Siirry pääsisältöön

Kannuksen rally-tokokisat

Treenikavereita oli lähdössä Kannukseen rally-tokokisoihin ja kisassa oli vielä tilaa, niin laitoin Nallenkin ilmoittautumisen menemään. Perjantain treenit meni kyllä tosi hyvin, mutta silti oli aamulla semmoinen olo, että olisi voinut vaikka jäädä sohvalle makaamaan. Mentiin kimppakyydillä ja Nalle sai matkustaa Tellu-sheltin kanssa farmarin takapoksissa kahdestaan. Hyvin tytöillä meni matka siellä. Perillä oltiin vähän liiankin hyvissä ajoin. Parkkipaikka oli tosi ahdas, eikä varjosta tietoakaan, joten koirat oli pakko ottaa halliin sisälle häkkeihin. Hallissakin taisi olla lähemmäs 25 astetta lämmintä, kun aurinko porotti ikkuinoista sisään. Ei nyt mikään ihanteellinen kisapaikka lapinkoiralle. Onneksi meidän luokan alkaessa aurinko oli jo alkanut laskea ja lämpötilakin vähän laski. 

Tuomarina kisassa toimi Tytti Lintenhofer. Rata oli ehkä vaikein voittajaluokan rata, mitä ollaan menty. Heti ekana kylttinä oli puolenvaihto ja sen jälkeen mentiin melkein puoli rataa oikealla puolen seuraten. Lisäksi oli kaikkia vaikeita kylttejä kuten peruutus. Nyt oli voittajaluokassa ennätysmäärä koiria, 16 osallistujaa. Nalle taisi olla kolmanneksi viimeinen, joten sai ihan kivasti odotella rataantutustumisen jälkeen. Siinä ehti jo tulla semmoinen fiilis, ettei ole kisoissa ollenkaan. 

Jännitystä ei etukäteen ollut, mutta sieltähän se taas hiipi juuri ennen radalle menoa. Nalle tietenkin sen huomasi ja kulki aika tahmeasti. Päätin, etten siitä ota stressiä ja kuljen Nallen vauhtia. 360 astetta kyltin jouduin uusimaan, kun Nalle jäi siihen himmailemaan. Muuten rata meni hyvin, peruutuskin onnistui ekaa kertaa kisaradalla, kun keksin edellisenä iltana vaihtaa siihen käskyn. Käytösruutuna oli perusasennossa istuminen. Sekin meni ihan hyvin, vaikka Nalle oli vähän levoton ja katseli muualle. Käytösruutu oli melko lähellä ulko-ovea, joten siinä kulki väkeä. Kävi hyvä tuuri, kun oltiin käytösruudussa sen aikaa, kun matkakaveri Tellu oli radalla. 



Radan jälkeen en ollut yhtään varma, että tuliko edes tulosta. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun kuulin että saatiin 94 pistettä eli sitä myöten RTK3 ja siirto mestariluokkaan. Näin ollen Nallen historian ensimmäinen suomenlapikoira, joka on nousssut rally-tokossa mestariluokkaan. Tämän lisäksi Nalle sijoittui kisassa toiseksi. Ei siis ollut turha reissu. Kisailmo lähti jo ensimmäiseen mestariluokan kisaan. On siellä vielä muutamia kylttejä opeteltavana, mutta mennään nyt testaamaan taitotasoa, kun kotikentällä kisat järjestetään.


Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt