Siirry pääsisältöön

Melomassa Kyrönjoella


Hyödynnettiin tämä päivä lähiretkeilyyn ja lähdettiin melomaan packrafteilla Kyrönjoelle. Keli oli melonnan kannalta mitä mahtavin! Sen verran lämmintä, että tarkeni hyvin t-paita päällä, mutta ei kuitenkaan tullut liian kuuma. Menomatkalla tuuli välillä melko navakasti, mutta rantoja myöten pääsi hyvin etenemään packraftillakin.


Hukka odottelee rannassa packraftien täyttöä. Se on kyllä aina valmis lähtemään retkelle ja odottaa kiltisti siihen asti, että huomaa kaiken olemaan lähtövalmiina. Sitten se käy vähän malttamattomaksi.


Tuulen mukana tulee hyviä hajuja. Molempien koirien nenät käy taukoamatta koko melonnan ajan. Mitälie ne saavat tietoonsa, mistä meillä ihmisillä ei ole harmainta aavistusta...


Kohdattiin tällainen kelluva raatelautta, mikä aiheutti koirissa hämmennystä. Sille piti oikein haukkua, kun tuulen mukaan liikkui niin rivakasti. Se piti tietenkin käydä tarkistamassa ja toteamassa vaarattomaksi.


Sitten eteenpäin. Vaikka oltiin lähellä kaupunkia, niin rauhallista oli vesillä. Yksi vene tuli vastaan heti alkumatkasta ja muutama laituri ohitettiin, mutta niissä ei näkyny ristin sielua.




Koirat kulki meidän "koiran-kuljetus-packraftissa" eli MRS Adventure X2:ssa. Itse pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan meidän uutta Alpackan packraftia. Koirat kyllä tykkäävät olla packraftin kyydissä ja tässä mallissa niillä on hyvin tilaa makoilla raftin pohjalla. Hukalla kyllä on tapana ahtautua meloja syliin, varsinkin silloin kun Nalle leveilee tuossa etuosastolla. Niitä saakin sitten välillä olla vähän tökkimässä parempiin asemiin.







Jokiveden mukana räpiköi perhonen, joka pelastettiin vedestä. Se päätyi sitten Hukan pään päälle kuivattelemaan siipiään. Jossain vaiheessa se siitä oli hävinnyt, liekö pudonnut uudelleen veteen vai lähtenyt lentoon.



Käytiin yhdellä padolla kääntymässä. Rantauduttiin sen luona ja kävelytettiin koiria vähän aikaa. Sitten pakkauduttiin takaisin packrafteihin ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen.


Kolmisen tuntia kului vesillä ja kotiin päästyä oli kaksi hyvin väsynyttä koiraa. Vaikka koirat vain istuvatkin kyydissä, niin melominen on niillekin yllättävän rankkaa. Nekin joutuvat koko ajan tasapainottamaan itseään, mikä varmasti käy lihaksiin ja lisäksi on tietysti tarkkailu- ja vahtimishommat, mitkä erityisesti väsyttävät.


Ihan mukava reissu taas, mitä nyt kamera otti vähän kosketusta vesielementin kanssa. 

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt