Siirry pääsisältöön

Dogbic- tunnilla

Dogbic- ohjaaja Sanna Vuorinen tuli pitämään näytetuntia meidän agilityseuralle. Kerta ei maksanut mitään ja oli sopivasti agilityn viikkotreenien perään, joten tottakai ilmoittauduin mukaan. Mitään ennakkokäsitystä lajista ei ollut, joskus nimen olin kyllä jostain lukenut. Koirakoita oli paikalla kahdeksan.

Tunti aloitettiin lämmittelyllä. Käveltiin ensin kaikki isoa ympyrää. Ohjaajan käskystä koira laitettiin välillä istumaan, seisomaan tai makaamaan. Vaihdettiin suuntaan ja sama homma jatkui sillä erotuksella, että tällä kertaa myös itse tehtiin se asento, mihin koira käskettiin.

Jatkettiin erilaisilla kyykyillä. Ensin oltiin tavallisessa kyykyssä ja koira kiersi samaan aikaan kahdeksikkoa jalkojen ympärillä. Sitten tehtiin askelkyykkyjä paikallaan, jolloin koira meni jalan alta. Sama homma eteenpäin kävellen (koira pujotetteli). Sitten seurasi vähän haastavampi harjoitus eli askelkyykyt takaperin koiran pujotellessa jalkojen välistä. Enpä ole tämmöistä tehnyt ikinä ilman koiraakaan, joten vähän joutui pähkäilemään, että mitenkäs tämä nyt menikään.

Sitten tehtiin vatsalihaksia. Niitä tehtiin mm. niin, että koira istui edessä ja ylösnoustessa koira antoi tassua. Seuraavaksi oltiin hartiat ja jalat ilmassa. Jalkojen korkeutta vaihdeltiin ja koira joko ryömi jalkojen ali tai hyppäsi yli. Kokeiltiin myös vatsalihaksia koiran ollessa sylissä. Nämä olivat selvästi raskaampia kuin ilman koiraa varsinkin, kun Nalle kiipesi rinnan päälle istumaan.

Siirryttiin punnerruksiin. Normipunneruksia tehtiin samaan tapaan kuin vatsoja eli koira istui edessä ja ylös punnerruksen jälkeen antoi tassua. Välillä nostettiin vastakkainen käsi ja jalka ylös ja taas koira antoi tassua.

Sitten siirryttiin työskentelemään pareittain yhden koiran kanssa kerrallaan. Koiran omistaja aina ohjasi koiraa ja toinen parista treenasi. Tehtiin lankutusta, sivulankkua, seinää vasten nojausta ja lantion nostoja. Koira oli liikkeestä riippuen välillä päällä istumassa tai seisomassa ja välillä ryömi alitse.




Lankutusta lisäpainon kanssa.


Nallelle oli selvästi mieluisampia nuo ihmisen päällä kiipeilyt. Ali ryömiessä sen piti hetki miettiä, että onkohan tää homma nyt turvallista. Oli kyllä hauska kokeilla tätäkin. Ohjaajalle oli riittävän rankkaa, koiralle vähän helpompaa. Saa nähdä jatketaanko tätä harrastusta, kun kesällä näillä levysasteilla saattaa alkaa pyörimään dogbic-tunteja.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p...
Jatka lukemista »

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin ...
Jatka lukemista »

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln...
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska ...
Lähetä kommentti
Jatka lukemista »

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt...
Jatka lukemista »