Siirry pääsisältöön

Maastopyöräilyä Hukan kanssa


Hukan kanssa olen joitakin kertoa tässä vuosien varrella käynyt pyöräilemässä, mutta uutta intoa meidän pyöräilyharrastus sai, kun hankin oman läskipyörän. Maasto- ja läskipyöräilyä olen aiemmin harrastanut vuokrapyörillä lähinnä kansallispuistoissa, joten ihan vierasta tämä puuha ei minulle ole. Meidän taloudesta on jo aiemmin löytynyt yksi läskipyörä ja sen kanssa on tehty lenkkejä, joissa toinen ajaa pyörällä edellä ja toinen juoksee Hukan kanssa perässä. Nämä lenkit on sujunut hyvin ja Hukka on niistä selvästi nauttinut, joten heräsi ajatus siitä, että voisihan tätä toteuttaa kahdellakin pyörällä.

Itse en pyöristä tai niiden mekaniikasta juurikaan mitään ymmärrä, joten uskoin viisaampia ja tilasin Bikeshopista Kona Wo:n Suomi editionin. Kallishan se oli kuin mikä, mutta jos se nyt kestää yhtä kauan kuin normipyöräni (26. yhteinen vuosi pyörähti kesällä käyntiin) niin eiköhän se ole hintansa arvoinen. Konan pyörissä vakuutti elinikäinen runkotakuu, muut osathan voi tarpeen mukaan vaihtaa. Pyörä saapui alle 1,5 vuorokaudessa Turusta tänne Pohjanmaalle. Pyörän koko (M) osui juuri oikeaan ja pyörällä on paljon ketterämpi ajaa kuin meidän perheen toisella, kokoa isommalla Konalla.



Lisävarusteitahan pyörään pitää vielä ostaa ja olen jo hankkinut väriin sopivat polkimet sekä rapakaaria eteen ja taakse. Vielä on hankintalistalla ainakin pyörälaukkuja, sillä tarkoitus on tehdä tulevaisuudessa vaelluksia myös pyörillä. Tärkein hankinta taitaa kuitenkin olla Kainpon koira-adapteri, joka kiinnitetään pyörän runkoon. Näitä on eri malleja, meillä on käytössä Universal. Koiran hihna kiinnitetään adapteriin ja hihna kulkee jousen kautta, jolloin se ei niin helposti mene renkaan väliin. Adapteri vaimentaa nykäisyjä molempiin suuntiin. Erittäin hyvä ominaisuus on myöt tuo, että hihnan saa kiinnitettyä adapteriin mikäli hihnassa on lukko molemmissa päissä, kuten meidän vetohihnassa on. Tämä helpottaa ja nopeuttaa koiran irrotusta pyörästä, mitä aina välillä vaikeissa olosuhteissa pitää tehdä. Joistakin muun merkkisistä adaptereista se puuttuu ja tällöin hihna pitää sitoa pyörän runkoon. En tiedä kuinka näppärää se sitten on. Aiemmin olen pitänyt Hukan hihnaa kädessä tai juoksuvyöllä, mutta molemmat tavat ovat melkoisen kankeita ja vaikeuttaa ajamista hankalammassa maastossa.


Hukka hoksasi lähes välittömästi homman jujun, kun sen kanssa alettiin ajamaan. Se juoksee hyvin edellä ja osaa hidastaa vauhtiaan asteittain, jos täytyy käydä tarpeilla. Meillä tämä vetoharrastus ei ole niin vakavaa, etteikö tarvittaessa koira saisi pysähtyä. Hukka osaa myös jonkun verran tässä tarvittavia käskyjä. Risteyksissä oikea ja vasen ovat tuttuja jo juoksulenkeiltä. Mene tarkoittaa, että saa mennä niin lujaa kuin haluaa. Odota taas tulee vaellusreissuilta ja tarkoittaa hidastamista ja nyt uutena on rauhassa, mikä tarkoittaa, että nyt pitää mennä tosi hitaasti.

Hukan kanssa ajetut lenkit ovat vaihdelleet pituudeltaan kahdeksasta kilometristä reiluun 22 kilometriin. Pääsiäisenä pyöräiltiin kolmen päivän aikana yhden lepopäivän taktiikalla lähes 50 kilometriä. Tavoitteena olisi tosiaan nostaa Hukan kuntoa, jotta päästäisiin kesällä 2-3 päivän pyörävaellukselle sen kanssa. Hukka saa lenkeillä pääosin määrittää, että mitä vauhtia edetään. Alkumatka mennään yleensä aika lujaa ja vauhti vähän hidastuu isoimpien höyryjen päästyä pois. Loppumatka meneekin sitten nopeutta vaihdelleen, välillä edetään letkeää ravia ja välillä spurtataan vähän lujempaa. Pyörälenkeillä Hukka keskittyy hyvin tekemiseen. Sillä on korvat suunnattu taaksepäin kuuntelemaan käskyjä. Se ei myöskään lähde minkään hajujen perään ja hädän yllättäessä tekee tarpeensa polun lähelle eikä yritä kauemmas pöpelikköön.


Vetovaljaina Hukalla on käytössä Non-stop Dogwearin Combined harness- pulkkavaljaat. Pulkkakiinnikkeet saa niistä irrotettua, jolloin valjaat toimivat tavallisina vetovaljaina. Valjaat ovat tukevat ja napakat, eivät pyöri koiran päällä. Jäykkyys takaa sen, että vetäessä paino jakautuu tasaisemmin suuremmalle alueelle eikä näin kuormita koiran tiettyä osaa. Ja ilmeisesti valjaat ovat ihan mukavat myös päälläkin, ainakin jos Hukan innokkuudesta pukea niitä päälle voi jotain päätellä. Näissä valjaissa on myös vetovaljaiksi aika paljon säätömahdollisuuksia, sillä niitä voi säätää koiran selän leveyden ja pituuden sekä rinnan koon mukaan. Olen ollut erittäin tyytyväinen näihin valjaisiin, etenkin kun ne löytyivät 30 €:lla XXL:n alelaarista (normihinta 75 € ylöspäin). Vetohihnana meillä on joku ikivanha TopCaniksen hihna. Erittäin hyvin palvellut, toiveissa olisi löytää uusi samanlainen jostain.


Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt