Hukatut suomenlapinkoirat

Hukka aloitti näyttelyuransa Tampereen kaksipäiväisissä pentunäyttelyissä. Tarkoituksena oli käydä mätsäreissä harjoittelemassa, mutta aikatauluun sopivia ei sattunut kohdalle, joten harjoittelu jäi kolmikertaisen näyttelykurssin varaan. Lauantailta on muutama kuva, ryhmäkehästä otettua kuvaa lukuunottamatta ne ovat Zarian haltijoiden käsialaa. Sunnuntaina oli niin kurja keli, että kameraa ei viitsinyt edes kaivaa laukusta, joten siltä päivältä ei ole kuvia. Lauantai Aikataulun mukaan suomenlapinkoirat alkoivat vähän kahdentoista jälkeen, joten oltiin paikalla Tampereen vinttikoiraradalla yhdentoista aikaan. Hukka oli yllättävän rauhallinen koira- ja väenpaljoudessa, vaikkei sillä aiempaa kokemusta kummastakaan ollut. Käytiin katsastamassa kehän tarkempi sijainti ja lähdettiin sitten kävelyttämään Hukkaa. Juoksutin sitä hetken aikaa, että kehässä sitten irtoaa parempaa ravia. Suomenlapinkoirat tuomaroi Jelena Kruus Virosta. Hukan luokassa oli toinen uros, joka kehäss

Tänään oli viimeiset näyttelytreenit, jotka samalla olivat kenraaliharjoitus viikonlopun pentunäyttelyitä varten. Keli oli sateinen, joten aloitettiin treenit ahtaassa katoksessa. Paikalla oli kolme koiraa. Ensin juostiin kaikki kolme pientä rinkiä katoksessa. Otettiin lyhyitä pätkiä ja pysähdyttiin, koska meidän edessä oleva chihu oli vähän hitaampi. Tässä Hukka ravasi ihan hyvin. Sitten otettiin "yksilöarvostelut". Saatiin oikein autenttinen harjoitus, kun toisen koiran namipussi levisi katokseen. Oli Hukalla alkuun vähän mielenkiinto muualla kuin minussa, mutta kyllä se lopulta maassa olleet namit unohti. Aloitettiin juoksuttamisella, nyt Hukka vaan meni peitsiä, lyhyitä pätkiä saatiin ravattua. Liekö ahdas paikka vai outo alusta vaikuttanut. Otettiin ympyrä juoksua ja ees-taas-liikkeet. Vähän meinasi kengurukohtaus välillä iskeä. Sitten kouluttaja kopeloi Hukan läpi ja harjoiteltiin mittaamista. Näissä ei ongelmia, vaikka Hukkaa ei ole aiemmin mitattu. Hukan vakavami

Tänään oli vuorossa viimeinen kerta Hukan pentukurssia. Aloitettiin kosketuskeppitreenillä. Hukan kanssa on kotona treenattu jonkun verran kosketuskeppiä. Se osaa sitä kuonolla koskettaa ja seurata jonkun matkaa. Nyt meillä oli koirakoulun kosketuskeppi käytössä, joka oli melkolailla erinäköinen kuin meidän oma. Nopeasti Hukka kuitenkin hoksasi, mistä oli kyse. Meidän täytyikin pitää vähän taukoja, ettei mene ihan namien syöttelyksi. Sitten oli taas vuorossa putkitreeniä. Hukalle laitettiin putkea vähän mutkalle, mikä nyt ei tuottanut mitään ongelmia, kun Hukka on aiemmin jo mennyt mutkaputkiakin. Putkiosuutta vähän hankaloitti, että osa koirista jäi parveilemaan suoraan putken ulosmenopään eteen. Sieltä kun koira säntää täysiä, niin ekanahan se yrittää putkesta näkyvien kaverien luo. Sain onneksi napattua Hukan aina matkaan ennen kuin se ehti muiden luo. Putki mentiin pariin kertaan. Lopuksi oli rallytokotyyppinen rata. Ensin oli istu-maahan kyltti. Sujui Hukan kanssa vielä h

Tänään oli viimeinen kerta tokon 1-luokan kurssia ja samalla pidettiin loppukoe. Loppukokeessa katsottin, osaako koira kurssilla opetetut asiat ja voiko se siirtyä 2-luokalle. Aloitettiin kuitenkin kertauksella. Ensin mentiin riviin ja koirat perusasentoon. Siitä otettiin sitten omaan tahtiin seuraamisia sen mittaisia pätkiä, kun itse halusi. Hukalle otin reilun viisi metriä kerrallaan, sitten pysähdys, jolloin Hukka istuu ja palkka. Näitä muutamia toistoja. Hyvin sujui ja kouluttajakin tuli kehumaan. Sitten tehtiin seuraamisharjoitus, jossa kierrettiin muut rivissä seisoneet koirakot. Hukan kanssa oltiin ensimmäisiä. Ensin lähti hienosti, otin välillä pysähdyksen ja palkkasin. Siitä kun lähdettiin, Hukka sai jonkun hajun ja kontakti katkesi. Pysähdyin ja käskin Hukan perusasentoon ja jatkettiin uudestaan. Aloin kehua Hukkaan enemmän äänellä ja loppu sujuikin hyvin. Kouluttaja sanoi, että Hukka kasvaa ainakin viisi senttiä, kun kehun sitä. Se siis haluaa työskennellä minulle,

Käytiin tutustuttamassa Hukkaa ravimaailmaan. Ratsupuolihan on Hukalle hyvinkin tuttua, kävihän se tallilla ensimmäisen kerran ennen kuin ehti edes uuteen kotiinsa tutustua. Mutta raveista Hukalle ei ole aiempaa kokemusta. Sää oli sateinen, joten yleisömäärä oli odotettua pienempi. Katsomoalueella oli hyvin tilaa liikkua koiran kanssa. Aluksi raviponit olivat hyvin mielenkiintoisia ja niitä piti näin tarkasti seurata. Taas siellä niitä menee. Hukka osoitti selvää kiinnostusta poneja kohtaan, mutta hyvin rauhallisesti se niihin suhtautui. Katseli vaan, mutta ei edes ajatellut haukkua. Mielenkiinto säilyi ehkä tunnin ajan. Sitten piti alkaa keksiä jo jotain ajanvietettä. Aarteita löytyy, kunhan tarkasti etsii. Hukka sai kovasti ihailua osakseen ja rapsutuksia. Sen rauhallisuutta käytiin ihmettelemässä. Olihan se paljon rauhallisempi kuin Nalle samanikäisenä. Ei reagoinut koviin kuulutuksiin, poneihin tai muihin ihmisiin. Tämä olikin hyvä harjoitus enn

Hukka pääsi taas Lillin kanssa lenkille. Tällä kertaa kelikin oli vähän aurinkoisempi, joten kuvatkin onnistuivat hiukan paremmin kuin viimeksi. Rannassa piti tietenkin käydä lotraamassa. Yhdessä ihmeitä tutkimassa. Lillin pulahdus. Ravistelua. Ja lisää ravistelua. Maisemat alkaa olemaan jo melko syksyiset. Hukka vauhdissa. Yhdessä eteenpäin. Ja välillä takaisinpäin. Haukkaus. Toinen haukkaus. Tämän päivän aiheena oli juokseminen, kun viimeksi oli painiminen. Kaksin aina hauskempaa. Ilmeet taas kohdillaan. Rantaan taas tutkimuksia tekemään. Lilli vauhdissa. Sitten poikettiin metsän puolelle. Melkein onnistunut yhteisposeeraus, vielä kun Lilli katsoisi kameraan. Luoksetuloa taas. Lillin kanssa piti olla tarkkana, kun kumartui ottamaan kuvia. Jos odotti liian pitkään, että koirat tulevat lähemmäksi, se hyppäsi syliin. Lillin sivuprofiilia. Kylki kyljessä.

Päästiin tänään ylimääräiselle pentukurssin kerralle, kun vuorossa oli poissaolleille tarkoitettu korvauskerta. Hukan kanssahan me ollaan oltu joka kerta kurssilla, mutta saatiin tulla ilmaiseksi myös korvauskerralle, kun ei sinne hirveästi ole tunkua. Tämä olikin hyvä harjoitus, koska mukana oli vieraita koiria, ainoastaan Lilli oli tuttu ja yksi koira oli toisesta tokoryhmästä. Mentiin ensin isoon ympyrään ja palkattiin koiraa kontaktista. Sitten lähdettiin kulkemaan ympyrää vastapäivään kontaktista palkaten. Välillä Hukalla viisti nenä maata, mutta kyllä sieltä hyviäkin pätkiä tuli. Hyvin Hukka kuuntelee koko ajan, vaikka nenä käykin samalla. Pienen naksauksen kun tekee kielelle, niin se on taas valmis työntekoon. Tämän jälkeen kouluttaja kävi tekemässä kaikille pienen käsittelyharjoituksen ja tässä ei Hukan kanssa ollut ongelmia. Sitten päästiin Hukan lempiaiheeseen eli putken läpi juoksemiseen. Kaikki sai mennä sen kolmeen kertaan. Hukalla oli aika vauhti päällä ja samall

Tänään oli vuorossa toinen kerta Hukan näyttelytreenejä. Paikalla oli Hukan lisäksi kaksi koiraa. Aloitettiin juoksemalla kaikki ympyrää. Kaksi isompaa meni isompaa ympyrää ja yksi pienempi koira meni keskellä vähän pienempää. Hukan kanssa aloitettiin ihan kävelemällä, jotta sain sen ravaamaan. Jonkin verran pystyin jo juoksemaan ja Hukka pysyi ravilla, vaikka välillä iskikin pienimuotoisia hyppypyppykonkkaloikkas-kohtauksia. No eihän nekään näyttelyissä haittaa, kunhan välillä näyttää sitä raviakin. Sitten seisotettiin koiria rivissä ja kouluttaja käveli koirien ohi moneen kertaan, jotta tottuvat siihenkin, että joku voi siitä kulkea. Näyttelyissähän tuomari saattaa suhata siinä edestakaisin ja tietenkin toivottavaa on, ettei koira siihen reagoi. Sitten alettiin harjoitellla yksitellen juoksutusta. Ensin tehtiin edestakaisin juoksutus. Tähän saatiinkin heti hyviä vinkkejä, joita en ole aiemmin edes ajatellut. Käännös kannattaa tehdä niin, että koira jää keskelle, jotta tu

Aloitettiin treenit luoksetuloharjoituksilla. Hukka pääsi vuoroon ensimmäisenä. Ensin kaksi normaalia. Juoksin Hukan luota pois ja vingutin vinkulelua. Hukka tuli hyvällä vauhdilla luokse ja palkkasin sen lelulla. Sitten vaikeutettiin siten, että muut menivät riviin ja luoksetulevan koiran piti juosta niiden ohi. Ensin meinasin, että Hukalle oltaisiin laitettu liina, mutta kouluttaja sanoi, ettei se tarvi, kun sujuu niin hyvin. No eipä ekalla kerralla sujunutkaan, vaan Hukka säntäsi rivissä viimeisenä olleen koiran luo. Otettiin heti sama uudestaan ja tällä kertaa Hukka tuli minun luokse. Mentiin sitten riviin viimeisiksi ja hetken päästä saatiin ottaa uudestaan. Tällä kertaa oltiin vähän lähempänä muita koiria ja hienosti Hukka tuli luokse. Siirryttiin kentällä vähän sivummalle, missä kasvaa puita ja opetettiin koiria kiertämään puuta. Tätä voi soveltaa myöhemmin agilityn treenamiseen. Hukka nyt ei ehkä ihan hoksannut, että mistä oli kyse, mutta kyllä se aina herkun perässä puun ki

Sateisessa säässä lähdimme Hukan pentukurssikaverin, Lillin, kanssa lenkille pellolle. Näin sitä samalla avartuu itselle lähialueen lenkkimaastot.