Ensimmäistä kertaa sitten lukioaikojen minullakin oli koko viikon mittainen hiihtoloma. Eli muutama vuosi tässä on ehtinyt vierähtää. Meillä oli koiraystävällinen mökki varattuna Ylläsjärveltä, joten perjantaina auton nokka suunnattiin hyvissä ajoin kohti pohjoista. Oltiin yksi yö meidän puolivälin krouvissa, jotta pitkää ajomatkaa saatiin vähän jaettua. Hukkakin pääsi pitkästä aikaa leikkimään Hallan kanssa, siitä ei valitettavasti ole kuvia, kun ilta oli siinä vaiheessa jo pitkällä. Nallen ja Hallan kemiat eivät enää kohtaa, joten ne eivät päässeet leikkimään. Aamulla meidän koirat otti vielä pienet painit pihalla ennen kuin jatkettiin matkaa.
Lunta alkoi näkymään kunnolla vasta Oulun jälkeen ja kunnon lumipainit päästiin ottamaan Vihreällä Pysäkillä Pellossa. Siinä syötiin lounasta ja jatkettiin vielä loppumatka. Oltiin hyvissä ajoin iltapäivällä perillä ja onneksi mökki odotti jo meitä valmiina, vaikka ennakkoon oli ilmoitettu, että mökin saisi vasta iltakuudelta.
Valoisa aika piti tietenkin heti hyödyntää ja lähdettiin heti Hukan kanssa testaamaan Ylläksen koiralatuja. Tarkemmin ei varsinkaan Ylläsjärven puolta tunneta, joten oli iloinen yllätys, että summamutikassa valitsemamme mökki sijaitsi aivan koiralatujen vieressä. Siitä olikin sitten hyvä lähteä matkaan useampana iltana.
Hukalla oli ajomatkan jälkeen hyvin menohaluja, joten hiihto sujui kevyesti. Itse en ole viime vuosina kovin paljon hiihtänyt, joten ihan itsekin yllätyin, kun teimme reilun kymmenen kilometrin mittaisen lenkin. Hukalla oli päällä sen uuden Non-Stopin vetovaljaat, jotka istuvat paremmin kuin sen edelliset vetovaljaat ja Hukkakin tuntuu niistä tykkäävän.
Oi, että kuinka maisemat oli kauniit. Kyllä me vaan nautittiin. Vastaantulijoita ei kovin montaa ollut, muutaman kanssa huokailtiin yhdessä maiseman kauneutta. Yksi koira tuli kahteen otteeseen vastaan. Hukan kanssa ei aiemmin ole hiihdetty kuin muutaman kerran, joten varsinaisia ohituksia ei olla päästy harjoittelemaan. Nyt selvittiin ohituksista niin, että otin Hukkaa valjaista kädellä kiinni ja käskin jatkaa matkaa. Onneksi vastaantulija oli selvästi rutinoituneempi ohittaja, joten selvittiin molemmista ohituksista hyvin.
Sunnuntaipäivä vietettiin mäessä ja illalla lähdettiin Äkäslompolon puolelle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon kävelemään. Käytiin Varkaankurussa, jossa poikkesimme viime kesänäkin. Alueella kulki lumikenkäreitti, jota pitkin oli hyvä kävellä ihan tavallisillakin kengillä. Aurinko laski taas kauniisti, auringolaskuja päästiinkin tällä reissulla ihailemaan useaan otteeseen.
Varkaankurun lenkin jälkeen muut jäivät huilaamaan mökille ja me käytiin Hukan kanssa hiihtämässä muutaman kilometrin lenkki otsalampun valossa.
Tiistaina vietettiin taas mäessä viitisen tuntia. Sen jälkeen ehdittiin Hukan kanssa taas ladulle valoisaan aikaan. Tällä kertaa sain seuraakin, joten saatiin vähän kivoja hiihtokuvia reissussta. Tällä kertaa lähdettiin vähän eri suuntaan ja kierrettiin reilun yhdentoista kilometrin mittainen lenkki. Koiria nähtiin tällä kertaa yksi, mutta sekin antoi kivasti meille tilaa ohittaa, joten päästiin vaivattomasti ohi. Muita koiria ei reitillä ollut, hiihtäjiä senkin edestä. Hukka ei ihmisistä välittänyt, vaan hienosti ohitteli niitä pitkällä hihnalla.
Kauniit oli maisemat tälläkin reitillä. Avoimilla paikoilla tuuli oli paikoin puhaltanut ladun umpeen, mutta kyllä siitä läpi päästiin.
Hukka rakastaa juoksemista yli kaiken.
Välilä toki pidetään vähän taukoa, jotta voi pyöriä lumihangessa.
Huilitauko.
Ja taas vetoapuri rähmällään.
Kauaa Hukka ei malta huilata, kun se on jo pystyssä komentamassa jatkamaan matkaa.
Kyllä näissä maisemissa kelpasi hiihdellä. Ladut olivat vielä iltapäivälläkin pääosin upeassa kunnossa, joten kevyesti taittui matka.
Keskiviikkona kävin laskupäivän jälkeen ensin molempien koirien kanssa auringonlasku-ihailulenkin Ylläsjärven jäällä ja sitten lähdettiin vielä Hukan kanssa hiihtämään otsalampun valossa.
Upeaa oli täälläkin.
Torstaina oli illalla ohjelmanumero lumikenkäilyä Ylläsjärvellä. Hyvin näki tähtitaivaan alla kävellä ilman lamppuja. Olen käynyt lumikenkäilemässä vain muutaman kerran, joten alkuun oli kävelytyylissä vähän hakemista. Mutta hauskaa puuhaa oli tämäkin.
Kuvia tuli sen verran paljon, että jaoin ne kahteen postaukseen. Jatketaan siis seuraavassa!
Kommentit
Lähetä kommentti