Hukatut suomenlapinkoirat

Kolmisen viikkoa meni verinäytteen otosta, että Hukan geenitestien tulokset tulivat sähköpostiin. Eniten näistä tuloksista jännitti degeneratiivisen myelopatian tulos. Pompen taudin ja prcd-PRA:n suhteen Hukka tiedettiin vanhempien tulosten perusteella korkeintaan kantajaksi, mutta koska DM:ää ei vielä ole juurikaan Suomessa testattu (taudin kantajia on löytynyt ulkomailta) pahimmassa tapauksessa Hukka olisi voinut jopa sairastaa sitä. Ihan mukavat tulokset sieltä sitten saatiinkin. Pompen taudin ja DM:n suhteen Hukka on terve eli se ei periytä näitä tautigeenejä, eikä itse voi sairastua näihin tauteihin. prcd-PRA:n suhteen Hukka on kantaja eli ei itse voi sairastua PRA:n tähän muotoon, mutta voi periyttää tautigeeniä eteenpäin eli jos Hukkaa joskus käytetään jalostukseen, täytyy puolison olla prcd- PRA:n suhteen terve. Pompe Disease (Glycogen storage disease II) Result: Genotype N/N (free) Interpretation: The examined dog is homozygous for the intact gene. It is a non

Viime viikolla ei hieronnassa saatu kaikkia Hukan jumeja auki, joten sille varattiin heti täksi viikoksi uusintakäsittely. Tällä kertaa ei oltukaan meillä kotona, vaan hieroja oli saanut uudet tilat, jonne suunnattiin. Vielä viime viikolla Hukalla oli selästä jumin kohdalta karvat pystyssä ja tässä viikon aikana, kun olen sitä yrittänyt tiirailla, niin ei enää samanlaista kohoumaa karvoituksessa ole ollut havaittavissa. Muutenhan Hukan menosta ei huomaa eroa, että onko sillä jumeja vai ei. Edellinen asiakas oli ollut tosi nuori pentu, jolle oli urakalla syötetty makupaloja. Osa oli sitten levinnyt lattialle, joten Hukalla kesti hetki ennen kuin se herkkujen syömiseltä malttoi käydä maate. Sitten kun Hukka kävi maate, niin se olikin ihan rauhassa ja antoi hieroa paljon paremmin kuin viime viikolla. Jumit olivatkin tässä viikon aikana auenneet, joten päästään taas melkein kuukauden tauon jälkeen agilityynkin ensi viikolla. Kontrollikäynti otetaaan kuukauden päähän, toivotaan, et

Nallen muutama viikko sitten katkenneesta hampaasta piti poistaa juuret. Alunperin aika oli varattu jo viime viikolle, mutta koska meidät valittiin agilityseuran SM-joukkueeseen, piti doping-varoaikojen vuoksi leikkaus siirtää viikolla eteenpäin. Kahden aikaan saavuttiin Nallen kanssa Animagi Seinäjoelle. Hetki odotettiin lääkärin luokse pääsyä. Yhdestä huoneesta tuli kissa kuljetuskopissa. Nalle alkoi kauheasti haistelemaan ilmaa ja kun kissa kerran naukaisi, Nalle oli sitä mieltä, että pitäisi päästää kissaa jahistamaan. Siirryttiin sitten odottelemaan odotushuoneen toiseen päähän. Lääkäri kuunteli ensin Nallen sydämen, mikä oli ihan kunnossa, joten nukutuspiikki tökättiin peppuun. Tästä Nalle ei oikein tykännyt, vaan kiljaisi vähän. Lääkäri jätti meidät odottelemaan Nallen nukahtamista ja Nalle oli tässä vaiheessa sitä mieltä, että hän kyllä lähtee kotiin. Kymmenen minuutti odoteltiin, kunnes hoitaja kävi hakemassa tiedottoman Nallen kanyylin laittoa varten ja minä lähdin

Meidän seuran historian ensimmäisissä rally-tokokisoissa toimin itse tuomarina, mutta toisiin pääsin osallistumaan omien koirienkin kanssa. Videot on vähän huonoa kännykkälaatua, mutta eiköhän niistä jotain selvää saa. Ensin oli vuorossa Hukka mölli-ALOssa eli siinä sai palkata koiraa kesken radan. Hukka sai tulokseksi 85 pistettä. 10 pistettä lähti, kun en osannut yhdellä kyltillä laskea askelia. 3 pistettä lähti tehtävän uusimisesta, kun Hukka meni istumisen sijaan maahan. Yhdet pisteet lähti vielä hihnan kiristymisestä ja puutteellisesta yhteistyöstä, kun Hukka järkyttyi yleisömäärästä radan lopussa. Mutta muuten Hukka teki ihan hyvin hommia, joten eiköhän sen kanssa uskaltauduta uudemmankin kerran. Nalle oli sitten avoimessa luokassa. Radalla oli houkutuksena lelu ja Nallehan ei voi toisten leluja vastustaa. Mietin vaan rataan tutustumisessa radan loppua, että miten se sujuu houkutuksen ollessa viimeinen tehtävä. Eipä tullut mieleen, että lähtö on ihan houkutuksen viere

Yksilökisoihin vaadittavia tuloksia ei Nallen kanssa tänä vuonna saatu kasaan, mutta päästiin kuitenkin ottamaan osaa Suomen Mestaruuskisohin Lagun medijoukkueessa. Ehkä sitä ensi vuodeksi pitäisi aktivoitua ja kisata kesälläkin enemmän, jos vaikka saataisiin yksilötuloksetkin kasaan.   Kuva Miira Ikonen     Nalle oli suoritusvuorossa toisena. Paikan päälle mentiin yhdeksän aikaan ja nopeasti löysin meidän seuran leirin ja sain oman numerolapun. Rataantutustuminen oli vartin yli kymmenen. Tutustuumisessa oli kerralla yli 30 joukkuetta, joten ei siellä paljonn tilaa ollut. Kentän vieressä oli tiivis telttarivi, jonka välistä oli vähän hankala seurata, kuka milloinkin oli vuorossa. Eikä siinä ollut juurikaan tilaa nostattaa koiraa. Ennen radalle menoa piti kolmen seuraavan koiran odottaa karsinoissa, joissa koiraa ei saanut leikittää, eikä palkata nameilla. Ensikertailisia kun ollaan, niin tätähän ei tietenkään tajuttu harjoitella, yleensä kun mennään leikkien ja riehuen lähtö

Hieroja kävi meillä kylässä, kun ei ne Hukan jumit auennut viime viikon fyssarikäynnillä. Ensin käsittelyyn pääsi Hukka. Edelleen se oli kovasti jumissa selästään. Tosin lähinnä toispuoleisesti. Jumitus on lihasperäistä, mikä on ihan hyvä uutinen. Jumissa olevaa puolta ei oikein halunnut edes antaa käsitellä. Toista puolta ja etupäätä antoi ihan hyvin. Etupää oli onneksi hyvässä kunnossa. Vahva epäillys on, että Hukka on saanut metsässä rymytessään selkäänsä jonkun tärähdyksen, josta jumitus on aiheutunut. Hukalle varattiin heti aika ensi viikolle ja meidän agilitytauko jatkuu edelleen. Harkinnassa myös käyttää sitä akupunktiossa, jos ei hieronta riitä. Nallelle tehtiin kevyt käsittely, lähinnä venyttely, lähestyvien SM-kisojen vuoksi. Pieni jumitus silläkin oli selässä, mutta se aukesi helposti. Saatiin kyllä ohjeeksi ainoastaan hihnalenkkeillä lauantaihin asti. Nallellekin katsotaan piakkoin uusi aika, ensi viikolla se menee hammasleikkaukseen, joten ei pääse yhtä aikaa Huka

Pitkästä aikaa sattui koetreenit semmoisena päivänä, että mekin päästiin osallistumaan. Ensimmäistä kertaa ilmoitin myös Hukan kokeilemaan, tosin paikkamakuun jätin vielä tekemättä. Ensin oli vuorossa Nalle. Tein sen kanssa avoimen luokan hyppyä lukuunottamatta. Paikkamakuu Meni hyvin käskystä maahan ja pysyi makaamassa. Oli vähän liikutellut etutassuja ja vinkunut. Kun olin palaamassa sen luo, nousi ylös ja käveli vastaan. Ei kuitenkaan noussut siinä vaiheessa ylös, kun menin piiloon, mikä on treeneissä ollut ongelmana, joten lisää treeniä vaan. Ja tosiaan nyt oli ensimmäinen kerta, kun olin sen koko kolme minuuttia piilossa, joten pääasia oli, että pysyi makaamassa. Seuruu Seuraaminen oli oikein hyvä ja innokas. Täyskäännökset teki jopa niin vauhdilla, että minä olin myöhässä. Viimeinen perusasento jäi tekemättä, kun viereisessä kehässä joku taputti juuri käsiään kovaäänisesti, kun pysähdyin. Eli tämmöistäkin häiriötä pitää vaan treenata lisää. Liikkeestä maahan

Hukalla on ollut selkä vähän jumissa, minkä vuoksi agilitykin on ollut tauolla pari viikkoa. Hieronta-ajan sain vasta ensi viikolle, mutta fysioterapeutilla oli onneksi sen verran tilaa, että Hukka pääsi sinne käsiteltäväksi. Nallen vein samalla näytille, sillä ei nyt mitään akuuttia vaivaa ole, mutta jotain ajattelin sieltäkin löytyvän. Hukka pääsi ensin käsittelyyn. Ensin kokeiltiin seisaalteen selkää, jota se vähän aristi ja sitten jalkojen asentotuntoja, jotka olivat hyvät. Sitten alkoi hieronta. Nalle taas esitteli parhaita puoliaan vinguttelemalla kaapin alta löytämäänsä tennispalloa, joten se piti käskeä minun viereen makaamaan, jotta Hukka rauhoittui käsittelyyn. Lanneselästä löytyi tiettyjä jumissa olevia kohtia. Laserin käyttöä fyssari mietti, mutta totesi, ettei se varmaan mene Hukan tuuhean turkin läpi, joten tuskin siitä olisi apua. Saatiin useammanlaisia venyttelyohjeita, joten täytyy niitä nyt alkaa tekemään kotona. Muuten ei mitään pahempaa ollut ja rangan paineluu

Tällä kertaa treenattiin meille uudessa paikassa, erään koulun pihalla. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi ihmistä ja neljä koiraa. Keli oli aika lämmin ja kentälle paistoi suoraan aurinko, joten pidin koi Aloitettiin paikkamakuulla. Kellotin ensin lyhemmän makuun ja sitten Nalle pääsi. Aika oli 3 minuuttia ja olin piilossa. Ensin Nalle nousi seisomaan siinä vaiheessa, kun menin piiloon, mutta käskin sen uudestaan maahan, niin pysyi hyvin loppu ajan. Pitää siis treenata lisää tuota kohtaa, kun häviän näkyvistä. Hukan kanssa tein yhden kierroksen. Alkuun tehtiin perusasentoja, joissa ongelmana tällä hetkellä on vähän toisella kankulla oleminen. Minulla oli erinäisiä teorioita siihen, mistä se johtuu, mutta yksi toisensa jälkeen ne ovat osoittautuneet vääriksi, joten ilmeisesti se on vaan opittu tapa. Sen jälkeen tehtiin vielä liikkeelle lähtöjä. Alkuun Hukka oli vähän löysä, mutta kun käskytin sitä napakammin, niin kontakti ja paikka muuttui paljon paremmaksi. Nallen ka

Varsinainen syy, miksi me Ouluun asti lähdettiin oli OKK:n järjestämät rally-tokokilpailut. Meiltä kun lähtee etelään, niin kisat on heti ilmopäivän alkaessa tupaten täynnä, joten varmemmin saa kisapaikan pohjoisemmasta. Mutta kyllä vaan tämäkin kisa meni kahdessa päivässä täyteen eli nopea täytyy olla, ilmoittautuipa minne hyvänsä. Tuomarina tällä kertaa oli Tytti Lintenhofer. Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 40 koiraa, joista peräti viisi oli suomenlapinkoiria. Etukäteen vähän jänskätti, kun kisa oli meidän vanhalla agilityn treenikentällä, että kuinka Nalle muistaa paikan ja meneekö siltä into tehdä tutussa paikassa muuta kuin agilityä. Rata oli oikein mukava, mitä nyt pään vaivaa aiheutti vähän spiraalit, jotka tehtiin molempiin suuntiin. Muistaisiko sitä lähteä niitä pyörimään oikeaan suuntaan. Istumistehtäviä oli onneksi melko vähän, niistä kun Nalle ei kauheasti tykkää. Nallen lähtönumero oli onneksi 8, joten ihan hirmuisen kauan ei tarvinnut ennen omaa vuoroa odottaa