Käytiin Nallen ja Hukan kanssa vähän lähimetsässä retkellä.
Nalle oli mielissään, kun lunta oli vielä sen verran jäljellä, että se pystyi liikkumaan hyvin, mutta Hukka ei pysynyt perässä.
PO-JOING! Hukka yrittää saada Nallea leikkimään.
Nalle suhtautuu pennun riekkumiseen tyyneen rauhallisesti. Tarvittaessa se komentaa, mutta ei ole kertaakaan komentanut niin, että pentu olisi vingahtanut.
Hukasta nyt ei saanut oikein muita kuin poseerauskuvia. Se on sen verran vikkelä, ettei kamera meinaa pysyä mukana. Eipä se ole turhaan saanut sellaisia lempinimiä kuin Touhu-Petteri, Herra Elohopea ja Päätön Kana.
Uuden pennun kotiuduttua on taas saanut huomata, että kuinka onnekas olenkaan, kun olen saanut Nallen kaltaisen koiran omakseni.
Nalle huomasi, että tästä oli kulkenut viimeisen kuukauden sisällä orava.
Oli Hukalla ihmettelemistä, kun Nalle laukkasi puun luota toisen luo tarkistamaan, että missä se tupsuhäntä piileskelee. Näköhavaintoja oravaan ei tällä kertaa saatu.
Paikka paikoin maasto oli vähän hankalaa kulkea. Pahimmat paikat Hukka pääsi sylikyydillä. Hauska oli huomata, että jos Nalle ei ollut lähellä, se alkoi helposti vikistä ja oli sitä mieltä, että tästä ei voi pieni pentu kulkea. Mutta jos Nalle pyyhälsi ohi, niin se unohti vikinänsä samantien ja lähti sisukkaasti perään.
Ei näy sielläkään oravia.
Kotiin päästyämme löytyi tämmöinen kasa väsyneitä koiria.
Hukka on ihan ylisöpö! Niin syliteltävä, pieni karvapallo. :)
VastaaPoista