Agilityn joukkue-SM

Nallen kanssa ei tänä vuonna enää haettu ollenkaan SM-joukkueeseen, mutta kisojen lähestyessä tuli pyyntö, että voisiko Nalle seuran joukkueeseen tulla. Tottahan toki me mentiin, kun meitä kerran tarvittiin. Kisat pidettiin tänä vuonna Lahden Nastolassa, isolla hiekkapohjaisella urheilukentällä.

Tänä vuonna meillä oli näin hienot joukkuepaidat, jotka ei kyllä sadevarusteiden alta kauheasti näkynyt :D

Nallen kanssa tehtiin vain päiväreissu kisoihin. Nalle oli joukkueen ekana koirana, rataantutustuminen alkoi puoli yhdeksän, joten matkaan lähdettiin puoli kuudelta. Löydettiin hyvin perille, auto piti jättää vähän kauemmas parkkiin, mutta muita ihmisiä seuraamalla löydettin kisapaikalle. Lagun päiväteltatkin lopulta löytyi, joten laitettiin Nalle sinne häkissä odottelemaan.

Medien rata vaikutti ihan kivalta. Tuomarina toimi brittiuomari Lee Gibson, oikein mukava tuttavauus, joka näytti peukkua kaikille radalle lähteville koirille. Pari hankalaa kohta siinä oli, kepeille vienti ja kepit vielä yleisön edessä ja puomi-putki erottelu. Ensin kävi rataan tutustumassa ensimmäinen ryhmä ja sitten toinen ryhmä, jossa minä olin. Yllättävän hyvin siellä oli tilaa tutustua, vaikka kisaajia oli aika paljon yhtä aikaa kentällä. Tutustumisen jälkeen pitikin tovi odotella, koska reilu 50 koiraa meni ennen meitä. Käytiin lämppäämässä Nalle ja tultiin sitten radan reunalle odottelemaan vuoroa. Odottelusta teki entistä inhottavampaa rajut sadekuurot, jotka onneksi kyllä loppuivat ennen kuin meidän piti mennä radalle.

Arvokisoista totuttuun tapaan ennen omaa vuoroa piti mennä odottamaan lähtökarsinoihin. Lähtökarsinassa ei saa enää leikittää tai palkata koiraa. Sieltä sitten vaihdetaan aina seuraavaan karsinaan, kunnes on oma vuoro mennä radalle. Nalle lähti radalle sen verran rivakasti, että alusta jäi yksi suunniteltu sokkari tekemättä. Kepeille viennin varmistin, mikä vei Nallelta vauhtia ja sitten sen tietysti piti vähän hymyillä yleisölle, mikä vei aikaa. Keppien jälkeen päästiin taas vauhtiin ja puomi-putki- erottelukin toimi. Lopussa tein vastakäännöksen, josta Nalle vähän hämmentyi, kun oli menossa jo viimeiselle esteelle, jolloin tuli vähän ylimääräistä koukeroa. Ilman ratavirheitä selvittiin maaliin, mutta aikavirhettä tuli jokunen sekuntti. Valitettavasti sitten Nallen tulos jäi meidän joukkueen ainoaksi, joten joukkueen kokonaistulos oli hylätty.

Oman vuoron jälkeen jäi vielä aikaa shoppailla. Mukaan tarttui yksi lelu, pari talutusthihnaa, vetovyö ja puolipallot, joissa on nyppylöitä.

Illalla ehdittiin vielä katsomaan ankkureiden osuudet livestreamista. Hukkakin seuraa tarkkana.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Jatka lukemista »

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Jatka lukemista »

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Jatka lukemista »

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Jatka lukemista »

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt

Jatka lukemista »

Hukatut suomenlapinkoirat