempi kuin viime talvena kun käytiin. Turhan haukkuminen oli jäänyt pois ja Hukka keskittyi hyvin lampaisiin. Hukan rauhallisuus näkyi erityisesti siinä, että nyt lampaat päästivät sen paljon lähemmäs kuin viime kerralla.
Aluksi mentiin ihan pyöröaitauksen laitoja pitkin. Sitten kouluttajan käskystä alettiin tekemään kahdeksikkoja aitauksessa. Hukka luki hyvin lampaita ja pyrki pitämään ne kasassa. Koiran annettiin nyt itse ajatella ja ratkaista tilanteita.
Toiselle kierroksella vaihdettiin lampaat ja Hukka sai avustaa lampaiden vaihtoa pitämällä ensimmäisellä kierroksella mukana olleita lampaita paikoillaan. Yksi vikkelä jalkainen joukosta livahti, mutta muut saatiin pidettyä aisoissa.
Toisen kierroksen alkaessa oli lämpötila jo vähän noussut, joten lähdettiin kuljettamaan lampaita metsälaitumelle. Nyt joukossa oli yksi vähän laiskempi tapaus, joka piti saada pysymään liikkeessä. Hukkaa se lammas totteli hyvin.
Nallen kanssa meininki oli samanlaista kuin silloin joskus 8 vuotta sitten, kun edellisen kerran ollaan sen kanssa oltu paimentamassa. Nalle kyllä tietää, mitä on tekemässä (ainakin omasta mielestään), joten häntä ei mielellään saisi neuvoa. Ja sitten jos neuvotaa, niin Nalle kyllä pahoittaa mielensä ja keskittyy sen jälkeen vain ihmisten mielistelyyn.
No kyllä siellä hyvääkin pätkää oli ja Nalleltakin löytyy vahvat vietit tähän hommaan.
Nalle varmistaa, että kaikki lampaat pysyvät kasassa.
Lumosta ei ollut kauheasti odotuksia. Oletin sen räkyttävän koko ajan, se kun tykkää käyttää tietyissä tilanteissa käyttää ääntään. Mutta Lumopa yllätti täysin ja oli hyvin hiljainen ja keskittynyt paimen.
Kouluttaja kehui Lumoa kovasti. Se osasi hyvin tasapainottaa laumaa perässä kulkiessa ja sillä oli hyvä laumanlukutaito ja pysäyttämishalu. Jos pari lammasta erkaantui joukosta, Lumo lähti itse hakemaan niitä takaisin. Lumo myös uskalsi itse kokeilla erilaisia tapoja vaikuttaa lampaisiin.
Hukan Ruuti- poika eli Jääkukan Hukkareissu oli myös ensimmäistä kertaa lampailla. Se myös yllätti hiljaisuudellaan, koska Ruutissa on vähän samaa kuin Lumossa, että tietyissä tilanteissa käyttää ääntään.
Ruutikin oli ensikertalaiseksi kelpo paimen. Otti hyvin ohjeita vastaan ja uskalsi toimia lampaiden keskellä.
Oli oikein mukava päivä mukavassa porukassa. Kiva nähdä kerralla monta erilaista lapinkoiraa, kun sivusta katsomallakin oppi ihan kauheasti. Syksymmällä yritetäänkin sitten taas alaosaston kautta saada paimennuspäivää järjestettyä, joten silloin uudelleen.
Kommentit
Lähetä kommentti