Siirry pääsisältöön

Nallen karvankasvatusprojekti

Tähän sivulle päivitetään kuvia Nallen karvankasvatus projektista.

Lähtötilanne lokakuu 2013.

Karva ajeltu 4.5.2014

Noin kuukausi ajelusta 1.6.2014. Kuva Elina Seppänen.

1 kk ja 3 vko ajelusta. 21.6.2014

Karva on lähtenyt kasvamaan, ihan silmissä. Ensi kesänä ajellaan ehdottamasti heti lyhemmäksi. Nalle on nauttinut silmin nähden lyhyestä karvasta. Se jaksaa lenkkeillä paljon paremmin kuin normaalissa karvassa oleva Hukka (vaikka Hukallakin on melko vähän karvaa ja karvanlähtö vielä menossa), ei läähätä niin paljon ja palautuu juoksuspurteista nopeammin.

 4 kk ajelusta 30.8.2014

Aluskarvaa on tullut ihan kiitettävsti. Samoin jalkakarvat kasvanut. Mahakarvat on pysynyt maltillisen mittaisena, mikä on kurakelejä ajatellen ihan hyvä. Päällykarvaa on vasta haituva siellä, haituva täällä, mutta selvästi senkin määrä koko ajan lisääntyy.

 4 kk 2 vko ajelusta 14.9.14

Päällykarvan määrä on tasaisesti kasvanut. Kauluskarvoja on jo hyvinkin runsaasti. Nalle on alkanut normaaliin tapaan pudottamaan karvaa. Jännä huomata, että karvojen ajelu ei vaikuta normaaliin karvanvaihtorytmiin ollenkaan.

7 kk ajelusta 27.11.14

Karvan pituus on pysynyt kohtuullisena. Vielä ei ole tullut vastaavaa liehulettiä kuin ennen ajelua, jossa kainalokarvat istuessa yltivät maahan asti. Karvan laatu on muuttunut pehmestä karkeammaksi, mikä on erittäin toivottu muutos. Ei lumi ja roskat tartu niin helposti turkkiin. Ja mikä erityisen ilahduttavaa on, karvaa lähtee taas tupoittain irti. Peffakarvat lähtivät jo ja nyt on vuorossa kauluskarvat, joita Nalle ei ole pudottanut kunnolla kuin pari kertaa elämästään.

 
9,5 kk ajelusta 15.2.15

Karvan pituus ei ole juurikaan muuttunut reilun kahden kuukauden takaisesta tilanteesta, onneksi. Syksyllä Nalle pudotti jonkun verran karvaa ja nyt pohjavilla on kasvanut taas takaisin. Päällykarva on oikein hyvänlaatuista, karkeaa ja kiiltävää.

Eipä tarvitse tämän kokemuksen perusteella miettiä, että ajellaanko Nalle ensi kesänä uudestaan vai ei. Mitään ongelmia ei ajelun suhteen tullut, positiivisia puolia on sitten senkin edestä. Reilu pari kuukautta, niin on taas aika kaivella trimmausvehkeet esille.

Kommentit

  1. Mä oon mietiskellyt myös tuota ajelua, kun Lumeksen on aika kuuma, mutta en vaan koskaan uskalla. Millaiset arviot muuten Hukan lonkista kuvannut lääkäri antoi? Käytiin samassa paikassa samalla lääkärillä ja veikkasi A/C, mietin, että pysyyköhän Kennelliitossa samana vai muuttuukohan johonkin suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Hukalle veikkasi C:tä, ku ei ihan optimaalisesti ollut maljassa, mut B:nä tuli takas.

    Kyllä tän vuoden kokemuksella suosittelen tota ajelua, etenkin kun kesällä on tarkoitus jotain harrastaa. Nallella on tosi nopeasti kasvanut turkki takaisin, joten ens kesänä lähtee varmaan lyhemmäksi. Ja varmaan ens vuonna ajellaan Hukkakin. Niin huima ero noissa kahdessa on läähätyksen määrässä, vaikka Hukka on melko niukkakarvainen ja karvanvaihtokin on meneillään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt