Viime viikon möllitokotreenit jäivät välistä pienen tassuongelman vuoksi. Niistä on onneksi selvitty ja päästiin taas treenailemaan. Päivän aiheena oli nouto ja kaikki treenasivat sitä oman tasonsa mukaan. Meillä Nallen kanssa se tarkoitti sitä, että palkkasin Nallea siitä, että se otti noutokapulan suuhunsta. Pikkuhiljaa yritän pidentää aikaa, jonka kapula on suussa ennen kuin palkkaan. Nallen ote on vielä aika hento, mutta pienen taisteluleikin lomassa otekin alkoi voimistumaan. Välilä tehtiin kaikkea muutakin, kuten seuraamista, sivulletuloa ja maahanmenoa. Uuden kanavinkulelun ollessa kainolassa, oli seuraamisessa pätkittäin oikein hyvä kontakti. Hyvin meni taas treenit ja hauskaa oli!
Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin
Kommentit
Lähetä kommentti