Siirry pääsisältöön

Nosework- alkeiskurssi III

Nosework- alkeiskurssin kolmannella kerralla päästiin tutustumaan laatikkoetsintään. Harjoitukset aloitettiin sillä, että kouluttaja kyseli, miten harjoittelu on kotona sujunut. Hukka otti läksyjen tarkituksen ajan rennosti.


Sitten päästiin taas harjoitusten pariin. Aloitettiin laatikkoetsintä samaan tapaan kuin viimeksi tehtiin purkin ilmaisua. Eli oli kaksi pahvilaatikkoa, joista toiseen laitettiin lasipurkki, jossa oli haju. Aluksi laatikot olivat avonaisia, jolloin koira näki lasipurkin, kun laittoin päänsä laatikkoon. Palkattiin koiraa taas oikean laatikon ilmaisusta ja jos se ilmaisi väärää odotettiin hiljaa, että koira jatkaa etsintää. Hukka ei juurikaan vääriä laatikoita ilmaissut. Sen käytöksestä huomasi kyllä pahvilaatikoilla vielä paremmin, että milloin se löysi hajun. Suurimmaksi osaksi se vain nuuhkaisi vääriä laatikoita ja jatkoi matkaa. Joskus saattoi jäädä tarkemmin tutkimaan, mutta silloinkin heilutti häntää tms. Mutta oikean laatikon tullessa kohdalla, koko koira jähmettyi sijoilleen. 




Kun treenit kahdella laatikolla sujui hyvin, laitettiin laatikot kiinni ja lisättiin harjoitukseen toinen tyhjä laatikko eli laatikoita oli nyt kolme. Tehtiin näitä itsenäisesti paikkaa vaihdellen ja kouluttaja kierteli katsomassa miten sujuu.



Lopuksi tehtiin vielä yksi kerrallaan erilaisilla laatikoilla neljän laatikon sokkoetsintä eli kouluttaja laittoi hajulaatikon niin, että koiran ohjaaja ei tiennyt missä se on. Hukka teki tämän kolmeen kertaan ja joka kerta se kävi haistamassa kaikki laatikot ensin läpi ja palasi sitten ilmaisemaan oikeaa laatikkoa.


Laatikkoetsinnässä pitää muistaa vaihdella aina kaikkien laatikoiden paikkaa. Jos vaihtaa vain hajulaatikon paikkaa, koira saattaa haistaa muista laatikoista sen, että niitä ei ole siirretty ja alkaa etsimään aina siirrettyä laatikkoa. Pahvilaatikot on kuulemma tähän hyviä, koska niitä voi tuulettaa välillä ulkona. Laatikoita voi käyttää useamman kerran, mutta se laatikko, missä on kerran ollut haju, ei voi enää koskaan olla tyhjä laatikko. Jos hajulaatikko pitää jollain tapaa merkata, pitää miettiä miten (ei esim. permanenttitussilla, ettei koira ala etsimään sen hajua).


Kyllä tämä nosework vaan on erittäin koukuttava laji. Ja vaatii ainakin minulta opettelua, että annetaan koiran tehdä ja luotetaan siihen. Muutenkun on harrastanut vaan lajeja, joissa koko ajan käskytetään koiraa (agi, toko, rt), niin on vähän erilaista ohjaajallekin.

Kommentit

Luetuimmat

Koiran fyysisen kunnon kehittäminen

Perjantai-ilta sujui rattoisasti Lotta Vuorelan "Koiran fyysisen kunnon kehittäminen"- luennolla. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Lotta luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Tutkimuspohjaa Tähän mennessä eniten tutkimusta on tehty greyhoundeista ja valjakkokoirista. Ensimmäinen agilityaiheinen tutkimus on tehty vuonna 2007 ( Rovira et al. ). Koiran ja ihmisen kehot eroavat toisistaan. Suurimmat erot liittyvät solurakenteisiin. Koiralla on kolmen tyyppisiä lihassoluja. Nopeimmissa IIX-tyypin soluissa on epätavallisen suuri oksidatiivinen kapasiteetti eli solu on samanaikaisesti sekä nopea että kestävä. Koiralla on myös hybridisoluja, joiden hienosäädöllä se pystyy vaikuttamaan lihasten tehoihin nopeutta, voimaa ja kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Koiran lihassoluissa on tehokkaampi energianhuolto ja hapensaanti kuin ihmisen soluissa. Koira ja hevonen p

Miksi ajelen koirani karvat kesällä?

Kuten edellisessäkin Nallen trimmaukseen liittyvässä postauksessa kirjoitin, suomenlapinkoiran karvanajelu jakaa mielipiteitä erittäin vahvasti. Suurin osa asian vastustajista ei ymmärrä tai halua ymmärtää asian pointtia. Siksipä päätin tähän vähän avata, miksi meillä on tähän ratkaisuun päädytty. Haluan nyt heti alkuun painottaa, että meillä tämä on koettu Nallen kohdalla oikeaksi ratkaisuksi kuuden vuoden kokemuksella, mutta jokainen tuntee oman koiransa ja tietää mikä sille on parasta. Se, että tämä toimii meillä, ei tarkoita, että se toimii kaikilla. Ihan ensiksi yksinkertainen vastaus postauksen otsikon kysymykseen: Haluan lisätä koirani hyvinvointia . Tämä ei ole mikään muotivillitys, jota haluan seurata (ja kaikki minut tuntevat tietävät, että en seuraa niitä muillakaan elämän osa-alueilla). Olen hankkinut pitkäkarvaisen koiran ihan siitä syystä, että haluan pitkäkarvaisen koiran. Olen hyvin tietoinen, että valmiiksi lyhytkarvaisiakin vaihtoehtoja on olemassa. On kuitenkin

Saanen esitellä: kennel Hukattu

Kasvattajan peruskurssin läpäisyn jälkeen on mahdollista hakea kennelnimeä. Tälle kurssille mennessä minulla ei ollut suunnitelmissa hakea kennelnimeä ollenkaan. Menin kurssille ihan yleisestä mielenkiinnosta ja ajattelin sen toisaalta myös hyödyttävän, jos Hukkaa vielä joskus käytetään jalostukseen. Kurssin jälkeen tuli kuitenkin ajatus, että kun kennelnimen hakemisella on 5 vuoden aikaraja (tai joutuu käymään kasvattajan peruskurssin uudelleen), voisi nimen sittenkin anoa heti, ettei asia unohdu. Ihan siltä varalta jos sille on joskus käyttöä. Kennelnimen anominen on monivaiheinen ja pitkä prosessi. Nimiehdotukset käyvät hyväksytettävinä niin kansainvälisessä FCI:ssä kuin Kennelliiitossa ja lisäksi ne on Koiramme-lehdessä näytillä ennen hyväksymistä. Eli siinäkin mielessä se on hyvä anoa silloin, kun tarve ei ihan akuutti ole, jotta ehtii rauhassa odotella prosessin etenemistä. Yleensä kennelnimen anominen kaikkine vaiheineen kestää vähintään puoli vuotta. 1. Keksi kenneln

Kasvattajan peruskurssi

Mikäli haluaa itselleen virallisen kennelnimen, täytyy ensin suorittaa Kennelliiton alainen kasvattajan peruskurssi. Kurssin voi käydä myös itseään sivistääkseen, mikäli kasvatustyö ei sinällään kiinnosta. Etelä-Pohjanmaan kennelpiiri järjestää Seinäjoella lähes vuosittain kyseisen kurssin. Huomasin ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun Hukan pennut olivat lähteneet maailmalle. Kennelliiton sivuilla kurssin kerrotaan sopivan kasvattajien lisäksi myös urosten omistajille, joten päätin osallistua kurssille vaikkei mitään suunnitelmia kasvattamisen aloittamisesta olekaan. Kurssi järjestettiin Seinäjoen ABC:llä ja pienehkö luentosali oli lähes ääriään myöten täynnä. Enemmistö osallistujista taisi olla metsästyspuolen ihmisiä. Kurssin kouluttajana toimi E-P:n  kennelpiirin aluekouluttaja Marjukka Marttila. Olimme saaneet etukäteen linkin Kasvattajan peruskurssin materiaaliin , joka piti joko tulostaa tai tilata Showlinkiltä. Ilmeisesti Kennelliitto on alkanut säästämään näissä, koska aiem

Agilityn radanlukutaito ja ohjaustekniikat

Agilityhallilla järjestettiin Niina Leinosen "Radanlukutaito ja ohjaustekniikat" luento. Aloitettiin teoriaosuudella ja sitten pähkäiltiin ryhmissä radalla linjojen valintaa ja erilaisia ohjaustekniikoita. Lopuksi Niina vielä näytti oman koiransa kanssa erilaisia tekniikoita. Totuttuun tapaan tässä on minun luentomuistiinpanot, joissa voi olla virheitä. Joten jos haluat tietää, mitä Niina luennolla puhuu, suosittelen osallistumaan sellaiselle henkilökohtaisesti. Radanlukutaito Hyvällä radanlukutaidolla rata sujuu helposti, turvallisesti ja nopeasti. Rataan tutustuessa tulee huomioida ennakointi, taloudellisuus, turvallisuus, oikeat tekniikat, rytmitys ja sijoittuminen. Ennakoinnilla tarkoitetaan sitä, että sekä koira että ohjaaja tietävät minne ollaan menossa. Valitsemalla taloudelliset tiet voidaan säästää koiraa. Turvallisuus on tärkeeä, jotta ei kuormiteta koiraa ja voidaan estää loukkaantumiset. Oikeat tekniikat pitää osata valita oikeaan paikkaan. Onnistunut ryt