Hukalla oli ohjelmassa Valkin Katjan agilitykoulutus pitkästä aikaa. Katja laittoi meille ratapiirrustuksen jo pari päivää sitten, jotta kukin ehti vähän katsoa minkälaista pätkää haluaa 44 esteen mittaiselta radalta treenata. Hurjan vaikealta rata näytti piirrustusta katsellessa ja ajattelin, että ei me montaa estettä ehditä mennä. Mutta taidettiin ehtiä hyvinkin 40 estettä eli montaa ei jäänyt menemättä.
Jätin tällä kertaa kepit kokonaan tekemättä, kun lähestymiset oli Hukalle vähän vaikeita ja niiden kanssa tiedän miten edetä. Niinpä keskitytttiin sitten muuhun. Rata oli kiva ja siinä koira pääsi hyvin etenemään. Meillä treenin aiheena oli koiraan luottaminen ja lähettäminen sekä in-init. Hukalle pitäisi vielä opettaa joku käsky in-ineihin, nythän niissä on hyödynnetty lähinnä Hukan luontaista taipumusta hakeutua minua kohti ja hyvin ollaan tähän asti sillä pärjätty. Takaakiertoihin lähetyksessä pitäisi aina muistaa sanoa käskysana (keskityin nyt niin Huotarin koulutuksessa esiin nostettuihin polviin, että unohdin välillä käskyttää sanallisesti), yrittää itse olla peittämättä siivekettä (jotta koira näkee, mitä se on kiertämässä) ja lähettää vaan kauempaa (ja jättää ohjauskäsi koiran tueksi, vaikka itse lähtisikin liikkumaan kohti seuraavaa estettä). Eli ihan perusjuttuja, jotka kyllä on itsellä tiedossa, mutta käytännön toteutus onkin sitten toinen juttu. Ja varsinkaan siten, että muistaisi toteuttaa aina kaikki kolme asiaa kerralla, helposti keskittyy yhteen, jolloin yksi tai kaksi muuta asiaa unohtuu.
Tässä vähän videokoostetta päivän treenistä.
Oma juoksemiseni ei tähän loppunut, sillä pääsin tuuramaan sairastunutta omistajaa myös Sansan ohjaksiin. Sansan kanssa olen rally-tokoa treenannut, mutta agilityä ei olla ikinä menty yhdessä. Omistajansa piti olla kentällä henkisenä tukeana Sansalle, mutta hyvin lähti alun kangertelun jälkeen tekemään hommia minun kanssa. Sansa on vasta reilun vuoden ikäinen möllikoira, mihin suhteutettuna meno sen kanssa tuntui tosi varmalta ja videolta katsottuna vielä näyttikin ihan agilityltä. On kyllä kiva päästä välillä ohjaamaan myös muita koiria kuin omiaan, kun kyllä siinä aina jotain uutta oppii, jota voi sitten jatkossa hyödyntää myös omien koirien kanssa.
Kasa lapinkoiria eli takana Sansa, punaisessa takissaan Hukka, Ruuti-pentu ja Saaga (jota Ruuti vähän mielistelee).
Hukan Ruuti-poikakin tuli isänsä treenejä katsomaan ja pääsi siinä sivussa vähän kokeilemaan putken läpi juoksemista. Nyt kun pääsi Ruutin kanssa vähän lähemmin tekemään tuttavuutta mitä eilen koirapuistossa, niin onpahan vaan avoin ja reipas pentunen kyseessä. Alkuun putki vähän jänskätti, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan Ruuti veteli putkea hirveällä vauhdilla. Toisto toistolta pidennettiin putkea ja lopulta Ruuti juoksi jo mutkalle taivutettuakin putkea tuosta vaan. Saapa nähdä kuinka Ruuti tästä lajista innostuu, että jatkuuko ura pentukurssin jälkeen agilitykursseille.
Kommentit
Lähetä kommentti