Siirry pääsisältöön

Kehräyskurssi

Aamulla suunta kohti Tamperetta ja siellä Lemmipalvelu Koiranpäiviä järjestämää koirankarvan kehräyskurssia. Kurssi pidettiin Näpsä-Käsityökoululla, jonka opettaja toimi opettajana tälläkin kurssilla. Kurssille piti valmistautua keräämällä vähintään 200 g karvaa talteen. Kurssilaisia oli seitsemän, joista kolme omisti suomenlapinkoiran, yksi keeshondin, yks espanjanvesikoiran, yksi samojedin, yksi hollanninpaimenkoiria ja yksi partacollien. Opettajalla itsellään oli jööttejä.

Opettaja näytti ensin karstaamisen ja kehräämisen ja sitten päästiin heti tositoimiin. Valittavana oli kahdenlaisia rukkeja, itse valitsin perinteisen näköisen, joka minulta kotoakin löytyy. Harjoittelin ensin pelkkää polkemista tyhjällä rukilla, mikä onkin kehräämisen vaikein vaihe. Pitäisi pystyä polkemaan mahdollisimman hitaasti, rukin kuitenkaan pysähtymättä. Tämän alkaessa sujua karstasin karvaa jonkun verran valmiiksi ja aloin kehräämään. Opettaja tosin kehräsi alkuun vähän. Hän kehui Veli-Nallen karvaa, sitä pystyi hyvin venyttämään. Hienoa oli huomata, että pelkästä lapinkoiran karvasta saa ihan langannäköistä lankaa. Sitten pääsin itse jatkamaan. Aluksi oli tärkeintä, että lanka ei katkea, muulla ei ollut väliä. Hyvin sainkin tehtyvä, vaikka langan paksuus vaihteli aikalailla. Välillä tuli tosi ohutta ja välillä taas paksumpia möykkyjä. Opettaja sanoikin, että tästä on tarkoituskin tulla tämmöistä taidelankaa, joten möykyt eivät haittaa.

Noin kolmessa tunnissa sain tehtyä Veli-Nallen karvasta "rukillisen" lankaa. Kun lankaa alkaa olemaan paljon, rukki ei enää vedä ja lanka pitää keriä kerälle. Tämän jälkeen jatkoin meidän Nallen karvalla. Siitä sainkin tehtyä samankokoisen kerän reilussa puolessa tunnissa.

Kotiin päästyä piti tietenkin heti kokeilla omaa rukkia. Kyselin kurssilla opettajalta neuvoa, että mistä kiikasta, kun rukki ei itse vedä lankaa sisäänsä. Opettaja sanoi, että todennäköisesti narut vaan ovat liian löysällä. Niinpä kiristin reilusti naruja ja kehrääminen alkoi sujua kuin itsestään. Narut ovat löystyneet, kun rukki on jätetty niille sijoilleen vuosikausiksi, kun se oli viimeksi käytettäessä. Nyt pitää aina käytön jälkeen muistaa löysätä narut, etteivät ne entisestään löysty.

Kotona kehrätessä taidot alkoivat kehittyä sen verran, että opin jo vähän säätelemään langan paksuutta. Itseasiassa langan paksuuden säätely olisi melko helppoa, jos voisi keskittyä vain siihen. Nyt en vielä osaa polkea rukkia tarpeeksi hyvin, joten tarvin aina toista kättä pyöräyttämään pyörää eteenpäin. Kun oikeasti sitä kättä pitäisi koko ajan käyttää karva syöttämiseen.

Seuraava vaihe on kehrätä tarpeeksi lankaa ja opetella sitten kertaaminen. Sitten voikin alkaa jo kutomaan ensimmäisiä koirankarvasukkia.

Kommentit

  1. Mäkin niin haluaisin omistaa rukin ja kehrätä omien koirien villoista lankaa. Olen siis kade. :)

    VastaaPoista
  2. On tuo kyllä kätevä, kun joskus selvittelin mitä maksais kehräyttää koiran karvaa, niin olihan sillä hintaa...

    Siitä vaan kirppareita ym. kiertelemään. Seinäjoella on ainakin yhden osto-myynti-liikkeen näyteikkunassa rukki. Oman rukkini sain mummon perintönä. Se onkin oikea perintökalu, kun tiettävästi ainakin isomummoni käytössä ollut, ellei vanhempikin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt