Siirry pääsisältöön

Reppu ja reissumies

Sain viimein hommattua Hukalle koiran repun. Ajatuksena olisi, että se alkaisi jossain vaiheessa pitemmillä retkillä kantamaan jotain tavaroita. Energiaahan Hukassa riittää. Viimeksi pitemmällä reissulla se rauhoittui 5,5 tunnin kävelyn jälkeen sen verran, että tauoilla malttoi levätä paikalleen (siihen asti hyödynsi tauot kuoppien kaivamiseen, keppien repimiseen tvs. toimintaan). Tuonkin jälkeen kyllä heti oli valmiina jatkamaan matkaa, joten väsähtänyt se ei vielä ollut. Joten ei haittaisi, vaikka pieni lisäpaino menoa vähän hidastaisi.

Koiran repuista ei aiempaa kokemusta ollut, joten otin ystävämme Googlen avuksi. Mitään parin kympin läpyskää en aikonut hankkia, vaikka sillä hinnallakin reppuja myydään. Ruffwearin käyttäjistä löytyi tyytyväisiä asiakkaita ja eräiltä messuilta vinkin saatuani, aloin niitä katselemaan tarkemmin. Mallia löytyi kahdenlaista. Halvemmasta Approach Packista ei saa satulalaukkuja irti, joten se ei tuntunut kauhean käytännölliseltä. Joutuisi jokaisella tauolla vääntämään koiralta repun valjaineen irti. Niinpä katse kääntyi kalliimpaan Palisades Packiin. Siinä satulalaukut ovat kiinni neljällä klipsillä, joten niiden irrottaminen ja takaisin kiinni laittaminen on vaivatonta. Hintahan oli melko suolainen (tuskinpa itselle tulee noin kallista reppua hankittua..), mutta toivon mukaan siitä on iloa pitkäksi aikaa. Hetken aikaa piti kyttäillä, että oikeaa kokoa tuli saataville. Tilaus lähti Peten Koiratarvikkeeseen, joka toimitti repun reilussa vuorokaudessa perille.


Nyt on harjoiteltu tyhjän repun kanssa lenkillä ja samalla säädetty reppua paremmin istuvaksi. Hukan reppu on kooltaan M, jossa tilavuutta on 14 l. Repussa on molemmin puolin vesipussit, joilla voi tarvittaessa tasapainottaa reppua tai kantaa juomavettä. Reppua voi säätää kahdesta mahan alta menevästä vyöstä sekä kaulan molemmin puolin.


Hukka suhtautuu hyvin varauksellisesti kaikkeen päällepuettavaan, esim. heijastinliivi on maailman kauhein asia ja se päällä voi hädintuskin kävellä. Alkuun, kun reppu laitettiin selkään, ei edes lempiherkut Hukalle maistunut. Lenkillä se kuitenkin unohti repun olemassaolon ja käveli hienosti ja söi herkkujakin. Välillä reppu muistui mieleen, jolloin yritti piehtaroida.

Totutellaan hetken aikaa menoon tyhjän repun kanssa ja sitten lisäillään painoa vähitellen. Josko sitä syksymmällä pääsisi tekemään jonkun reissun reppuselkäisen Hukan kanssa.

Kommentit

  1. Teidät on haastettu! http://pikkuisettassuttajat.blogspot.fi/2015/08/liebster-award-haaste.html

    VastaaPoista
  2. Repun hankkimista minäkin olen joskus miettinyt. Olisi kätevää, jos koira voisi itse kantaa vesipullonsa ja kepponsa patikkaretkillä.
    En ole kuitenkaan vielä päässyt asiassa pidemmälle, enkä siis edes katsellut malleja, mutta kiitos näistä tiedoista, laitan korvan taa, kunhan näin pitkälle pääsen :)
    Onko aikeissasi tehdä ihan yön yli -patikkaretkiä telttaillen tai laavussa vaiko päiväreissuja?

    VastaaPoista
  3. Hyvä jos kirjoituksesta oli jotain apua. Ollaan nyt lisätty jo vähän painoa lenkeillä reppuun ja hyvin Hukka kantaa sitä ja reppu on toiminut hyvin.

    Me tehdään molempia. Viimeksi koirien kanssa oltiin vappuna yhden yön telttailureissussa ja syksyllä olisi tarkoitus tehdä toinen. Suunnitelmissa ehkä ensi kesänä pidempi reissu Lappiin.

    Telttailu on varsinkin Hukan mielestä ihan huippu juttu. Se nimittäin tykkäisi nukkua kainalossa, mutta kotona tulee aina nopeasti liian kuuma. Teltassa sen sijaan saa röhnöttää koko yön ihan kyljessä kiinni, eikä tule kuuma :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt