Justiin oltiin kaverin kanssa puhuttu, että olisi mielenkiintoista järjestää luento koirien virallisten terveystarkastusten tärkeydestä, kun vastaan tuli ilmoitus Anu Lappalaisen luennosta. Aiheena oli siis koirien viralliset luustokuvat. Matkakaan ei ollut este, koska luento järjestettiin Seinäjoella. Luento pidettiin Pääkirjastolla ja sali oli lähes tulkoon tupaten täynnä. Yllättävän vähän tuttuja mahtui kuitenkin joukkoon.
Luento oli selkeä ja mielenkiintoinen. Paljon oli tuttua asiaa, mutta myös uutta tietoa tuli. Anu näytti paljon röntgenkuvia, mikä oli hyvin opettavaista. Tässä vähän omia muistiinpanojani luennolta. Huomioithan, että nämä voivat sisältää väärin ymmärryksiä ja omia tulkintojani. Tarkempaa tietoa kannattaa lukea Kennelliiton sivuilta.
Koiran selkäranka
Koiran selkärankan kuuluu normaalisti 7 kaulanikamaa, 13 rintanikamaa ja 7 lannenikamaa, 3 yhteen luutunutta ristiluunikamaa sekä noin 20 häntänikamaa. Häntänikamien määrä vaihtelee roduittain, muiden nikamien määrä on vakio. Nikama koostuu okahaarakkeesta, fasettinivelestä (normaali nikama, johon voi tulla nivelrikkoa) sekä kylkiluusta, jos kyseessä on rintanikama ja poikkihaarakkeesta, jos kyseessä on lannenikama. Lanne- ja rintanikamat erilaistuvat alkion kehityksen aikana. Ristiluussa on kolme okahaaraketta ja kolme fasettiniveltä. Nikamat yhdistyvät toisiinsa välilevyjen avulla muodostaen yhtenäisen ketjun.
Suurin osa koirien selkäongelmista kasautuu lanneristiluuliitoksen alueelle, siksi se on tärkeä. Koiran selkärangan sisällä kulkee selkäydin ja selkäydinhermot. Jokaisen nikaman kohdalla on hermojuuriaukko, jonka kohdalla selkädyin on suojaton. Selkäydinkanava kapenee ristiluun lähellä. Jos sinne tulee tyrä tms. hermojuuret jäävät puristuksiin.
Röntgenkuva
Lonkkakuvia on alettu ottaa 1970-luvulla, kyynärkuvia 1980-luvulla ja selkäkuvia 2010-luvulla. Röntgenkuva on kaksiulotteinen kuva kolmiulotteisesta rakenteesta. Jokainen kohta koirasta antaa oman lisänsä kuvaan. Röntgentiivis alue näkyy kuvassa valkoisena ja röntgenharva (enemmän ilmaa sisältävä) vähemmän valkoisena. Jos röntgenkuva on vino, sitä kutsutaan prototoituneeksi kuvaksi. Vinon selkäkuvan tunnista esimerkiksi siitä, että molemmat okahaarakkeet ovat näkyvissä tai suoliluut näkyvät kahtena.
Välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV)
Välimuotoinen lanne-ristinikama on nikamaepämuodostuma, jossa yhdesäs nikamassa on sekä lanne- että ristinikaman piireitä. Ilmenemisesssä on paljon vaihtelua. Sairaus on synnynnäinen, eikä ruokinta, liikunta tai muu vaikuta siihen. Sitä ei voida pahentaa tai parantaa, vika ei kuitenkaan ole tappava. LTV on perinnöllinen, joten sitä voidaan vastustaa jalostuksella. Tarkemmin ei kuitenkaan tiedetä, että miten se peirytyy. Todennäköisesti kyseessä on polygeeninen (monen geenin aiheuttama) ominaisuus, joten geenitestiä ei ole luvassa lähitulevaisuudessa. Esiintyvyys vaihtelee roduittain ja eri roduilla on eri geenejä, jotka tämän aiheuttavat.
LTV voi aiheuttaa varhaista lanne-ristiluuliitoksen alueen rappeumaa, jossa hermojuuret ovat puristuksessa iheuttaen kipu- ja halvaustiloja. Se voi myös johtaa toispuoleiseen lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Sairastuneet koirat pärjäävät usein kotikoirina, mutta harrastuskoiraa ainakaan rankempiin lajeihin niistä ei välttämättä ole. Tulee kuitenkin muistaa, etät koiralla voi myös olla selkäongelmia ilman LTV muutosta tai sillä voi olla selkäongelma ja LTV muutos, mutta ne eivät välttämättä liity toisiinsa. Kennelliitossa LTV muutoksia luokitellaan jalostuksen vuoksi, ei niinkään yksittäisen koiran takia. Jalostuksella halutaan päästä muutoksista eroon.
Välimuotoisen nikaman muoto, jossa nikama on "ominut" naapurinsa muodon. Koiralla voi siis olla 8 lannenikamaa (L8), mikä on yleistä saksanpaimenkoirilla, mäyräkoirilla ja rhodesiankoirilla. Koiralla voi myös olla 6 lannenikamaa (L6), joka on yleinen boksereilla ja pienillä terriereillä.
Synnynnäiset nikamaepämuodostumat (VA)
Synnynnäiset nikamaepämuodostumat ovat etenkin korkkiruuvihäntäroduila yleisiä. Suurin osa on välimuotoisia nikamia muualla kuin LTV:n alueella. Muita ilmenemismuotoja ovat puutuvat kylkiluut, puolinikamat ja perhosnikamat. Blokkinikamaksi kutsutaan sellaista nikamaa, jossa kaksi nikamaa ei ole eronnut, vaan ne ovat yhdessä.
LTV:n ja VA:n vastustaminen
Vaikka LTV:n ja VA:n periytymismekanismeja ei tunneta, niiden tiedetään olevan perinnöllisiä, koska ne kulkevat tietyissä suvuissa. Koska ne ovat perinnöllisiä, niitä voidaan jalostuksella vastustaa. Sen vuoksi kahta "viallista" ei saa yhdistää, eikä oireilevaa koiraa saa käyttää jalostukseen.
Varsinaista tieteellistä tutkimusta ei ole olemassa, mutta epävirallisten tulosten valossa näyttää siltä, että kaikki LTV:n muodot periyttävät kaikkia muotoja. Sen vuoksi ei ole järkevää sallia LTV1 koirien käyttöä ja hylätä LTV2-LTV4 koiria jalostuksesta. Jos ei voida käyttää vain LTV0 koiria, ei ole järkeä karsia vain tiettyjä sairauksia. LTV1-LTV4 muotoja voikin käyttää, kunhan ne yhdistää terveeseen koiraan, jolla ei ole välimuotoisia niveliä muuallaakn eli sen kuvaustuloksen pitää olla LTV0, VA0.
Spondyloosi
Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien reunoille muodostuu eriasteisia luupiikkejä ja/tai -siltoja/saarekkeita. Silottumia tulee erityisesti rintarangan loppuosaan ja ristiselän alueelle. Spondyloosi on etenevä sairaus. Sen vuoksi SP0 lausunto tai vain lievät muutokset vanhalla koiralla ovat jalostuksen kannalta merkittävä löytö. Spondyloosia pidetään usein kliinisesti merkityksettömänä ikääntymismuutoksena. Se voi kuitenkin aiheuttaa vaihtelevia oireita, kuten jäykkyyttä, ontumista, selkäkipuja ja haluttomuutta hypätä. Spondyloosin periytymistapaa ei tiedetä.
Primääri spondyloosi on spondyloosia, jota tavataan nuorella koiralla (alle 2 v). Sekundäärisen spondyloosin syitä ovat ikääntyminen, välilevyjen rappeuma, nikaman osteokondroosi ja tulehdukset. Yleisin paikka on lanne-ristiluun välissä ja se liittyy alueen rappeutumismuutoksiin. Ovat myös hyvin yleisiä rintarangassa, mutta syytä ei tiedetä. Muutokset näyttävät samalta syystä riippumatta eli kuvasta ei voida erottaa primääri ja sekundäärista spondyloosia toisistaan.
Kalkkeutuneet välilevyt
Kalkkeutuneita välilevyjä tavataan lyhytjalkaisilla koirilla ja se liittyy kondrodystrofiaan. Se on varhaisessa vaiheessa (jo muutaman kuukauden ikäisenä) alkava rappeuma. Välilevyt korvaantuvat sidekudossolujen sijaan rustosoluilla ja vaurioituneet välilevyt rappeutuvat helposti. Rustosolut näkyvät röntgenkuvissa. Kalkkeutumistaipumus on perinnöllistä.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Kyynärnivelen kasvuhäiriöt ovat iso ongelma monissa roduissa. Ontuminen alkaa 5-7 kuukauden iässä. Jos muutokset ovat molemmin puolisia, ei koira onnu, vaan sen liikkeissä on vain jäykkyyttä. Tällöin omistaja ei välttämättä huomaa mitään. Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden geneettinen tausta on monimutkainen. Niitä on vaikea havaita röntgenkuvista.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä on montaa eri muotoa. OC tarkoittaa osteokondroosia eli kasvuhäiriötä, MCD on sisemmän varislisäkkeen sairaus ja se on näistä yleisin. MCD ei näy röntgenkuvissa ennen kuin siihen on kehittyny nivelrikkoa. FCP on MCD:n irtopalamuoto, rustovaurio. Hankaus voi aiheuttaa vaurioita myös olkaluuhun. UAP tarkoittaa epänormaalia luutumista, jossa kyynärpään uloke ei ole kiinnittynyt. Normaalisti se kiinnittyy 4-5 kuukauden iässä.
Kyynärkuvissa arvioidaan nivelrikkoa kyynärpään ulokkkeen dorsaalipinnalla, värttinäluun pään etupinnalla sekä mediaani epicondyluksessa sekä perussyitä, joita ovat mm. kiinnittymätön proc. conconeus, varsilisäkkeen eteureunan epämuotoisuus ja nivelraon ympärillä oleva skleroosi, osteokondroosi ja nivelten epämuotoisuus.
Lonkkavika
Lonkkavika syntyy useiden geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta ja se on yleinen monilla roduilla. Ympäristötekijät (ruokinta, liikunta) vaikuttaa siihen, millaiseksi löysyys tai nivelrikko muotoutuu. Ylipaino edesauttaa nivelrikon syntymistä.
Lonkkakuvista arvioidaan lonkkamaljan ja reisiluun pään nivelpintojen yhtenäisyyttä, lonkkamaljan syvyyttä ja mahdollisia nivelrikkomuutoksia. Jos koiralla on yhtään nivelrikkoa, se ei voi saada kuvaustulokseksi A:ta tai B:tä.
Osteokondroosi
Osteokondroosi tarkoittaa nivelruston sisäisen luutumisen häiriötä, jossa nivelrusto paksuuntuu. Ruston sisällä olevat rustosolut kuolevat ja luun ja ruston väliin syntyy repeämiä. Repeämä voi aiheuttaa pystysuoria murtumia rustoon. Lopputuloksena on usein nivelrikko, mutta jotkut ovat oireettomia. Olkanivelen osteokondroosin tyyppirotuna on bordercollie. Siinä osteokondroosi syntyy olkaluunpään nivelpinnalle. Diagnoosi tehdään röntgenkuvasta ja se voi olla myös sivulöydös.
Kasvuhäiriöt ja jalostus
Vaikka huonon tuloksen saanut koira olisi oireeton, sillä on "huonot" geenit vian suhteen. Saadessaan jälkeläisiä, se periyttää näitä huonoja geenejä jälkeläisilleen. Jälkeläinen voi saada huonoja geenejä enemmän tai vähemmän ja sen lisäksi ympäristötekijät voivat olla huonommat kuin vanhemmilla. Myös hyvän tuloksen saaneella partnerilla voi olla huonoja geenejä joukossa, jotka se huonossa tapauksessa periyttää jälkeläisilleen hyvien geenien sijaan. Näin jälkeläinen voi saada vielä huonommat tulokset vanhemmillaan.
Hyvän tutkimustuloksen saaneiden koirien käyttö jalostukseen perustuu siihen, että ne todennäköisesti periyttyvät hyviä geenejä (tai ainakin todennäköisemmin kuin huonon tuloksen saaneet) ja siten todennäköisyys siihen, että myös jälkeläisillä on hyvät tulokset, kasvaa.
Jalostusindeksit
Jalostusindeksi on ennuste yksilön jalostusarvosta tietyssä ominaisuudessa. Yksilön jalostusindeksiin vaikuttaa sen oma tulos, kaikki sukulaisten tulokset sekä tulokseen vaikuttavat ympäristötekijät. Indeksin luotettavuus paranee, kun sukulaistuloksia kertyy lisää. Yksilön indeksi muuttuu, kun sukulaisten tuloksia tulee lisää.
Jalostusindeksin avulla päästään eteenpäin, jos systemaattisesti käytetään yhdistelmiä, joissa vanhempien jalostusindeksien keskiarvo on yli 100.
Luento oli selkeä ja mielenkiintoinen. Paljon oli tuttua asiaa, mutta myös uutta tietoa tuli. Anu näytti paljon röntgenkuvia, mikä oli hyvin opettavaista. Tässä vähän omia muistiinpanojani luennolta. Huomioithan, että nämä voivat sisältää väärin ymmärryksiä ja omia tulkintojani. Tarkempaa tietoa kannattaa lukea Kennelliiton sivuilta.
Koiran selkärankan kuuluu normaalisti 7 kaulanikamaa, 13 rintanikamaa ja 7 lannenikamaa, 3 yhteen luutunutta ristiluunikamaa sekä noin 20 häntänikamaa. Häntänikamien määrä vaihtelee roduittain, muiden nikamien määrä on vakio. Nikama koostuu okahaarakkeesta, fasettinivelestä (normaali nikama, johon voi tulla nivelrikkoa) sekä kylkiluusta, jos kyseessä on rintanikama ja poikkihaarakkeesta, jos kyseessä on lannenikama. Lanne- ja rintanikamat erilaistuvat alkion kehityksen aikana. Ristiluussa on kolme okahaaraketta ja kolme fasettiniveltä. Nikamat yhdistyvät toisiinsa välilevyjen avulla muodostaen yhtenäisen ketjun.
Suurin osa koirien selkäongelmista kasautuu lanneristiluuliitoksen alueelle, siksi se on tärkeä. Koiran selkärangan sisällä kulkee selkäydin ja selkäydinhermot. Jokaisen nikaman kohdalla on hermojuuriaukko, jonka kohdalla selkädyin on suojaton. Selkäydinkanava kapenee ristiluun lähellä. Jos sinne tulee tyrä tms. hermojuuret jäävät puristuksiin.
Röntgenkuva
Lonkkakuvia on alettu ottaa 1970-luvulla, kyynärkuvia 1980-luvulla ja selkäkuvia 2010-luvulla. Röntgenkuva on kaksiulotteinen kuva kolmiulotteisesta rakenteesta. Jokainen kohta koirasta antaa oman lisänsä kuvaan. Röntgentiivis alue näkyy kuvassa valkoisena ja röntgenharva (enemmän ilmaa sisältävä) vähemmän valkoisena. Jos röntgenkuva on vino, sitä kutsutaan prototoituneeksi kuvaksi. Vinon selkäkuvan tunnista esimerkiksi siitä, että molemmat okahaarakkeet ovat näkyvissä tai suoliluut näkyvät kahtena.
Välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV)
Välimuotoinen lanne-ristinikama on nikamaepämuodostuma, jossa yhdesäs nikamassa on sekä lanne- että ristinikaman piireitä. Ilmenemisesssä on paljon vaihtelua. Sairaus on synnynnäinen, eikä ruokinta, liikunta tai muu vaikuta siihen. Sitä ei voida pahentaa tai parantaa, vika ei kuitenkaan ole tappava. LTV on perinnöllinen, joten sitä voidaan vastustaa jalostuksella. Tarkemmin ei kuitenkaan tiedetä, että miten se peirytyy. Todennäköisesti kyseessä on polygeeninen (monen geenin aiheuttama) ominaisuus, joten geenitestiä ei ole luvassa lähitulevaisuudessa. Esiintyvyys vaihtelee roduittain ja eri roduilla on eri geenejä, jotka tämän aiheuttavat.
LTV voi aiheuttaa varhaista lanne-ristiluuliitoksen alueen rappeumaa, jossa hermojuuret ovat puristuksessa iheuttaen kipu- ja halvaustiloja. Se voi myös johtaa toispuoleiseen lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Sairastuneet koirat pärjäävät usein kotikoirina, mutta harrastuskoiraa ainakaan rankempiin lajeihin niistä ei välttämättä ole. Tulee kuitenkin muistaa, etät koiralla voi myös olla selkäongelmia ilman LTV muutosta tai sillä voi olla selkäongelma ja LTV muutos, mutta ne eivät välttämättä liity toisiinsa. Kennelliitossa LTV muutoksia luokitellaan jalostuksen vuoksi, ei niinkään yksittäisen koiran takia. Jalostuksella halutaan päästä muutoksista eroon.
Välimuotoisen nikaman muoto, jossa nikama on "ominut" naapurinsa muodon. Koiralla voi siis olla 8 lannenikamaa (L8), mikä on yleistä saksanpaimenkoirilla, mäyräkoirilla ja rhodesiankoirilla. Koiralla voi myös olla 6 lannenikamaa (L6), joka on yleinen boksereilla ja pienillä terriereillä.
Synnynnäiset nikamaepämuodostumat (VA)
Synnynnäiset nikamaepämuodostumat ovat etenkin korkkiruuvihäntäroduila yleisiä. Suurin osa on välimuotoisia nikamia muualla kuin LTV:n alueella. Muita ilmenemismuotoja ovat puutuvat kylkiluut, puolinikamat ja perhosnikamat. Blokkinikamaksi kutsutaan sellaista nikamaa, jossa kaksi nikamaa ei ole eronnut, vaan ne ovat yhdessä.
LTV:n ja VA:n vastustaminen
Vaikka LTV:n ja VA:n periytymismekanismeja ei tunneta, niiden tiedetään olevan perinnöllisiä, koska ne kulkevat tietyissä suvuissa. Koska ne ovat perinnöllisiä, niitä voidaan jalostuksella vastustaa. Sen vuoksi kahta "viallista" ei saa yhdistää, eikä oireilevaa koiraa saa käyttää jalostukseen.
Varsinaista tieteellistä tutkimusta ei ole olemassa, mutta epävirallisten tulosten valossa näyttää siltä, että kaikki LTV:n muodot periyttävät kaikkia muotoja. Sen vuoksi ei ole järkevää sallia LTV1 koirien käyttöä ja hylätä LTV2-LTV4 koiria jalostuksesta. Jos ei voida käyttää vain LTV0 koiria, ei ole järkeä karsia vain tiettyjä sairauksia. LTV1-LTV4 muotoja voikin käyttää, kunhan ne yhdistää terveeseen koiraan, jolla ei ole välimuotoisia niveliä muuallaakn eli sen kuvaustuloksen pitää olla LTV0, VA0.
Spondyloosi
Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien reunoille muodostuu eriasteisia luupiikkejä ja/tai -siltoja/saarekkeita. Silottumia tulee erityisesti rintarangan loppuosaan ja ristiselän alueelle. Spondyloosi on etenevä sairaus. Sen vuoksi SP0 lausunto tai vain lievät muutokset vanhalla koiralla ovat jalostuksen kannalta merkittävä löytö. Spondyloosia pidetään usein kliinisesti merkityksettömänä ikääntymismuutoksena. Se voi kuitenkin aiheuttaa vaihtelevia oireita, kuten jäykkyyttä, ontumista, selkäkipuja ja haluttomuutta hypätä. Spondyloosin periytymistapaa ei tiedetä.
Primääri spondyloosi on spondyloosia, jota tavataan nuorella koiralla (alle 2 v). Sekundäärisen spondyloosin syitä ovat ikääntyminen, välilevyjen rappeuma, nikaman osteokondroosi ja tulehdukset. Yleisin paikka on lanne-ristiluun välissä ja se liittyy alueen rappeutumismuutoksiin. Ovat myös hyvin yleisiä rintarangassa, mutta syytä ei tiedetä. Muutokset näyttävät samalta syystä riippumatta eli kuvasta ei voida erottaa primääri ja sekundäärista spondyloosia toisistaan.
Kalkkeutuneet välilevyt
Kalkkeutuneita välilevyjä tavataan lyhytjalkaisilla koirilla ja se liittyy kondrodystrofiaan. Se on varhaisessa vaiheessa (jo muutaman kuukauden ikäisenä) alkava rappeuma. Välilevyt korvaantuvat sidekudossolujen sijaan rustosoluilla ja vaurioituneet välilevyt rappeutuvat helposti. Rustosolut näkyvät röntgenkuvissa. Kalkkeutumistaipumus on perinnöllistä.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöt
Kyynärnivelen kasvuhäiriöt ovat iso ongelma monissa roduissa. Ontuminen alkaa 5-7 kuukauden iässä. Jos muutokset ovat molemmin puolisia, ei koira onnu, vaan sen liikkeissä on vain jäykkyyttä. Tällöin omistaja ei välttämättä huomaa mitään. Kyynärnivelen kasvuhäiriöiden geneettinen tausta on monimutkainen. Niitä on vaikea havaita röntgenkuvista.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä on montaa eri muotoa. OC tarkoittaa osteokondroosia eli kasvuhäiriötä, MCD on sisemmän varislisäkkeen sairaus ja se on näistä yleisin. MCD ei näy röntgenkuvissa ennen kuin siihen on kehittyny nivelrikkoa. FCP on MCD:n irtopalamuoto, rustovaurio. Hankaus voi aiheuttaa vaurioita myös olkaluuhun. UAP tarkoittaa epänormaalia luutumista, jossa kyynärpään uloke ei ole kiinnittynyt. Normaalisti se kiinnittyy 4-5 kuukauden iässä.
Kyynärkuvissa arvioidaan nivelrikkoa kyynärpään ulokkkeen dorsaalipinnalla, värttinäluun pään etupinnalla sekä mediaani epicondyluksessa sekä perussyitä, joita ovat mm. kiinnittymätön proc. conconeus, varsilisäkkeen eteureunan epämuotoisuus ja nivelraon ympärillä oleva skleroosi, osteokondroosi ja nivelten epämuotoisuus.
Lonkkavika
Lonkkavika syntyy useiden geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta ja se on yleinen monilla roduilla. Ympäristötekijät (ruokinta, liikunta) vaikuttaa siihen, millaiseksi löysyys tai nivelrikko muotoutuu. Ylipaino edesauttaa nivelrikon syntymistä.
Lonkkakuvista arvioidaan lonkkamaljan ja reisiluun pään nivelpintojen yhtenäisyyttä, lonkkamaljan syvyyttä ja mahdollisia nivelrikkomuutoksia. Jos koiralla on yhtään nivelrikkoa, se ei voi saada kuvaustulokseksi A:ta tai B:tä.
Osteokondroosi
Osteokondroosi tarkoittaa nivelruston sisäisen luutumisen häiriötä, jossa nivelrusto paksuuntuu. Ruston sisällä olevat rustosolut kuolevat ja luun ja ruston väliin syntyy repeämiä. Repeämä voi aiheuttaa pystysuoria murtumia rustoon. Lopputuloksena on usein nivelrikko, mutta jotkut ovat oireettomia. Olkanivelen osteokondroosin tyyppirotuna on bordercollie. Siinä osteokondroosi syntyy olkaluunpään nivelpinnalle. Diagnoosi tehdään röntgenkuvasta ja se voi olla myös sivulöydös.
Kasvuhäiriöt ja jalostus
Vaikka huonon tuloksen saanut koira olisi oireeton, sillä on "huonot" geenit vian suhteen. Saadessaan jälkeläisiä, se periyttää näitä huonoja geenejä jälkeläisilleen. Jälkeläinen voi saada huonoja geenejä enemmän tai vähemmän ja sen lisäksi ympäristötekijät voivat olla huonommat kuin vanhemmilla. Myös hyvän tuloksen saaneella partnerilla voi olla huonoja geenejä joukossa, jotka se huonossa tapauksessa periyttää jälkeläisilleen hyvien geenien sijaan. Näin jälkeläinen voi saada vielä huonommat tulokset vanhemmillaan.
Hyvän tutkimustuloksen saaneiden koirien käyttö jalostukseen perustuu siihen, että ne todennäköisesti periyttyvät hyviä geenejä (tai ainakin todennäköisemmin kuin huonon tuloksen saaneet) ja siten todennäköisyys siihen, että myös jälkeläisillä on hyvät tulokset, kasvaa.
Jalostusindeksit
Jalostusindeksi on ennuste yksilön jalostusarvosta tietyssä ominaisuudessa. Yksilön jalostusindeksiin vaikuttaa sen oma tulos, kaikki sukulaisten tulokset sekä tulokseen vaikuttavat ympäristötekijät. Indeksin luotettavuus paranee, kun sukulaistuloksia kertyy lisää. Yksilön indeksi muuttuu, kun sukulaisten tuloksia tulee lisää.
Jalostusindeksin avulla päästään eteenpäin, jos systemaattisesti käytetään yhdistelmiä, joissa vanhempien jalostusindeksien keskiarvo on yli 100.
Kommentit
Lähetä kommentti