Retkijalkaa alkoi vipattamaan sen verran, että päätimme vähän extempore lähteä viikonlopuksi yhden yön vaellusreissulle. Kovin kauas ei näin lyhyessä ajassa ehdi, joten päädyimme Kivijärvelle Salamajärven kansallispuistoon. Olemme käyneet siellä kerran aikaisemmin, melko pikaisesti Oulun SM-kisareissulta palatessa.
Salamajärvellä päätimme kiertää merkityn reitin nimeltään Vaatimen kierros. Pituutta sillä oli 18 kilometriä eli juuri sopivasti rentoon retkeen. Lisäksi se kulki eri polkuja kuin edellisellä reissulla kiertämämme reitti, joten pääsi tutustumaan uusiin maisemiin.
Pääsimme lähtemään kotoa lauantaina vasta puolilta päivin ja pysähdyimme matkalla vielä syömään, joten lähtökuopissa Koirasalmen Luontotuvalla oltiin vähän puoli kolmen jälkeen. Lähdettiin kiertämään reittiä vastapäivään, jolloin tälle ekalle päivälle tuli vähän pidempi matka.
Reitti oli hyvin merkitty, mutta pitkospuut suurelta osin jo parhaat päivänsä nähneet. No kyllä niissä kulkemaan pääsi, mutta koiran kanssa piti olla vähän tarkkana, kun pitkospuut heiluivat ja huojuivat niissä askellessa.
Leiriydyttiin yöksi Pyydyskosken telttailualueelle. Matkaa kertyi kymmenen kilometriä, mikä taivallettiin vajaassa kolmessa tunnissa. Pyydyskoski olikin ilmeisen suosittu paikka, sillä meidän lisäksi paikalla oli kolme telttakuntaa ja yksi riippukeinuilija. Pyydyskoskella on ennen ollut savottakämppä ja -talli, joiden rauniot olivat vieläkin nähtävissä. Aamulla pakkailtiin leiri ilman kiirettä ja lähdettiin puoli kahdentoista aikaan kävelemään. Matkaa oli jäljellä enää vähän alta kahdeksan kilometriä.
Ensimmäinen vastaantullut taukopaikka oli Heikinjärvellä, jossa tavattiin yksi kanssa retkeilijä. Hän tykästyi kovasti meidän koiriin ja kyseli tarkemmin niiden luonteesta, lenkitystarpeesta ym. Mielenkiintoista olisi tietää, onko tulevaisuudessa yksi retkeilevä lapinkoira lisää tämän tapaamisen innoittamana. Seuraavallakin tulipaikalla levähdettiin vähäksi aikaa. Tästä jatkettiinkin sitten vajaa kolme kilometriä suoraan autolle.
Vaatimen kierros oli oikein mukava reitti, joka kyllä soveltuisi päiväretkeksikin jos olisi vähän aikaisemmin liikenteessä. Polku oli hyvin merkitty. Paikoitellen järvien läheisyydessä polku oli erittäin kivikkoinen, joten tarkkana sai olla mihin jalkansa laittaa. Välillä sitten taas oli hyvinkin tasaista hiekkapolkua tai teitä, joita pitkin matka eteni rivakasti.
Karttaa katsellessa alkoi kyllä polttelemaan myös 58 kilometrin Hirvaan kierros, joka kulkee pääosin kansallispuiston ulkopuolella. Mutta nyt tarkemmin katsoen se käy useammalla muulla suojelualueella, joten voisi olla myös ihan kiertämisen arvoinen lenkki.
Kommentit
Lähetä kommentti