Siirry pääsisältöön

Kraniosakraaliterapiassa

Vaikka koirillekin on nykyään kehonhuoltopalveluja joka lähtöön tavallisista koirahierojista jäsenkorjaajiin, olen tähän asti käyttänyt koira vain ihan normaalissa hieronnassa. Tai no Oulussa asuessa Nalle kävi muutaman kerran fysioterapeutilla, missä sai mm. akupunktiota ja lisäksi se on kerran käynyt osteopaattisella hierojalla. Mutta muuten ollaan tosiaan käytetty vain koirahierojien palveluita. Nyt kuitenkin sattui Facebookissa silmään ilmoitus vapaista ajoista kraniosakraaliterapiaan, jota piti meille kehonhallintakursseilta ja koirahierontakoulutuksista tuttu Miia Manner.

Kraniosakraaliterapia on kehon kraniosakraalijärjestelmän tasapainottumista tukeva manuaalinen terapia. Kehon kraniosakraalijärjestelmän muodostavat aivot, selkäydin, aivo-selkäydinneste, aivokammiot sekä aivoja ja selkäydintä suojaavat kalvot. Näiden lisäksi järjestelmään kuuluu kalvoihin yhteydessä olevat luut, kallon luut ja ristiluu sekä kehon faskiajärjestelmä. Kraniosakraalijärjestelmään vaikuttaessa ollaan yhteydessä myös keskushermostoon (autonomiseen ja ääreishermostoon), joka kontrolloi ja ohjaa kehon eri järjestelmiä, sisäelimiä, kudoksia ja soluja. Kraniosakraaliterapian sanotaankin tarjoavan apua moneen vaivaan. Nallella ja Hukalla ei nyt etukäteen ollut tiedossa mitään varsinaisia vaivoja, minkä vuoksi terapiaan lähdettiin. Kunhan nyt huvin vuoksi lähdettiin katsomaan, että mikä homma tämä on, kun niin monet sitä kehuvat.

Hukka pääsi käsiteltäväksi ensin. Miia varoitti heti alkuun, että koirahieronnan jälkeen tämä kraniohoito saattaa näyttää siltä, ettei siinä tehdä mitään. Hukan ilmeistä ja olemuksesta kuitenkin pystyi hyvin lukemaan, että kyllä siellä jotain tapahtuu. Hukka oli käsittelystä hieman hämmeentyneen oloinen. Aina välillä kääntyi dramaattisesti katsomaan minua, että katso nyt mitä tuo täti nyt tekee. Käsittely kesti suunnilleen 45 minuuttia. Hukalta löytyi kireyttä keskiruumiista ja päänalueelta. Mutta ei kuitenkaan mitään kovin akuuttia.

Nalle pääsi sitten käsittelyyn. Siitä tuli Miialle heti vahva tuntemus närästyksestä. Sitähän Nallella on jonkin aikaa ollut, mutta ruokailumäärien lisääminen on auttanut ainakin niin, ettei näkyviä oireita enää ole. Ja en ole ihan varma, olisiko johtunut yhdestä lohiöljystä, mikä nyt on loppunut. Nallea käsiteltiin myös noin 45 minuuttia.

Käsittelyn jälkeen koirat saivat Miialta vielä herkut. Jos koirilla olisi takapäässä ollut kireyksiä, ne voisivat olla käsittelyn jälkeen vähän hoippuvia. Lisäksi koira voi olla käsittelyn jälkeen joko väsynyt tai aktiviinen. Meillä kului ilta rauhallisissa merkeissä, mitä nyt aineenvaihdunta selvästi lähti molemmilla hyvin liikkeelle. Miia suositteli seuraavaa käsittelyä vielä tämän vuoden puolelle, joten varasin heti illalla joulukuulle ajat, kun vapaita oli vielä tarjolla.



Kommentit

Luetuimmat

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla.
Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia. Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin tult…

Hukka 7 vuotta!

Herra Hukkanen täytti tänään jo 7 vuotta! Niin se aika rientää. Kuvassa Hukka seitsenviikkoisena juuri uuteen kotiin saapuneena. Hukka synttäreitä ei tällä kertaa ihmeemmin juhlittu, mutta pääsi Hukka sentään tokotreeneihin syömään herkkuja. Toivotaan vielä vähintäänkin saman verran yhteisiä vuosia eteenpäin.

Vuoden viimeiset agilityn viikkotreenit

Viikkotreeneistä kirjoitteleminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta tässä videomateriaalia vuoden viimeisistä agilitytreeneistä. Hukka ja Nalle ovat treenanneet samassa ryhmässä, mutta Nalle jäi viimeisistä treeneistä pois viikonlopun agilitykoulutuksen takia. Sain kuitenkin lainaan Saagan, joten ei tarvinnut pelkästään Hukan kanssa juosta.



Hukan pentuset 7 vko

Kävin lauantaina katsomassa pentuja neljännen kerran. Silloin alkoi justiin satamaan vettä, kun pääsin paikalle, joten ei tullut hirveästi kuvailtua. Tänään sitten kävin vielä pentujen luona viidennen ja viimeisen kerran. Oli kyllä tosi mukava, että nämä Hukan ensimmäiset pennut olivat näin lähellä, että niitä pääsi näkemään useasti ja vähän seuraamaan kehitystä. Tänäänkin pentujen luona meni käytännössä koko ilta, kolme tuntia vierähti kuin siivillä pentujen touhuja seuratessa.
Otettiin pennuista viralliset pönötys- ja passikuvat Lappalaiskoiragalleriaa varten. Ikää pennuilla nyt päivää vajaa seitsemän viikkoa. Kuvat sinne jo lähetin, katsotaan koska ilmestyvät näkyville. Näin saatiin kaikista pennuista ainakin jotkut kuvat galleriaan, omistajat voivat niitä sitten päivittää jahka pennut kasvavat aikuisiksi.
Torstaina pennuilla on vielä eläinlääkärin tarkastus ja sitten ne alkavat muuttamaan uusiin koteihinsa. Sunnuntaihin mennessä kaikkien pitäisi olla uusissa kodeissa aloittelemas…

Hukanpoikaset ovat saapuneet

Hukan ja Hallan pennut syntyivät tänään. Halla oli ollut levoton jo edellisenä iltana ja katsoin heti aamulla, että olisiko pennut yön aikana syntyneet. Eivät kuitenkaan olleet, vaan synnytys käynnistyi aamupäivällä. Työteho ei ehkä ollut ihan parhaimmillaan, kun seurasin koko ajan puhelinta, että koska, kuinka monta ja millaisia pentuja sieltä on tulossa. Yllättävän jännittävää hommaa tämä pentujen syntymä näin uroksen omistajankin näkökulmasta. Kaikki tämän postauksen kuvat on lainattu Jääkukan kenneliltä. 


Ensimmäisenä maailmaan putkahti kello 11 isokokoinen tyttö, joka painoi 370 g. Tämä tyttö on tummempi tytöistä ja sai pentunimekseen Apila.

Toista pentua odotettiin lähes kolme tuntia. Viimein varttia vaille kaksi syntyi 340 grammainen poika. Tässä vaiheessa olin, että jee molempia sukupuolia tuli. Tällä pojalla on kirsu vielä osittain vaaleanpunainen ja siinä on molemmin puolin mustat viirut. Tätä pentua kutsutaan Pippuriksi.

Kolmatta ei tarvinnut niin kauaa odotella, kun kello…