Siirry pääsisältöön

Lammaspaimennuksessa

Illalla ovikellon soidessa Nalle meinasi ratketa liitoksissaan, kun ovesta kävelikin Emppu. Se oli sarjassammee erittäin iloisia jälleennäkemisiä. Pakkasin tavarat reppuun ja hypättiin Nallen kanssa Empun ja tyttöjen kyytiin ja hurautettiin lammaspaimennuspaikalle. Oltiin vähän etuajassa, joten käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä reilun puolen tunnin lenkki.

Mimmi pääsi ensimmäisenä lammasaitaan ja sitä vähän alkuun jänskätti, eivätkä lampaat liikkuneet, joten Mimmikään ei vielä innostunut. Nalle pääsi toisena ja se tärisi innosta jo lampaat nähdessään. Nalle menikin heti ihan kierroksille. Laumassa oli 10 vuotias lammas, joka ei paljon koiria pelännyt. Se jäi aina koiran eteen tuijottamaan paikalleen, eikä meinannut siirtyä millään. Nalle pääsikin sitä vähän opettamaan. Nallen annettiin haukkua lampaalle ja siirryttiin pikkuhiljaa sitä kohti. Heti kun lammas kääntyi pois ja lähti kävelemään, pysähdyttiin Nallen kanssa ja käskin Nallen istumaan. Nallella intoa oli ihan kauheasti, mutta jos sitä vähän komensi, niin se lopetti koko homman eli oli vähän semmoinen on-off, mutta ei mitään siltä väliltä. Nalle pääsi välillä huilaamaan, kun oli Saffin vuoro. Saffi oli myös ensikertalaisena vähän ihmeissään aluksi.

Nalle otettiin pikkuaitaan vielä uudestaan. Nyt kouluttaja otti Nallen ja minä kuljin lampaiden edellä. Se oli kyllä vähän hankalaa, kun lampaat juoksivat surutta melkein yli. Nallella on kuulemma vahva taipumus paimentamiseen. Se yritti oma-aloitteisesti kääntää lampaita. Kouluttaja epäilikin, että Nalle pääsisi poropaimennustestistä melko varmasti lävitse. Jospa sitä joskus sinnekin päästäisiin kokeilemaan.

Lampaat siirrettiin isompaan aitaukseen ja Saffi ja Mimmi pääsivät vuorollaan sinne. Nyt molemmat olivat selvästi rohkeampia, kun aluksi ja Saffin toiminta alkoi jo näyttää paimentamiselta. Nallekin kävi välillä isossa aidassa, mutta siellä se oli ihan täpinöissään ja lampaat pysyttelivät melko kaukana meistä. Mimmi meni meidän jälkeen uudestaan ja nyt se oikein syttyi paimentamaaan. Hienosti kuljetti lampaita Empulle ja kouluttajalle, vaikka ensikertalaisena olikin. Saffi kävi vielä viimeisen kerran aidassa, mutta lampaat alkoivat olla jo melko yhteistyöhaluttomia ja yksi taisi vähän pukatakin Saffia.

Hieno kokemus oli taas, mutta saa nähdä jääkö Nalle odottelemaan mahdollisuutta poropaimennukseen. Tuntuu, ettei se ihan omimmillaan ole tässä lammashommassa.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p...

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin ...

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska ...

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt...