Oulun reissussa eniten odotin Nallen ja Niuniun kohtaamista. Vieläkö kaverukset muistaisivat toisensa, kun edellisestä tapaamisesta on reilu vuosi aikaa? Tulisivatko ne vielä toimeen? Miten Nallen sterilointi vaikuttaisi tähän kuvioon?
Nalle ja Niuniu ehtivät olla kavereita useamman vuoden, kun naapureina asuttiin. Ikäeroa kaveruksilla on noin 10 kuukautta. Tässä Elinan ottama ensimmäinen kuva Nallesta ja Niuniusta.
kuva: Elina Seppänen
Tavattiin meidän entisen kodin lähettyvillä, missä Niu edelleen asuu ja lähdettiin siitä kävelemään tuttuakin tutumpia lenkkipolkuja. Hihnassa ei kauheasti päästetty koiria kosketuksiin, vaan käveltiin läheiseen metsään, missä pystyttiin päästämään ne irti.
Nalle kuulostelee koirien haukuntaa.
Aluksi koirat nuuskuttelivat omiaan. Samassa metsässä kuului koiran haukuntaa, joten vaihdettiin ojan toiselle puolelle. Siellä koirat touhusivat edelleen vähän omiaan, Niuniu kaivoi kuoppaa.
Siellä sitten vuosi erossa oloa pyyhkiytyi koirista kokonaan pois ja meno oli ihan samanlaista kuin ennen hyvinä aikoina.
Nallea taitaa naurattaa, kun se miettii mitä kaikkea kivaa Niuniun kanssa voisi tehdä.
Leikin ensisekunnit. Molemmat seisoo jähmettyneinä.
Niuni sai hepulin ja Nalle katsoo, että minne se nyt säntäsi.
Vaanimista.
Kuiskutellaan kaikki vuoden aikana kertyneet salaisuudet toisen korvaan.
Koirien vanhat roolit löytyivät nopeasti. Niuniusta tuli taas hulvaton pentukoira.
Nallen ja Niun hienovaraista kommunikointia oli hieno seurata sivusta. Kesken leikin Nalle saattoi pysähtyä sekunniksi tai kahdeksi ja laittaa leuan Niuniun selälle. Pieni muistutus johtajasta, muuta ei tarvittukaan.
Välillä piti vetää vähän henkeä. Nallen tassu on Niuniun kaivamassa kuopassa.
Nättimys.
Kaverikuva.
Koirat olivat kyllä silminnähden tyytyväisiä, kun näkivät toisensa pitkästä aikaa.
Kepinsyöntiä.
Oisko oravia?
Niuniun kepinsyöntikin johti hauskaan koirien väliseen kommunikointiin.
Nalle halusi kepin Niulta. Se juoksi kauempaa täysillä suoraan kohti keppiä syönyttä Niuniuta (Niu ei tykkää siitä, että muut koirat juoksee sitä päin). Viime sekunnilla ennen törmäystä Nalle kääntykin poikittain Niuniun eteen, pysähtyi ja alkoi tuijottamaan eteenpäin (ei siis kertaakaan katsonut Niuniuta). Niuniu makasi hetken paikoillaan, nousi sitten ylös, katsoi Nalle, katsoi keppiä ja lähti pois. Niuniun poistuttua Nalle otti kepin maasta.
Sitten vielä vähän leikittiin.
Ja hengailtiin.
Lenkin lopuksi oltiin kävelemässä takaisinpäin. Nalle lähti monta sataa metriä ennen lähtöpaikkaa viilettämään nopeampaa vauhtia sen näköisenä, että sillä on nyt selvä päämäärä. Annettiin Nallen johdattaa meitä ja katsottiin minne se menee. Tien yli, kahden talon välistä, yhdelle rapulla pysähtyi haistelemaan (siihen on kuulemma muuttanut uusi koira), muutaman rapun ohi ja sitten Nalle kääntyi meidän vanhan asunnon ulko-ovelle. Avasin kokeeksi oven ja meidän vanhan kotioven taakse Nalle pysähtyi istumaan. Niin ne koiratkin vaan muistaa paikkoja.
Kiitos lenkistä ja hei, hei ensi kertaan! Toivottavasti seuraava tapaamisväli ei veny näin pitkäksi!
Kommentit
Lähetä kommentti