Siirry pääsisältöön

Valkin agilitykoulutus

Hukalla oli ohjelmassa Valkin Katjan agilitykoulutus pitkästä aikaa. Katja laittoi meille ratapiirrustuksen jo pari päivää sitten, jotta kukin ehti vähän katsoa minkälaista pätkää haluaa 44 esteen mittaiselta radalta treenata. Hurjan vaikealta rata näytti piirrustusta katsellessa ja ajattelin, että ei me montaa estettä ehditä mennä. Mutta taidettiin ehtiä hyvinkin 40 estettä eli montaa ei jäänyt menemättä.

Jätin tällä kertaa kepit kokonaan tekemättä, kun lähestymiset oli Hukalle vähän vaikeita ja niiden kanssa tiedän miten edetä. Niinpä keskitytttiin sitten muuhun. Rata oli kiva ja siinä koira pääsi hyvin etenemään. Meillä treenin aiheena oli koiraan luottaminen ja lähettäminen sekä in-init. Hukalle pitäisi vielä opettaa joku käsky in-ineihin, nythän niissä on hyödynnetty lähinnä Hukan luontaista taipumusta hakeutua minua kohti ja hyvin ollaan tähän asti sillä pärjätty. Takaakiertoihin lähetyksessä pitäisi aina muistaa sanoa käskysana (keskityin nyt niin Huotarin koulutuksessa esiin nostettuihin polviin, että unohdin välillä käskyttää sanallisesti), yrittää itse olla peittämättä siivekettä (jotta koira näkee, mitä se on kiertämässä) ja lähettää vaan kauempaa (ja jättää ohjauskäsi koiran tueksi, vaikka itse lähtisikin liikkumaan kohti seuraavaa estettä). Eli ihan perusjuttuja, jotka kyllä on itsellä tiedossa, mutta käytännön toteutus onkin sitten toinen juttu. Ja varsinkaan siten, että muistaisi toteuttaa aina kaikki kolme asiaa kerralla, helposti keskittyy yhteen, jolloin yksi tai kaksi muuta asiaa unohtuu.

Tässä vähän videokoostetta päivän treenistä.


Oma juoksemiseni ei tähän loppunut, sillä pääsin tuuramaan sairastunutta omistajaa myös Sansan ohjaksiin. Sansan kanssa olen rally-tokoa treenannut, mutta agilityä ei olla ikinä menty yhdessä. Omistajansa piti olla kentällä henkisenä tukeana Sansalle, mutta hyvin lähti alun kangertelun jälkeen tekemään hommia minun kanssa. Sansa on vasta reilun vuoden ikäinen möllikoira, mihin suhteutettuna meno sen kanssa tuntui tosi varmalta ja videolta katsottuna vielä näyttikin ihan agilityltä. On kyllä kiva päästä välillä ohjaamaan myös muita koiria kuin omiaan, kun kyllä siinä aina jotain uutta oppii, jota voi sitten jatkossa hyödyntää myös omien koirien kanssa.


Kasa lapinkoiria eli takana Sansa, punaisessa takissaan Hukka, Ruuti-pentu ja Saaga (jota Ruuti vähän mielistelee).

Hukan Ruuti-poikakin tuli isänsä treenejä katsomaan ja pääsi siinä sivussa vähän kokeilemaan putken läpi juoksemista. Nyt kun pääsi Ruutin kanssa vähän lähemmin tekemään tuttavuutta mitä eilen koirapuistossa, niin onpahan vaan avoin ja reipas pentunen kyseessä. Alkuun putki vähän jänskätti, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan Ruuti veteli putkea hirveällä vauhdilla. Toisto toistolta pidennettiin putkea ja lopulta Ruuti juoksi jo mutkalle taivutettuakin putkea tuosta vaan. Saapa nähdä kuinka Ruuti tästä lajista innostuu, että jatkuuko ura pentukurssin jälkeen agilitykursseille.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt