Siirry pääsisältöön

Palkkioiden valinta

Jirka Vierimaa tuli Haunpaikkaa pitämään luentoa ja koulutusta palkkioiden valinnasta. Olin ilmoittautunut mukaan kuunteluoppilaaksi, mutta edeltävänä päivänä ilmenneen sairastapauksen vuoksi osallistuinkin Nallen kanssa käytännön osuuteen. Päivä aloitettiin luennolla ja tässä omat muistiinpanoni ja mietelmäni aiheesta.

Luento

Perusteet

Kun koiralle opetetaan yksi taito palkkioiden avulla, seuraava taito opitaan nopeammin jne. Tämä mahdollistaa monimutkaisten käytösketjujen opettamisen. Kouluttajan yleisimmät vihreet ovat koulutusvirheitä tai se, että tehdään liian yksinkertaisia harjoituksia.

Vaaditulla käyttäytymisellä on yhtä paljon väliä kuin siihen pariutuneella vahvisteella.
Negatiivista vahvistetta eli helpotuksen tunnetta ei voi käyttää vahvisteena. Tällä luennolla palkkiolla tarkoitetaan positiivista vahvistetta. Palkkio voi olla lelu, ruoka, muu esine tai tekeminen (esim. kuopan kaivaminen). Tärkeää palkkion käyttämisessä on katsoa, mitä palkitsemisen jälkeen tapahtuu. Jääkö koira hyvälle tuulelle? Haluaako se jatkaa yhteistyötä vai ajatteleeko, että palkkion saamisen jälkeen voi poistua paikalta? Palkkion määrää voidaan vähentää samalla, kun sen laatu paranee. Palkitseminen on sosiaalinen tapahtuma.

Millä perusteella arvioit jonkun palkkion arvokkaaksi koiralle? Koira voi tykätä syömsiestä. Se voi valita tietyn lelun lelukasasta ja näyttää miten tällä leikitään. Palkkio on hyvä, jos koira keskittyy täysin siihen tiettyyn palkkioon. Palkkioita voi testata pareittain tai ryhmittäin. Palkkion laadun voi siirtää palkkiosta toiseen asiaan. Jokaisen ohjaajan on tärkeää löytää omalle koiralleen arvokas palkkio. 

Käyttäytymisen keston ja palkkion keston yhteensovittaminen.
Tehtävän keston tulee mallata palkkion kestoon. Palkkautuuko koira sekä istumisesta että kahden minuutin paikallaistumisesta yhdellä makupalalla? Vai pitäisikö toisesta saada yksi makupala ja toisesta viisi namia tai pitkä leikki? Koiran on helppo havaita isoja eroja, joten se oppii tunnistamaan eri mittaisia palkkioita. Uusia taitoja opettaessa hyödynnetään aluksi erottelua, aluksi erojen tulee olla suuria. Eri mittaiset palkat voi nimetä eri sanalla.


Kuvassa 1 tolpat (=palkkion määrä) ovat hyvin saman mittaiset. Koira ei havaitse eroa siinä, saako se kaksi vai kolme makupalaa. Kuvassa 2 tolpat ovat selvästi eri mittaiset. Koira havaitsee eron siinä saako se yhden vai viisi makupalaa. 

Palkkioiden luokittelu

Jos koira on ahdistunut, eikä rentoudu tilanteessa leikkiessään, palkka ei sovi ko. tilanteeseen, eik käy palkkana (funktionaalisena). Koirat ja ihmiset eivät yleensä osaa lopettaa ajoissa. Monesti viimeinen toisto on jo liikaa. Treeni on voinut muuten hyvin, mutta viimeinen toisto on liikaa. Palkkioita täytyy miettiä kokonaisuutena. Mitä osa-alueita niihin kuuluu? Tekikö koira riittävästi töitä tämän palkkion eteen? Jos pikkutehtäviä tehdään isolla palkalla, opetetaan motivoituneelle koiralle laiskuutta. 

Ruoka agilityssä katkaisee hyvin treeniä, mutta ei välttämättä ole varsinainen palkkio. Katkaisee kyllä tekemisen, jota koira haluaisi tehdä ja toimii enemmän rauhoitteena kuin palkkiona. Toisaalta jos koira palkkautuu agilityssä liikaa tekemisestä, eikä ohjaaja pääse palkitsemiseen mukaan, on menty liikaa vauhti edellä. Olisi pitänyt mennä jo aiemmin siihen, että asioita tehdään käskystä, eikä silloin kun koira itse haluaa.

Kiinnitä huomiota koiran käyttäytymistarpeiden täyttämiseen. Koira saa ihmisen kautta mahdollisimman paljon ja monipuolisesti tarvitsemiaan asioita. Ihmisen toiminnan tulee olla systemaattista. Miten ruoka palkkaa omaa koiraa? Entä toiminta? Treenata ei tarvitse kauheasti, riittävästi riittää. 

Erilaisia palkkioita ovat
  1. syötävät ja muu suuhun laitettava: pureskelu, nieleminen, lipominen
  2. sensoriset (rotutyyppiä edustavan yksilöt suosikit): hengästyminen, tuijottelu, kiihtyminen, rentouttaminen. Aistiärsytykseen, stimulaatioon tai viettipäämääärään liittyviä.
  3. toiminnalliset sekä yksittäin että ketjuuntuneena: juokseminen, etsiminen, tarttuminen, repiminen, jahtaaminen
  4. sosiaaliset (ilman välineitä): kosketus, lähestyminen, huomioiminen, tilanne + etäisyys. Välineiden kanssa liittyy kaikkiin muihin.
  5. funktionaaliset (merkitykselliset, koiralle oleelliset): tilanteeseen kuuluvat, käyttäytymistarpeita tyydyttävät
Palkitsemisessa pitää olla selkeä järjestys. Ensin koiraa pyydetään tekemään tarpeeksi. Haluttu käytös merkataan ja koira palkataan arvokkaalla palkalla. Välitön eli suora vahvistaminen tulee valmiina, eikä välttämättä ihmisen kautta. Se voi olla ruokakippo maassa, johon koira lähetetään. Suorassa vahvisteessa tavoitettavuus ja välitön saatavuus ovat tärkeitä. Sosiaalisesti välittynyt vahvistaminen on aina viiveellistä ja aiheuttaa herkästi turhautumista. Se edellyttää vuorovaikutusta ja toisen läsnäoloa. Se voi olla välineellistä, esim. ohjaaja antaa ruokapalkan.

Luonnollinen eli funktionaalinen vahviste sopii tilanteeseen ja tavoitekäyttäytymiseen, Se on vaikeasti hallittavat palkkio. "Luonnollisuus" nopeuttaa oppimista ja vahvistaa oeltuksia. Keinotekoinen vahviste tarkoittaa ulkopuolista vahvistetta, joka rikkoo rutiinit ja helpottaa koulutusta. Hihnakävelyssä haluttaisiin käyttää luonnollista palkkiota (eteneminen), mutta se ei ole mahdollista, koska koiran edetessä hihan kiristyy. Sen takia keinotekoinen vahviste (kehuminen, namien käyttö) on ainoa vaihtoehto. Nämä autavat siinä, että päästään täyttämään koiran liikunnan tarve. Monet käytösongelmat johtuvat liian vähästä liikunnasta.

Ihmisen tarjoamat palkkiot ovat yksittäisiä. Suunnitellulla vahvisteella takroitetaan sitä, että ohjaaja päättää etukäteen mitä vahvistetta käyttää ja mitä harjoitteli etukäteen. Tee omille koirillesi ranking hyvistä ja huonoista vahvisteista. Mieti miten ne toimivat eri tilanteissa. Ympäristö tarjoaa monille koirille jatkuvia häiriöitä. Ohjaajan tarjoama huono palkka voi tarkoittaa koiralle lupaa reagoida häiriöhin, jolloin häiriökäyttäytyminen lisääntyy. Häiriöt eli piraattivahvisteet ovat yleensä jossain määrin koiralle palkitsevia tai koira saa tehdä jotain palkitsevaa niiden ansiosta. Jo ensimmäinen reaktio häiriöön toimii vahvisteena (esim. syöksy kohti toista koiraa). Sen vuoksi pitäisi pystyä tällaiset tilanteet ennaltaehkäisemään, koska niitä ei voi enää estää siinä vaiheessa, kun jo tapahtuvat.

Etsi koiran käyttäytymisestä käännekohtia
  • Tärkein viive näkyy ensimmäisellä toistolla. Se kertoo taidon todellisesta toistettavuudesta.
  • Muutokset motivaatiossa. Miten koira ennakoi ja kuinka nopeasti tulkitsee edessä olevan tilanteen?
  • Omissa käännekohdissa oppii improvisoimaan. Kun käyttää erilaisia,  hyvin mietittyjä palkkioita, oppii improvisoimaan.
Palkkiosanaan reagointi on koiralle tahdosta riippumatonta. Jos näin ei ole, palkkio on liian heikko ja palkkiosanaa on harjoiteltu liian vähän. Jos koira valitsee reagoiko se vai ei, jotain on pielessä. 

Palkitseminen on kokonaisuus

Palkitseminen on kokonaisuus, joka alkaa kehusta, sitten tapahtuu vaikka mitä ja loppuu, kun lopetetaan leikki ja jatketaan tehtävää. Leikki on ihmisen ja koiran vuoropuhelua. Sen intensiivisyys vaihtelee. Koira varmistaa välillä leikkikumarruksella, voiko se jatkaaa leikkiä. Lelu on väline, johon palkitsevaa käytöstä kohdistetaan ja jolle se toimii vihjeenä. Palkitsemisella on vuorovaikutteinen rakenne, eleiden ja toimintojen vuoropuhelu.

Koirallla voi olla 3-5 nimettyä, erilaista palkitsemistapaa, joita 1-4 lajin harrastaja tarvitsee. Jos ei tee lajiharjoituksia, riittää rauhallinen ja kiihdyttävä palkitseminen. Koiran taipumus ennakoimiseen on motivaation kannalta keskeinen asia. Ennakointi on hyvä asia, jos se lisää koiran orientoitumista tehtävään. Huono asia se taas on, jos se lisää koiran käytöksessä mutkien oikomisessa kohti palkkiota. Liika hallinta voi turhauttaa koiraa. Yllätyksellisyys ja palkitsemistapojen vaihtelu lisäävät koiran tarkkuutta. Samalla koira herkityy annettuihin vihjeisiin ja opettaa hetkeen eläytymistä.

Kriteerissä pysyminen (tarkasti, oikeaan aikaan ajoitettu palkitseminen) on aluksi helpompaa, jos tehtävä ja palkitsemistapa sopivat yhteen, kuten paikkamakuusta palkitseminen makupalalla. Edistyneemmillä koirilla voi vahvistaa rentoutumista kiihdyttävällä leikillä.

Osaavalla koiralla vaaditaan enemmän tekemistä pienemmällä palkalla, jolloin toiminnasta tulee itsessään palkitsevaa. Työehtosopimusta ei kuitenkaan saa muuttaa kesken kaiken ja yllättäen. Jos on palkannut jostain asiasta paljon, ei voi yhtäkkiä lopettaa palkkaamista kokonaan juuri ennen koetta. Vahvisteaikataulun käyttö helpottaa palkkion satunnaistamista. Vuorottele helpon ja vaikeamman välillä.

Käytännön harjoitukset

Harjoitus: taukokäytös ja tauolle siirtyminen
Mieti seuraavia asioita
Mitä koira tekee tauolla? → makaa paikallaan.
Miten siirrytään treenamaan? → seuruuttamalla
Mitä treenaat? → 3 x namin jahtaus, kun koira ottaa kontaktin
Miten siirryt takaisin tauolle? → seuruuttamalla

Tätä harjoitusta toistettiin kaksi kerta

Harjoitus: vaikeampi-helpompi
Tässä harjoituksessa on tarkoitus testata, palkkaako toiminta koiraa. Tehdään tauko - siirtymä- treeni nimeltä vaikeampi/helpompi nami - tauko. Ensin tehdään vaikeampi tehtävä ja sitten helpompi tehtävä, josta seuraa nami. Siirtymä viimeisen toiston jälkeen takaisin taukopaikalle. Treeni loppuu vasta sitten, kun asetutaan tauolle, ei silloin, kun koira on syönyt namin. Sosiaalisen palkkion lisääminen väliin aiheuttaa monesti turhaumaa.

Tätä harjoitusta toistettiin kolme kertaa

Harjoitus: vaikeampi-helpompi-helpoin
Tämän harjoituksen tavoitteena on yhteisen tekemisen ja ketjujen rakentaminen. Nk. KGS (keep-going-signal) on savolainen naksutin, "Suattaapi olla, että johtaa namiin...". Sisältää idean vihjeestä. Tätä käytetään koiratanssissa aluksi joka tehtävän jälkeen. Kyse on eräänlaisesta kylmenee-kuumenee- leikistä, jossa koiralle opetetaan ainoastaan kuumenee signaali. Tarkoittaa siis, että nyt teit oikein, kun jatkat samalla linjalla, saat palkkion. KGS ei ole palkkiosana, vaan vihje sille, että palkkio on tulossa, mutta viiveellä.


Jos KGS:n käyttäminen johtaa turhaumaan tai koiran poistumiseen, koiralle kerrotaan, että jatka vaan hommia (ei puhuta pahasti). Alkuharjoittelussa KGS:n jälkeen tulee joku tosi helppo tehtävä, jotta koiraa varmasti pääsee palkkaamaan. Nami = JES!, KGS = HYVÄ!

Kun aletaan opettaa koiralle asioiden ketjuttamista, opetetaan ensin 1-3 helppoa ketjua hyvin. Sitten asioiden ketjuttaminen helpottuu koiralle.

Tässä harjoituksessa lisätään vauhtia tehtäviin, jos halutaan. Avustaja katsoo ketjuttamista.

Vaikeampi: istu
Helpompi: pyöri
Helpoin: nami

Tätä toistettiin 3-5 kertaa


Mikä oli helppoa ja mikä vaikeaa harjoituksissa?
  • helppoa oli siirtyminen käyttö ja odotelukäytös sujui yllättävän hyvin, vaikkei niitä ole kauheasti käytetty. Nalle oikein ryntäsi odottelukarsinaan harjoituksen jälkeen.
  • vaikeaa oli kehusanojen erottelu (hyvä = palkkio tulee viiveellä, jes = palkkio tulee heti).
Nallelle voi antaa löysää, tarkkuutta on jo riittävästi. Treenejä pitää viedä hauskempaan suuntaan. Nalle on ekonominen käyttäytyjä, jonka leikkieleet tähtäväät siihen, että se saa ihmiset nauramaan.

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt