Tällä kertaa aloitettiin sillä, että Jonna näytti oman koiransa kanssa noudon opettamisen eri vaiheita. Unohdin ottaa muistiinpanovälineet mukaan, joten tässä ulkomuistista asioita. Toivottavasti muistan kaiken.
Noudon opettamisen vaiheita
1. Esineiden tuominen.
Opetetaan koira tuomaan asioita. Ihan mitä vaan se suuhunsa ottaa. Esineen tuomisesta tehdään koiralle tosi mukava juttu.
Jos koira haluaa viedä esineitä vaan pois ohjaajalta, otetaan hyvä herkut esiin. Jos koira siinä vaiheessa pudottaa esineen ja jättää sen jonnekin, käsketään vaan hakea se. Herkkua ei saa, ennen kuin esine on tuotu.
2. Kapulan pito.
a) Kapula ohjaajan kädessä. Koira ottaa siitä kiinni. Vapautussana ja palkka.
b) Kapula ohjaajan kädessä. Koira ottaa siitä kiinni. Ohjaaja päästä irti. Ohjaaja tarttuu kapulaan uudestaan. Vapautussana ja palkka.
c) Koira pitää kapulaa. Kapulaa kosketellaan ja koiraa silitellään. Koira oppii, että kapulasta päästetään irti vasta kun saadaan lupa.
Kapulan luovutuksessa on tärkeää, että ohjaaja ottaa kapulasta kiinni ja sen jälkeen pitää kätensä aivan paikallaan. Koira päästää kapulasta irti ja siirtää kuononsa pois. Jos ohjaaja ottaa kapulan koiralta (äkkiä ennen kuin se putoaa), voi kapula kolahtaa koiran hampaisiin, mikä ei tunnu mukavalta.
Kapulan pidossa on tärkeää, että koira pitää kapulaa heti kulmahampaidensa takana. Jos kapula valahtaa taaemmas, se tuntuu ikävältä ja koira alkaa helposti naljailemaan ja pureskelemaan kapulaa.
Jos koira ei meinaa millään ottaa kapulaa, joillekin koirille voi toimia se, että kapula vaan laitetaan koiran suuhun ja pidetään kuonosta hetken aikaa kiinni. Meidän Nallelle tämä ei aikoinaan toiminut alkuunkaan.
3. Kapulan nosto
Koira opetetaan nostamaan kapulaa ylöspäin. Näin se oppii hallitsemaan kapulaa suussaan ja ote paranee. Kapula ei valahda takahampaille, mikä aiheuttaa naljailua ja pureskelua. Kapula siis annetaan koiran suuhun ja houkutellaan sitä nostamaan päätään. Pienikin liike riittää aluksi. Pikku hiljaa kapula aletaan antaa alempaa ja alempaa. Lopulta kapula on maassa (ohjaaja pitää siitä kuitenkin vielä kiinni). Kun tämä onnistuu, häivytetään oma käsi kapulasta.
Lisäksi käytiin läpi merkille lähettämistä. Siinä tuli minulle uutena juttuna, että koira opetetaan aina menemään merkin vastakkaiselle puolelle. Tähän asti olen Nallen palkannut siitä, että se vaan menee riittävän lähelle merkkiä. Eli koiran pitäisi pyöriä merkin takana jos ohjaaja vaihtaa paikkaa.
Harjoiteltiin kaikki itseksemme noutoa ja Jonna kiersi kaikkien luona. Nallen kanssa tein vielä tuota pitohommaa ja kapulan nostoa. Hyvä into Nallella on nykyisin kapulaa kohtaa. Helposti meinaa kapula valahtaa liian taa. Itse saan olla kapulan luovutuksessa tarkkana, etten vahingossa vetäise kapulaa Nallen suusta.
Välillä tehtiin vireen nostamiseksi Nallen kanssa tarjoamisjuttuja ja voi vitsit kuinka hyvin Nalle on alkanut tarjoamaan asioita. Nyt se keksi ensimmäistä kertaa itse asian mitä tarjota. Se oli makaamisesta hirveä ponkaisu ylöspäin. Kapulaharjoittelun lomassa käskin Nallen välillä peruuttaa ja se alkoi tarjoamisharjoituksissa tarjoamaan minusta poispäin peruuttamista. Ei tunnu rally-tokon peruutustehtävä enää niin kaukaiselta haaveelta kuin aiemmin.
Treenattiin itseksemme myös vähän merkkiä. Palkkasin Nallen aina minusta katsoen vastakkaiselta puolelta ja hyvin se lähti toistojen myötä hakemaan sitä paikkaa paremmin. Kyselin Jonnalta miten koiran voi opettaa menemään tietylle merkille katseesta tai käsimerkistä. Saatiin vinkiksi tämmöinen harjoitus. Laitetaan 3 merkkiä, joista 2 päälle herkku. Lähetetään koira yhdelle merkille, mistä se saa herkun. Sitten toiselle, missä on herkku. Jos koira tässä vaiheessa valitsee väärän (eli merkin missä ei ole herkkua), se jää ilman palkkaa. Jos se valitsee oikein, herkku on merkillä odottamassa.
Kommentit
Lähetä kommentti