Lappalaiskoirien rotujärjestön alaosastolla ei juurikaan ole tällä seudulla ole toimintaa, mutta ollaan tässä viime aikoina järjestetty tuttujen lapinkoirien omistajien kanssa itse toimintaa. Aiemmin on ollut agilitypäivä (jonne en päässyt, siksi ei aiemmin ole mainittu) ja rally-tokopäivä (jossa olin kouluttajana, minkä vuoksi siitäkään ei ole mainintaa). Nyt oli vuorossa tokopäivä ja tällä kertaa pääsin itsekin osallistumaan. Kouluttajana toimi Jonna Löytynoja (knl Kielapihkan), jonka opissa olen ilokseni saanut olla aiemminkin Nallen kanssa, mutta Hukka pääsi nyt ensimmäistä kertaa Jonnan kriittisten silmien alle.
Koulutuspäivään osallistui kymmenen lapinkoiraa pennusta Nallen tasoon asti. Treeniaikaa oli varattu 40 minsaa per koira. Alkuun ajateltiin, ettei kenenkään koira jaksa noin kauaan treenata, mutta Jonnalla riitti asiaa niin paljon, että aika meinasi ennemminkin loppua kesken. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus treenata kaksi 20 minsan pätkää, mutta käytännössä tehtiin ensin pidempi pätkä ja toinen pätkä oli sitten sen verran mitä jäi jäljelle. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi, niin kaikki saivat ekalla pätkällä olla sen aikaa kun tarvitsivat, eikä kukaan ollut sekuntikellon kanssa vahtimassa, että saa treenata tismalleen saman ajan kuin muut (tällaista on oikeasti nähty muun rotuisten harrastajien parissa muissa lajeissa...).
Hukka oli vuorossa ihan ensimmäisenä ja sen kanssa otettiin palkaamistarauhoittumista. Namia ei saa antaa suoraan suuhun, vaan sillä ensin härnätään koiraa. Kun namin ja koiran välille on saatu jännite, koira saa alkaa tavoittelemaan herkkua ohjaajan kädestä. Eli se saa olla vähän röyhkeä, että oikeasti haluaa sen herkun ja on sen vuoksi valmis tekemään töitä sen saadakseen. Eikä niin, että herkku vaan tulee kurkkuun, kun tekee jotain sinnepäin. Perusasentoihin tuloissa Hukalla ei toiminut, että huonoista huomautettiin ja käskettiin pois. Hukka muuttui siitä vähän epävarmaksi. Sen sijaan jos se tulee huonosti, niin pitää sanoa nätisti, että olipa hyvä, mutta kokeillaan uudestaan. Ja kun toisella kertaa onnistuu, niin siitä palkka.
Rauhoittumista harjoiteltiin, koska Hukka kerää kierroksia ympäröivästä häiriöstä. Jonna kysyi, että osaako Hukka käy siihen- käskyn. Koira siis käsketään paikalleen ja sen tulee olla siinä niin kauan kunnes saa luvan poistua. Vaikka tapahtuisi mitä. Koiraa ei palkata tästä ja hakiessa sille sanotaan hyvin rauhallisesti mennään. Hukka jollakin tasolla tämän osaa ja pysyikin asennossa vaikka muut kurssilaiset juoksivat/kiljuivat tai kutsuivat Hukkaa nimeltä.
Nallen kanssa otettiin merkin kiertämistä. Nalle osaa tosi hyvin merkille menon, mikä on osoittautunut ongelmaksi tässä kiertohommassa. Alettiin sheippaamaan asiaa Nallelle. Ensin palkka merkin vilkaisusta, sitten sen taakse menemisestä ja lopulta kiertämisestä. Palkan suunta (eli herkku heitettiin) aina sinne, minne haluttiin koiran seuraavaksi jatkavan. Lopulta sitten palkka heitettiin itsestä poispäin. Vaihdeltiin välillä paikkaa, mistä koiran piti merkkiä lähteä kiertämään ja paikan vaihdos, vaikka kyse oli muutamista metreistä aiheutti Nallelle sen, että ihan kuin kyseessä olisi ollut ihan uusi asia. Aina kun tuli pienikin muutos, Nallen piti aika pitkään miettiä, mitä sen haluttiin tehdä. Mutta kun tarpeeksi kauan odotti, lopulta se vilkaisi merkkiä, mistä palkattiin. Tämän jälkeen se lähti aika ripeästi merkkiä kiertämään. Mutta yksin treenataessa en olisi varmaan tajunnut noin kauaa odottaa. Nytkin välillä katsoin kysyvästi Jonnaa, kun Nalle vaan jökötti vieressä tai edessä ja sain vahvistuksen, että odota vaan. Ja kyllähän se odotus lopulta palkittin.
Lisäksi keskusteltiin miten seuraamiseen ja ylipäätään koesuoritukseen lähdetään rakentamaan kestoa. Seuraamisesta pitää tehdä koiralle maailman mahtavin juttu. Superpalkka purkista ensin yhdeltä askeleellta ja siitä sitten matkaa pidentäen. Kokeenomaista treenitä pitää tehdä säännöllisesti ja siitä aina loppupalkka. Liikkeen välissä vain kehutaan koiraa. Kokeenomainen treeni ei tarkoita, että liikkeet pitää tehdä kuten kokeessa, vaan niitä voi lyhentää. Kerran kuussa olisi hyvä tehdä ihan oikeasti kokeenomainen treeni.
Toisella kierroksella Hukka oli jo vähän väsynyt. Olisin halunnut treenata seuraamisen liikkeelle lähtöjä, mutta siihen ei saatu virettä sopivaksi. Jonna halusi, että tehdään jotain koiran mielestä hauskempaa. Taskussa oli kaninkarvalelu, joten näytin miten Hukka leikkii minun kanssa. Hukka kiskoi lelua muristen. Jonna sanoi, että se todellakin palkkautuu siitä. Tehtiin sitten lelulla härnäämistä ja sen avulla maahanmenoa. Saatin hyvin vauhtia maahanmenoon. Tätä täytyy kyllä jatkaa. Hukka sai Jonnalta kehuja. Jotain olen sen kanssa tehnyt oikein ja potentiaalia Hukassa on tokokoiraksi. Jonna kyselikin, että missä tällaisia suomenlapinkoiria oikein piilotellaan?
Nallen kanssa otettiin toisella kierroksella ihan lyhyt pätkä seuraamisen sivuaskeleista. Oikealle se lähti hyvin mukaan, kun ensimmäisen askelee otti vasemmalla jalalla oikean jalan yli ristiin. Vasemmalla lähtiessä "tökätään" koiraa ensin vähän vasemmalla jalalla, että se huomaa, että joku on tulossa. Sitten oikealla vasemman jalan yli ristiin. Tässä Nalle lähti helposti väistämään taakse ja kun se jää selän taakse, niin lopettaa helposti tekemisen. Mutta nyt saatiin neuvot, miten tätä kannattaa lähteä työstämään.
Omien koirien treenaamisen lisäksi vierähti "muutama" tunti muiden suorituksia katsoessa. Mutta mikäs siinä hyvässä porukassa.
Kommentit
Lähetä kommentti