Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla.

Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia. Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että koiran hyvinvointi menee ulkonäöllisten seikkojen edelle. Saan kuitenkin reilun puolet vuodesta nauttia Nallesta pitkäkarvaisena siitäkin huolimatta, että vuoden kuumimmaksi ajaksi helpotan sen oloa karvoja leikkaamalla.

Steriloinnin myötä muuttunut hormonitoiminta vaikuttaa karvaan

Sterilointi vaikuttaa hormonitoimintaan, mikä taas vaikuttaa karvaan. Ei toki kaikilla, koska koirat ovat yksilöitä. Mutta se, että omalla sessulla sterilointi ei vaikuttanut karvan laatuun tai sen irtoamiseen, ei tarkoita automaattisesti sitä, että naapurin sessun tapauksessa asia on samalla mallilla. Reichel et al (2008) havaitsi, että vuosi steriloinnin jälkeen 20 %:lla tutkituista koirista karvapeitteessä oli tapahtunut jonkinlaisia muutoksia. Tuo 20 % on vuoden päästä on aika paljon, sillä oman kokemukseni mukaan muutos tulee näkyviin pikkuhiljaa, ei välttämättä vielä kahdessakaan vuodessa. Eli todellisuudessa koirien määrä, joiden turkin laatuun sterilointi vaikuttaa pitemmällä aikavälillä, on varmasti suurempi kuin tuo joka viides.

Ennen sterilointia Nallen karvaa ei tarvinnut juurikaan harjata muuta kuin karvanlähdön yhteydessä. Se pysyi siistinä ja likaa hylkivänä itsestään. Muutos turkissa alkoi näkymään reilu vuosi sterkkauksen jälkeen. Karva pehmeni, piteni ja siitä tuli tiheämpää, eikä sitä irronnut enää juuri ollenkaan. Jos lapinkoiran turkki vaatii viikottaista harjausta, on siinä jotain vialla. Tällaisten koirien jalostuskäyttöä pitäisi vakavasti harkita, koska tämä ei todellakaan ole mikään ominaisuus, joka lapinkoiralla pitäisi olla. Lapinkoira ei ole mikään turkkirotu, jonka turkki pysyy hyvänä vain jatkuvalla ylläpidolla.

Nalle hormoniturkissaan. Päällisin puolin siisti, mutta mahdottoman tiheä ja kuten kuvasta näkyy, vatsakarvat keräävät hurjan määrän kuraa mukaansa.

Karva ei enää irtoa

Usein kuulee näiden karvanajelun yhteydessä väitteitä laiskoista koiranomistajista, jotka eivät vaan viitsi harjata koiraansa riittävän usein ja tämän vuoksi karvaa on paljon. Tosiasia kuitenkin on, että steriloinnin myötä karva ei enää yksinkertaisesti irtoa entiseen malliin. Jos tällaiselta koiralta haluaa karvaa irti harjaamalla, niin se tarkoittaa sitä, että ihossa kiinni oleva karva revitään väkisin irti tai katkotaan.  Se ei varmasti tunnu koirasta mukavalta, enkä oikein ymmärrä miten se karvan katkominen harjalla olisi hyväksyttävämpää kuin katkominen koneella. Jälkimmäinen on kuitenkin koiran kannalta monta kertaa mukavampi toimenpide. Tähän ei vaikuta harja tai harjaajan aktiivisuus, vaan koiran hormonitoiminta. Sitä taas ei voi vilkastuttaa tehokkaalla harjaamisella. Ja tähän karvan irtoamattomuuten vielä pieni muistutus. Jos koira ei pudota karvaansa kevään aikana, niin sehän tarkoittaa sitä, että koiralla on kesällä saman verran tai enemmän karvaa kuin sillä oli edellisenä talvena. Nallen pärjää aivan hyvin ulkona vaikka minkälaisessa pakkasessa, joten voi hyvin kuvitella, että samanlaisessa turkissa sille tulee kuuma, jos hellettä on saman verran kuin talvella oli pakkasta.

Eläimillä karvat kasvavat kolmessa vaiheessa (ml. ihminen). Aktiivisessa kasvuvaiheessa karva kasvaa solujen jakautuessa nopeasti, siirtymävaiheessa  solut siirtyvät nopeasta jakautumisesta lepovaiheeseen ja lepovaiheessa ei solujen jakautumista enää tapahdu. Karvat eivät siis enää kasva, mutta pysyvät kuitenkin kiinni. Useimmilla koirilla karvat pysyvät pitkään lepotilassa. Vaihe voi kestää kuukausista vuosiin ennen seuraavan aktiivisen kasvuvaiheen alkamista. Tutkimuksissa on havaittu aktiivisessa kasvuvaiheessa ja lepovaiheessa olevien karvojen suhteen muutoksia steriloinnin jälkeen. Reichler et al (2008) havaitsi tämän suhteen muuttuneen lähes 90 %:lla tutkituista koirista siten, että aktiivisessa vaiheessa olevien karvojen suhteellinen osuus lisääntyi ja lepovaiheessa olevien vähentyi. Samoin karvattomien lepovaiheen karvatuppien suhteellinen osuus väheni.  Eli tämä tarkoittaa sitä, että kasvuaan jatkavia karvoja sekä karvallisia karvatuppia on suhteessa enemmän kuin ennen sterilointia. Tutkimuksessa tällä ei huomattu olevan suoraa yhteyttä karvan laadun muutoksiin.

Nallella yksi muutos steriloinnin jälkeen on se, että sen karva ei enää muutu punertavaksi kuten se ennen teki keväällä juuri ennen irtoamista. Nallen turkki on nykyään täysin musta ympäri vuoden. Hukalla karva toimii tällä tavalla ja punaiseksi muuttunut karva lähtee sitten harjaamalla irti. On siis mahdollista, että Nallen karva on koko ajan tässä aktiivisen kasvunvaiheessa, eikä saavuta lepovaihetta ja sen jälkeistä irtoamista ollenkaan. Mutta tämä siis vain omaa mututulkintaa vailla tieteellistä pohjaa.

Kamalan ruma lapinkoira? Tässä 3 viikkoa karvanajelusta.

Karva muuttuu vähemmän vettä, likaa ja roskia hylkiväksi ja huonommin kuivuvaksi

Sen lisäksi, että karvaa tulee lisää ja siitä tulee pidempää, se myös muuttuu pehmeämmmäksi. Pehmeä karva imee vettä, likaa ja roskia paremmin kuin karkea. Tuntuu kuin ulkoiluttaisi pesusientä, joka imaisee kävellessään maasta kaikki risut ja männynkävyt. Tämä tapahtuu vaikka lähtisi lenkille heti harjattuaan koirasta kaikki takut auki. Ja niitä roskia ei millään pikkupyyhkäisyllä saa irti, vaan ne takertuvat pitkään karvaan vaatien kunnon irrotusoperaation.

Kurakeleillä rapa imeytyy koiran ihoon asti, jolloin se pesu vaatii perusteellisen kastelun. Pehmeä karva ei enää kuivu kunnolla, joten pitkään jatkuvien kurakelien yhteydessä koira olisi päivätolkulla märkä. Meillä kun ulkoillaan useita kertoja päivässä, joten koira ei ehtisi kuivua pesun jälkeen ennen seuraavaa ulkoilukertaa. Tähän liittyy myös uittaminen, joka luonnollisesti viilentäisi koiran oloa hyvin. Ei sitä kovin usein viitsi uimaan päästää, jos turkin kuivumiseen menee päiviä. Ja Nallehan ei kyllä kovin paljon edes ui, joten sen kohdalla uittaminen ei toimi kovin hyvänä viilennysmuotona.

Liikumme paljon luonnossa ja harrastamme, myös kesäisin

Liikumme luonnossa paljon. Ohjelmaan kuuluu useita vaellusreissuja vuoden aikana. Lisäksi käydään melomassa. Etenkin melontareissuilla on tärkeää, että koira kuivuu nopeasti, ettei sitä tarvitse ottaa märkänä telttaan nukkumaan. Vaeltaessa ei kovin helposti 20 kg rinkka selässä kumarruta irroittamaan perskarvoihin tarttuneita kuusen oksia. Ja rinkkaa ei viitsi jokaisen tarttuneen risun kohdalla laskea maahan. Joten kyllä, ihan mukavuussyistä on paljon helpompi harrastaa retkeilyä ilman valtavaa hormoniturkkia. Senkin kanssa on kokeiltu ja Hukan ja Nallen kulkiessa peräkanaa samaa polkua, ero turkkiin tarttuneiden roskien määrässä oli huomatttava.

Meidän viikko-ohjelmaan kuuluu usean lajin treenit ympäri vuoden. Myös kesäisin kelistä välittämättä. Harrastuksissa on kivempi käydä, kun molemmat osapuolet nauttivat siitä. Niinpä on paljon mukavampi harrastaa koiran kanssa, joka ei heti hyydy helteessä.

Tämä turkki ei ole kovinkaan käytännöllinen retkeilyn kannalta.

Turkin ajelu on työlästä, joten en varmasti tekisi sitä huvin vuoksi

Turkin ajelu vaatii useita vaiheita. Ensin leikataan saksilla suurimmat karvat, sitten pestään koira leikkurin terän säästämiseksi, sitten ajetaan koneella ja pestään vielä lopuksi, jotta saadaan irtokarvat pois koiran iholta. Tähän kuluu aikaa. Vaihtoehtoisesti voisi viedä koiran trimmaajalle, mikä luonnollisesti maksaa. Ei nyt välttämättä kovin paljoa, mutta voisihan niilläkin rahoilla ostaa koirille vaikka puruluita.

Joten en varmasti tekisi tätä operaatiota, jos en näkisi koirassa tapahtuvaa positiivista muutosta karvojen poistamisen jälkeen. Tai huomaisi kuinka paljon helpompaa retkeily ilman hormoniturkkia on. Tai kuinka paljon innokkaampi koira on treeneissä ilman hormoniturkkia. Hukalla on normaalisti toimiva turkki ja sitä ei ole ikinä ajettu. Jos tekisin tätä ihan vaaan huvikseni, muoti-ilmiön vuoksi, niin varmaan molemmat koirani olisivat kesäisin kaljuja.

7 kk ajelusta ja karva on normaalissa mitassaan. Tästä se sitten jatkaa koko talven kasvuaan, kunnes hormoniturkki on taas valloillaan.

Muutama urbaanilegenda karvojen ajelusta

Karvojen ajeluun liittyy paljon urbaaneja legendoja, jotka pääosin perustuvat jonkun paintilla tekemään piirrustukseen siitä, kuinka kaksikerroksinen turkki itseasiassa toimii pakastimen tavoin kesähelteillä koiraa viilentäen. Tämän kumoamiseksi on useampi taho tehnyt vastaavan piirrustuksen paintilla, missä ensimmäisen väittämät on täysin kumottu (mm. fysiikan lakien vastaisina). 

Usein kuulee myös väitteitä koiran ihon palamisesta. Nallen ajelu ajoitetaan aina vapun tienoille, jolloin ei vielä yleensä hirveästi aurinkoisia päiviä ole tai jos on, niin niistä ei ehdi nauttia. Näinpä sen karva ehtii kasvaa hyvin ihoa suojaavaksi ennen kesälomia, jolloin vietetään enemmän aikaa ulkona. En kyllä muutenkaan ikinä pidä koiria suorassa auringonpaisteessa niin kauaa, että ne auringossa edes ehtisivät palaa. Toinen juttu on ötököiden kiusaaminen. Tähän pätee sama juttu kuin aurinkoon. Vaikka Nallen karva aina hyvin lyhyeksi ajetaan, niin se on jo riittävän pitkä suojaamaan myös ötököiltä siinä vaiheessa, kun niiden armoilla enemmän aikaa vietetään. 

Ja suurin kysymys tietenkin on aina se, että ajellut koirat ovat rumia. Niin rumia, että facebook ryhmissä niiden ulkonäköä voi aivan vapaasti haukkua. No, ovathan ne vähän aikaa, mutta se karva kasvaa hyvin nopeasti. Puolessa vuodessa koira on jo ihan normaalissa turkissaan, eikä se ruma ole ollut pitkään aikaan ennen sitä. Mielipiteitä on tietenkin monia. Minun mielestä nykyään näyttelyissä menestyvät keeshondien ja chowchowien kaksoisolennot ovat rumia lapinkoiria, mutta en koe silti tarvetta käydä niiden kuviin mitään kommentoimassa. Jotkut käytöstavat pitäisi säilyttää, vaikka olisikin asioista eri mieltä.

On totta, että kaikille ajelluille koirille ei karva kasva enää normaalisti takaisin. Näissä tapauksissa on kuitenkin useimmiten syynä taustalla oleva sairaus. Eli jos jotain tällaisia ongelmia on, olisi erittäin tärkeää selvittää syy karvankasvun ongelmiin ja ilmoittaa siitä rotuyhdistyksen jalostustoimikunnalle. Syynä voi olla esimerkiksi jokin perinnöllinen sairaus, mikä pitäisi sitten huomioida sukulaiskoirien jalostuskäytössä. Karvatupella ei ole muistia. Se ei tiedä onko siitä kasvanut karva katkennut vahingossa vai katkaistu tahallaan. Näin ollen karvan ajelun ei pitäisi vaikuttaa samasta karvatupesta myöhemmin kasvavaan uuteen karvaan.

Karvattomana jaksaa aksata, myös kesäkuumalla. Kuva Sami Puska.

Jokainen tehköön tavallaan

Mielestäni jokainen koiranomistaja tuntee itse oman koiransa parhaiten tai ainakin pitäisi tuntea. Tässä rodussa on paljon suurempiakin ongelmia kuin se, että lähinnä sterkatuilta, vanhoilta ja/tai sairailta koirilta ajetaan kesäksi karvaa lyhemmäksi. Esimerkkinä näistä sairaustietojen salailu, jalostuskoirien minimiterveystarkit, nuorten koirien jalostuskäyttö, urosten liiallinen jalostuskäyttö, koirien ylipaino sekä luonne- ja koulutusongelmat.

Jos tuntuu, että karvan ajelu voisi helpottaa koiran oloa, niin ajele. Jos koirastasi irtoaa karvaa harjaamalla, ole onnellinen! Ja loppuviimein, jokainen voisi käyttää sen ajan, mitä nyt kauhistelee toisten koirien (joita ei todennäköisesti tule ikinä edes tapaamaan) leikattuja karvoja, vaikka oman koiransa kanssa lenkkeilyyn. Kenenkään ei tarvi muuttaa mielipidettään tai hyväksyä meidän valintoja. Mutta kenenkään ei myöskään tarvi tulla kertomaan, että teen jotain väärin. Ja vaikka kertoisikin, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Aion jatkaa hyväksi havaitsemallani ja koiran hyvinvointia parantavalla linjalla!

Lähteet 

Reichler, I. M., Welle, M., Eckrich, C., Sattler, U., Barth, A., Hubler, M., Nett-Mettler, C. S., Jöchle, W. & Arnold, S. 2008. Spaying-induced coat changes: the role of gonadotropins, GnRH and GnRH treatment on the hair cycle of female dogs.  Vet Dermatol. 2008 Apr;19:77-87.