Hukatut suomenlapinkoirat

Eipä Hukka tainnut aamulla herätessään arvata mitä sille vielä päivän aikana tapahtuu. Eikä sen puoleen Nallekaan aavistanut mitään. Hukan aamupäivä kului siskojen kanssa pellolla ristiin rastiin juosten ja riehuen. Siellä se oli pahaa aavistamatta ruokalevolla, kun me pamahdettiin paikalle sitä hakemaan. Otin siskoista vielä nopeasti muutaman kuvan, kun niitä ei varmaan tulekaan enää näkemään. Ainakaan kahta ulkomaan vahvistusta. Vas. Hukka, sisko 2, sisko 3 ja sisko 1. Taustalla vasemmalla pentuen Milla-emo ja oikealla Nallen isoisä Eemeli. Hukka ja Zirbula eli sisko 2. Zuloinen eli sisko 1 lepäilee. Zeena eli sisko 3. Nalle haistoi pentua kerran ja kävi sitten takapenkille nukkumaan. Matka sujui hyvin. Vähän alkumatkasta pentu vikisi, kun tie oli kuoppainen, mutta rauhoittui nukkumaan isommalla tiellä. Matkalla käytiin tallilla Nassea katsomassa. Nassehan oikein innostui pennun nähtyään ja korvat hörössä sitä katseli. Nostin pennun sylissä vähän lä

Nallen edellisestä silmätarkastuksesta on reilu pari vuotta aikaa. Polvitarkastuksen kriteerien muuttumisen myötä alle kolmivuotiaana tehty tarkastus ei ole voimassa loppuikää, vaan se pitää uusia yli kolmivuotiaana. Näin ollen Nalle pääsi toistamiseen eläinlääkärien syynättäväksi. Sinälläänhän polvitarkastus ei olisi ollut välttämätön, koska Nallea ei käytetä jalostukseen eikä koko polvitarkastus kuulu suomenlapinkoirien PEVISAan, mutta tilastojen lisäämiseksi ja oman mielenrauhan säilyttämiseksi nekin nyt katsottiin uudelleen. Oulun uusimmalla eläinlääkäriasemalla, Otuksessa , järjestettiin silmätarkastuspäivä. Varasin sinne jo hyvissä ajoin Nallelle ajan. Suoraan paimensukuisten lapinkoirien katselmuksesta mentiin, joten oltiin vähän ajoissa, mutta hyvä niin kun koko eläinlääkäriä ei ensin meinannut löytyä... Papereiden täyttämisen jälkeen odoteltiin hetki, että Nallelle laitettiin kolmeen otteeseen silmätippoja. Sitten päästiin eläinlääkäri Maria Pohjolaisen suorittamaan polvit

Nallea kun aikoinaan haettiin, saatiin valita virallinen nimi muutamasta vaihtoehdosta. Kepo sanoi heti Lempeä Mielen kohdalla, että otetaan se. Nalle on kyllä osoittautunut täysin nimensä veroiseksi eli tässä tapauksessa nimi oli enne. Nallen ja Hukan kennelissä pentueet menevät aakkosjärjestyksessä. Nalle oli L-pentueesta. Kun varmistui, että pentu todennäköisesti tulee Z-pentueesta, aloin huvikseni miettimään hyvää nimeä. Sivistyssanakirjan mukaan sana lempeä tarkoittaa hyväntahtoinen, suopea, sävyisä, leppoisa, lauhkea, anteeksiantava, hellä, hellävarainen, ystävällinen. Aloin sitten miettimään noille sanoille synonyymejä ja vastaan tuli säyseä , mikä sanakirjan mukaan on sävyisä, lauhkea. Eli sekä lempeä että säyseä tarkoittavat myös sävyisää eli mutkan kautta ovat synonyymejä. Sitten vuorostaan mieli . Sille on sanakirjassa useita selityksiä, mutta yhden mukaan se on sisäinen, henkinen olemus, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät. Lähdin tälle taas

Kaikkien onneksi Nalle ei ole niin rohkea, että olisi Rokkaa syönyt. Rokka on naapuriimme muuttanut 10 viikkoinen lapinporokoiran pentu. Tänään Nallella oli kunnia tavata Rokka ensimmäistä kertaa. Nalle ei ole näin pieniä pentuja tavannut ikinä lähietäisyydeltä ja se olikin silminnähden hämmentynyt, eikä oikein tiennyt mitä pennulle pitäisi tehdä. Aluksi Nalle yritti olla huomaamatta Rokkaa, jos se vaikka siten katoisi. Nalle haisteli omiaan ja Rokka seurasi sitä kuin hailaivaa huomiota kinuten. Nalle tähysteli näkyisikö metsässä saalista. Yhdessä vaiheessa Nalle tähyili vaan yläilmoihin. Yritti varmaan olla näkemättä Rokkaa. Erittäin rauhallinen Nalle oli koko ajan, vaikka Rokka oli astetta energisempi kaveri. Nalle yrittää selvästi viestiä, että rauhotuhan nyt vähän. Jonkun verran Nallekin painiskeli varovasti Rokan kanssa, mutta heti jos pentu vähän älähti, niin Nalle ei uskaltanut enää liikkua. Rokka ei kyllä pienistä hätkähtänyt vaan

Lähdettiin Niuniun kanssa lähimetsään retkelle. Alkuun meno oli aika seesteistä. Keppikin löytyi, mutta siitä ei juuri keskusteluja käyty, kummalle se kuului. Muutama pieni spurttikin kirmattiin. Kuiskutellaan salaisuuksia toisen korvaan. Muutama poseeraus kivellä. Niuniu ei kivellä kauaa joutanut olemaan, joten Nalle jäi siihen yksin tönöttämään, kun kerran käskettiin. Annoin Nallelle luvan lähteä kiveltä, mutta se palasi siihen hetken kuluttua takaisin poseeramaaan. Vähän söpöilyä. Mitälie mielessä sillä pyörii. Metsästä päädytiin vähän aukeammalle paikalle ja siellä oli Niuniun mielestä hyvä pyöriä. Piehtaroinnin jälkeen innostuttiin painimaankin. Niuniu löysi kepin. Nalle tahtoo kepin. Ja lopputuloksena Nalle saa kepin. Pari tuntinen retkellä vierähti ja sen jälkeen Nalle olikin sopivassa mielentilassa uuden ystävänsä tapaamiseen.

Kävin taas pentusia katsomassa. Nyt pennuilla oli ikää 5 viikkoa ja yksi päivä. Sehän tarkoittaa sitä, että parin viikon päästä Hukka meille kotiutuu. Kovasti pennut oli kahdessa viikossa kasvaneet ja nyt ne näyttivät jo koirilta marsujen sijaan. Vähän ensin vierastivat, mutta kohta oli jo neljät pienet naskalihampaat sormissa kiinni. Hukka vaikutti rapsutuksista nauttivalta tyypiltä. Rinnasta kun rapsutti, alkoi takajalka väpättämään. Ja sitten kuvia. Pentusia "seisotetaan" ensimmäistä kertaa, joten pienet tyylivirheet annettakoon anteeksi...  Ensin vähän Hukkaa: Ja sitten vielä siskoista kuvat: Sisko 1 Sisko 2 Sisko 3 Nyt sitten vaan odotellaan, että on aika hakea Hukka kotiin. Nyt pääseekin siltä osin helpolla, että mitään hankintoja ei Hukan varalle tarvitse tehdä, kun kaikki Nallen pentuaikaiset tarvikkeet ovat tallessa.